Tuks pääsi eilen rallytokoon mun kanssa. Mukana tulivat myös Minna ja Rasmus. Oli alkeiskurssin viiminen kerta ja otettiin kahteen otteeseen kisamainen suoritus. Tosin Tuks kisaili ihan omassa nakkiluokassaan. :) Ekalle rundille me mentiin ekana ja minä taisin jopa tietää mitä missäkin kohdassa tehdään, mutta Tuks oli vähän omissa sfääreissään eikä siis ollenkaan mukana touhussa. Se olisi vaan leikkinyt kettuterrierin kanssa, jonka kanssa se pääsikin kertaalleen puuhastamaan kun onnistui saamaan pannan päänsä läpi ja karkaamaan minulta. Meni siis jopa Tuksun suoritukseksi todella huonosti. Hihnan kiristymisiä oli koko ajan ja varmaan väärin suoritettuja liikkeitäkin kasapäin kun Tuks ei ollenkaan tehnyt juttuja siinä kohdassa missä piti, huoh! Saimme kuitenkin noin 40 pistettä 100 mahdollisesta. Yli 70 pistettä on ykköstulos. Pisteiden perusteella ei ihan niin huonosti kuin mitä se oli oikeasti. Voi että kun kaipasin osaavaa ja pätevää Reiskaa paikalle!!!! Väliajoilla Tuks oli häkissä ja jollei se suorittanut pohjan läpi - kaivuuprojektia niin se haukkua rätkötti todella ärsyttävästi. Että mua otti koko koira pahasti päähän!

Välissä otettiin agilitypuomia ja se meni sentään mallikelpoisesti, tosin puomin jälkeen heti koitti hepulikohtaus *huoh*. Sen jälkeen menikin täysin överiksi ja jouduin väkisin rauhoittamaan Tuksun pitämällä sitä kyljellään maassa. Se oli todellakin päässyt taas omiin sfääreihinsä. Onneksi hetkellisesti sain sen sieltä pois ja koitettiin toista rataa, joka meni melkein yhtä surkeasti. Tuksua ei yhtään kiinnostaneet namit eikä minuakaan kiinnostanut koko touhu kun koira oli niin omissa maailmoissaan. Mentiin kuitenkin rata läpi enkä minä tainnut taaskaan itse tehdä virheitä. Gudigudi minä! :)

Katseltiin muiden hienoja suorituksia, etenkin Minna ja Rapa oli varsin hienoja, kisoihin mars! :) Tuksulla keitti puolestaan taas yli! Jouduin toistamiseen rauhoittamaan sen. Ikinä ennen en ole vissiin missään treeneissä joutunut rauhoittamaan neitiä siihen malliin mitä sitä eilen piti rauhoittaa. Kuppi oli ihan nurin pienellä. Tosin, neiti oli selkeästi ihan yliväsynyt ja kotiin päästyämme se menikin suoraan nukkumaan ja oli aamullakin vielä ihan väsynyt ja koomainen. Pitänee antaa sen nukkua vaikka viikonloppuun, josko tokenisi sitten. Tainnut olla rankkaa tuurata Reiskan sairaslomaa. Onneksi ei tarvitse tuurata hetkeen, jos neiti vaikka saisi pääkoppansa kuosiin taas. Ärsyttää kyllä suuresti kun se kuumii niin paljon muiden tekemisistä ja nyt on todella ärsyttävää kun se on keksinyt räkyttämisen.

Voi Reiska rakas, onneksi olet parantunut ja pääset treenaamaan pian kanssani!  Tosin tämänpäiväiset aksat jätämme Reiskan kanssa väliin, tikkien kanssa ei ehkä kannata aksailla. Eilenillalla jouduin kyllä vähän tokoilemaan Reiskan kanssa mielen parantamiseksi ja vitsi että olikin ihanaa meidän molempien mielestä! Seuraaminen oli ennennäkemättömän tiivistä ja kun vapautin miekkosen se oli niin onnellinen, että veti pienet rallit kera kunnon murinoiden. :)

Ah ja meinasin unohtaa mainita EIN KATASTROFIN!!!! Minnan kanssa juteltiin kaikenlaista eilen meno- ja paluumatkalla, haaveiltiin Dobotunnista ja sitten yhtäkkiä hoksasin, että ei ole todellista!!! Mä en pääse Messariin!!! Nyt vasta tajusin että se on sillon itsenäisyyspäivän aikaan ja ollaan luvattu lähteä itä-Suomeen silloin maajusseja ja morsiamia moikkaamaan. Miten mä en oo voinu tajuta, että ne on samana viikonloppuna?! KATASTROF!! Tosin, onneksi ei ole omia koiria kehässä...