Meillä on ilmeisesti syksyisin tarve uudelle koiralle, koska kaikki koiramme ovat syntyneet syksyllä, melkein kuukauden sisällä on vietetty kaikkien synttäreitä. Mikäpä siinä, viime talvi menikin todella nopeasti Tuksun edesottamuksia tuskaillessa ;-) Ei ollut suurempaa syysmasennusta tai muutakaan normaaliin syksyyn ja talveen liittyvää "ongelmaa". Uutta koiraa meille ei ole vuosiin tulossa (ellei mitään ihmeitä satu) ja nyt onkin pitänyt keksiä jotain uutta piristystä pimeneviin iltoihin. Olenkin ryhtynyt "kodinhengettäreksi", joka on vanhojen opiskelukavereideni mielestä kuulemma enemmän kuin hieman huolestuttavaa! ;-)

Menneenä kesänä ja nyt syksyllä on harjoitettu erinäisiä säilöntäpuuhia: mansikoita, mustikoita, raparperia, omenaa, viinimarjoja ja puolukkaa ainakin on pakastin pullollaan. En tosin ole päässyt ihan isännän tädin ja tämän miehen lukemiin, he kun marjastivat puolukkaa 1400 kiloa! Erilaisista säilöntämetodeista olen myös kiinnostunut ja kokeilinkin luumuhillon tekoa. Itsellä yhdestä luumupuusta tuli kovasti luumuja ja tätini toi vielä muovikassillisen luumuja kun oletti ettei meillä ole. No sen jälkeen meinattiin hukkua luumuihin! Luumuhillosta tuli mielestäni oikein hyvää ja kääretortun välissä sitä nautittiin viime viikonloppuna *NAM* :)

Eilen kävin Tuksun kanssa kahdestaan synttärilenkillä kun ei ehditty tokoilemaan, treenit alkoivat niin aikaisin etten olisi millään kerennyt niihin kun piti muitakin juttuja hoidella sitä ennen. Ajattelin kävellä lenkin, johon normaalisti menee tunti aikaa. Tuksun kanssa sitten siihen meni kaksi tuntia kun neiti oli hetkittäin hieman hankala ja minä hullu kun otin vielä sauvat mukaan! Tuks oli siis valjaissa ja vetovyössä kiinni minun vyötärölläni ja itse sauvakävelin, tai ainakin yritin... Tuks ei jaksanut kävellä edelläni vaan sinkoili sivusuunnassa koko ajan tai käveli ihan edessäni, jolloin koko ajan sotkeennuin vetovyön kanssa. Ei siis jatkossa sauvoja kun menee Tuksun kanssa lenkille!

Pari otosta oli myös pakko ottaa kun ilta-aurinko ihanasti pilkotteli:

Neiti sai siis juhlan kunniaksi juoksennella vapaana, mitä se ei yleensä saa tehdä kun ei siitä tiedä saako sen kiinni koska. Reiskan kanssa se on niin helppo kun menee miekkosen perässä ja kun huutaa Reiskaa tulemaan luokse niin Tuks tulee automaattisesti perässä :) Positiivinen yllätys oli eilen, että murkkuikäinen ja sen selkeästi näyttävä neitonen oli varsin hyvin kuulolla eikä ollut menossa mihinkään omille teilleen tai muuallekaan luvattomille hommille. Minun luokseni tuli kun käskin ja vielä niin lujaa ettei kamera pysynyt tahdissa mukana. Mukavaa siis oli kuitenkin! :) Bonuksena neiti sai kerrankin luvan kanssa hyppiä ojissa kahlailemassa samoin kuin suurissa vesilävissä. Ihan lempihommaa...

Noista valjaista: olisin halunnut ostaa Tuksulle kunnon vetovaljaat, mutta käytyäni kaikki Forssan lemmieläinliikkeet läpi tulin siihen tulokseen, että ei neidille löydy sopivia! Neidin kropan rakenne on niin jännä ettei sille istuvia valjaita vaan löytynyt. Samahan on ollu haalarien kanssa, onneksi sentään löydettiin kivat sadehaalarit, jotka ovat melkein sopivat, ainoastaan takajaloista joutuu lahkeita käärimään.

Neiti on myös ollut tosi kiukkuinen ja ilkeä lähiaikoina ja olen ajatellut, että johtuu murrosiästä, mutta taitaakin johtua siitä ainakin osittain, että sille on puhjennut uusi hammas! Mitä ihmettä?! Ja ilmeisesti toiselle puolelle on tulossa nyt toinen hammas kun ientä kokeilin eilen. Tämä tuntui perin omituiselta!!

Illalla lenkin jälkeen toteutin suunnitelmani päärynähillon teosta. Vanhempani ovat reissussa ja äidille ostamani päärynäpuu päätti nyt tietenkin pudottaa päärynät. Minä näppäränä poimin ne talteen ja hillon tekoon! Keittelin hilloa toista tuntia ja voi että, siitä tuli ihan mielettömän hyvää! Yksi parhaista hilloista mitä olen ikinä tehnyt tai syönyt! Harmillisesti sitä tuli vain yksi pieni purkillinen, mutta se käytetään johonkin spesiaalijuttuun sitten aikanaan. Ajattelin toki, että voisin kaupasta ostaa päärynöitä ja tehdä lisää hilloa, mutta kaupan päärynät eivät ole ihan niin maukkaita kuin mitä äipän puun tuotokset. Puuta äidille pari vuotta sitten ostaessani mietin, mitenköhän päärynä pärjää ja millaisia hedelmiä se tuottaa ja kaikki odotukseni puun suhteen ovat kyllä ylittyneet. Arvatkaa vaan kuka ensi keväänä karsii pihastaan pois pari omenapuuta ja istuttaa sen jälkeen ainakin kaksi päärynää?!?