Eilen siis taas about suoraan töistä Tuksun kanssa tokoilemaan Anun valvovan silmän alle. Päivän juttuna oli "tokorata". Ensin oli paikallaistuminen 2 min, jonka jälkeen seurautettiin koira luoksetulotörpölle, josta siis luoksetulo, josta siirryttiin zetaan, jossa oli istu - maahan - seiso - järjestys. Tämän jälkeen nouto. Kuulosti heti alkuun haasteelliselta, mutta meidän pitikin tehdä omaan koulutustasoon suhteutettuna ja helpotettuna!

Paikallaistuminen: Tuks muisti kyllä istua, mutta kaikki ympärillä kiinnosti ihan hirmuisesti, joten ei jaksanut pitkää aikaa keskittyä, yritin parhaani mukaan palkkailla ja tästä saatiin jälkeenpäin palautetta, että käskyä voi toistaa ja palkata voi paremmissa kohdissa.

Seuraaminen - noh, sitä ei tapahtunut! Tuks huomasi jonkun muovin ja törppöjä ja vaikka mitä ja se ei voinut keskittyä yhtään mihinkään. Koitin ensin nätisti käskeä huomaamaan minut ja tekemään hommia, mutta kun ei tehonnut niin karjuin pari kertaa. Ei tehonnut. Anu sanoikin, että Tuks pitää käskeä hommiin eikä pyytää ja jos kerrasta ei tehoa, niin sitten sanktio, joka voi olla vaikka unohdettu ystävämme suihkepullo.

Luoksetulossa meni moikkaamaan muovia kuten olin ennustanutkin kun niin sitä kyttäili. Tuli kyllä luokse, mutta kun en ottanut heti kiinni niin lähti omille ralleillensa. Hetken päästä sain kiinnikin. Huoh.

Zetassa teki istumisen ja maahanmenon hienosti ja seisomisen muistaakseni superhienosti, mutta se seuraaminen niiden välillä oli jotain järkyttävää ja Anu kysyikin, että miksi seurautin neitiä kun piti tehdä koiran tasoon suhteutettuna ja jos koira on muissa maailmoissa niin miksen itse peruuttanut ja imuuttanut neitiä perässä. Empä tiedä miksi näin...

Zetan jälkeen Tukskin heräsi, että "AIJAA, oltiin hommissa, no mitä mamma sitten teen?!". Noutoa ei otettu ja seurautin sitten valveutuneen Tuksun autoon. Ei sitten viitsinyt aikaisemmin herätä!

Anu meinasi että Tuks on kovin häiriöherkkä, mutten ehkä välttämättä yhtyisi siihen kommenttiin, se ei eilen vaan ollut oikeassa "moodissa", johtuen suurimmaksi osaksi siitä että sillä oli aivan liikaa virtaa! Palkkaukseen, palkkasanaan ja vapaa-käskyyn tulee kiinnittää huomiota ja minun ja Tuksun suhdetta pitää vahvistaa eikä saa olla epäjohdonmukainen. Anu kyllä meinasi, että Tuksussa on potentiaalia ja ainesta vaikka mihin kun minä nyt saisin kasattua itseni enkä tekisi sinnepäin vaan enemmän suunnitellusti.

Tuli kyllä kunnon ripitys minulle ja jäi vähän epämääräiset fiilikset, mutta toisaalta ihan asiaa suurimmaksi osaksi.

Lopuksi vielä paikallamakuu, jossa neiti ei meinannut millään pysyä, mutta kun muisti homman nimen, niin sitten sujui jo paremmin. Tässäkin pitää keskittyä palkkaukseen, neiti nousee palkkauksen yhteydessä tai ainakin helposti tulee eteenpäin. Lisäksi pitää muistaa sanoa vapaa ja jos neiti edelleen jää nököttämään paikalleen, niin itse lähteä liikkeelle siitä eikä jäädä maanittelemaan neitiä ylös sieltä maasta...

Huoh, ehkä pitäisi tänään kasata kotiin samanmoinen rata ja yrittää uudelleen...