Kaatosadetreenaaminen jatkui eilen. Onneksi on hyvät sadevaatteet ja koira, jota ei vois vähempää kiinnostaa mimmonen sää on tärkeintä on kun pääsee jonnekkin tekemään hommia! Reiska oliskin sitten taas ollu jo eri juttu, se ei tykkää sateesta eikä märästä. Sinänsä jännä, että nää meidän perheen vahvaluontosemmat yksilöt ei piittaa sateesta ollenkaan, mutta herkkisReinomies piittaa, tiedä sitten johtuuko luonneominaisuuksista vai mistä.

Ensin otettiin Spunksin kanssa merkkitreeniä ja merkkiä me ei ollakaan harjoteltu vielä ollenkaan. Nami alustalle merkin taakse, Tuksun huomio muhun ja sitten lupa mennä. Menihän se eli hyvin sujui tämä treeni, pitäisi tätäkin keretä jatkamaan kotosalla. Toisella rundilla ruutuun lähetystä. Jatkoin samalla linjalla eli nami alustalla ruutuun. Kolme kertaa singahti ruutuun hienosti ja tuli vielä mun luoksekin sieltä eikä lähtenyt omille teilleen huitelemaan. Hienoa! Lelu ei selkeästi ole hyvä juttu ruudussa tai missään muuallakaan silloin kun se on kuollut, lelun pitää olla elävä, jotta se on Tuksun mielestä kiinnostava. Tosin kyllä se uuden petinsä silppusi vielä illalla hienosti vaikkei se minun mielestä mitenkään elävä ollut!

Ruudun jälkeen otettiin luoksetulo niin että Anu piti Tuksusta kiinni. Tulipa neiti vauhdilla luokse. :) Sitten siirryttiin taas lähettämään neiti ruutuun, jossa oli jo palkka. Ei ollenkaan neiti kyllä enää muistanut, että ruudussa voisi olla jotain hyvää, joten Anu kävi vähän koputtelemassa alustaa ja sitten neiti sinkosi ruutuun vauhdilla. Hyvähyvä, olinpas tyytyväinen! :)

Anu totesi, että Tuks oli ruutuun mennessään jarruttanut takapäällään vauhtia hiljaisemmaksi ja tämä on kuulemma todella harvinaista koirilla kun yleensähän etupää jarruttaa, mutta sain sen käsityksen, että hyvä juttu kuitenkin. SpesiaaliSpunks :)

Lopuksi otettiin vielä maahanmenoja ja paikallamakuuta Susen kanssa, mutta Spunks oli niin ylikierroksilla, ettei se kyennyt olemaan maassa paikallaan hetkeä pidempään. Tiedä sitten miten se saikin oikein itsensä sellaisiin sfääreihin. Ehkäpä sen nuppi ei kestä katsella sitä kun muut tekevät vaan neiti haluaa itsekin tehdä ja sitten kun pääsee tekemään, niin sfäärit on aikamoiset.

Tämä kurssi loppui tähän, sinänsä harmi kun oli mukavaa porukkaa ja treenit olivat sujuvia, johtuen ehkä siitä tyylistä miten ne tehtiin (ts. koira ei voi epäonnistua). Meillä oli Tuksun kanssa tosi kivaa ja onneksi homma jatkuu ensi viikolla melkein samalla ryhmäkokoonpanolla! :D

Loppuun vielä Tuksun toinen hyppyharjoittelu lauantailta: TÄÄLLÄ!