Tuksun aktiivielämä jatkuu kun Reiska on saikulla. Tuksua asia ei tietenkään mitenkään haittaa, Reiskaa puolestaan haittaa, mutta sille nyt ei mitään voi ja pääsee se sentään lenkkeilemään.

Tuksun kanssa siis köröteltiin tavoitetokoon Pilvenmäelle. Päivän teemana oli luoksetulo ja sivuteemana ruutu. Ruutua emme ehtineet ottaa, mutta luoksetuloa ehdittiin. Otettiin kolme kertaa kujan läpi ja joka kerralla kuja oli kapeampi ja viimeisellä kerralla jo tosi kapea. Anja ystävällisesti piteli innokasta neitiä kiinni kun eihän se vielä osaa pysyä paikalla odottamassa. Aika kovilla kierroksilla neiti olikin ja ne kierrokset vaan nousivat kun leikitin sitä lelun kanssa, mutta ei ollakaan leikitty pitkään aikaan ja sepä vasta oli kivaa! :) Joka kerta luoksetulossa lähti täysillä tulemaan mun luo, ei huomioinut kujalla olevia ihmisiä ja muutenkin oli ihan täydellinen suoritus. Palkkasin heti enkä alkanut vaatimaan mitään sivulletuloja. SuperSpunks! :)

Muut ottivat paikallamakuuta ja me tungettiin Spunksin kanssa myös paikalle, mentiin tosin vähän kauemmas muista ettei häiritä, koska tiesin, että joudun käskyttelemään neitiä paljon. Ensin meni tosi hienosti, Tuks makasi nätisti, mutta sitten kun kävin palkkaamassa se alkoi nousemaan ja oletti, että homma loppui siihen vaikkei loppunutkaan. Tahkottiin ja tahkottiin. Lopuksi meni todella surkeasti eikä neiti jaksanut enää olla kiinnostunut makaamisesta vaan olisi mielellään käynyt häiröömässä paikallamakaajia. Eipä päässyt sinne häiröömään. Tuli siis huomattua, että paljon häiröreenejä Tuksun kanssa ja etenkin tuota paikallamakuuta pitää alkaa työstämään. Noh, onneksi Reiskan sairasloma loppuu tällä viikolla niin voidaan treeniä ehkä jopa molempia koiria. Tosin Reiska on varmaan Tuksulle vielä suurempi häirö kuin vieraammat koirat, mutta päätin eilen, että tyypit saavat luvan opetella makaamaan paikallaan vierekkäin vaikka mikä ois...Aikaa tämä voi tosin viedä, mutta katotaan :) Kiitos seuralaisille treeneistä! :)

Reiskasta: miekkonen on ihan mahdoton, tosissaan saa nähdä mihin sen kanssa vielä joudutaan. INNOKAS on oikea sana kuvaamaan miehen fiiliksiä. Miekkonen on päättänyt myös ryhtyä varsin sosiaaliseksi tässä reilun viikon aikana. Kaikki ihmiset tuntuvat tooooosi ihanille. Jännä kun ennen Reiskaa ei voinu vieraat suuremmin kiinnostaa. Onneksi näyttelyt on ohi, koska häntää kannetaan Tuksutyyppisesti taivasta kohden. Häntä on siis ihan koko ajan pystyssä. Tiedä mikä vika siihenkin on tullut. Perjantaina poistamme tikit ja sitten loppuu Reiskan sairasloma. Tosin haava näyttää oikein hyvin parantuneelle, mutta Reiskalla jalassa olleet pöksyt ehtivät hiertää sille pienen haavan, mutta sitä hoidellaan nyt ja kyllä se pian varmasti paranee. Pöksythän miekkosella oli sen takia ettei meidän koko kämppä ollut veressä kun miekkonen hieman vielä vuosi silloin kun tuli kotiin.

Itselläni on nyt aikamoinen tokoinspiraatio ja toivonkin, että inspiraatio säilyy ja saadaan Reiskan kanssa etenkin paljon treenattua voittajaluokan liikkeitä, koska keväällä haluaisin kisaamaan. Voi-liikkeissä on vaan harmillisen paljon sellaisia juttuja, joita ei kotipihalla treenata (esim. ruutua on meidän myllerretylle pihalle vaikea saada sovitettua) ja tunnariakaan en mielelläni yksin tekisi. Tunnaria tosin meinasin muistutella Reiskalle oman kapulan piilottelulla ja sitten teen sellaisen, että piilotan oman ja jätän vieraat esille. Siinäpä miehelle pohtimista. Muutenkin paljon pitää juttuja muistutella miekkosen mieleen, koska oikeasti en edes muista koska olisimme tokoa treenanneet sen kanssa!