Perjantaina innokkaana Tuksun kanssa matkattiin Loimaalle arkitottelevaisuuskurssimme viimeiseen kertaan. Pettymys iski kun päästiin perille ja todettiin, että normaali vetäjämme ei ole paikalla ja treenit on vetämässä yksi meidän kurssilaisista. Justiinsa. Mikä pettymys! Otettiin rallytokoa. Tuksia ei jaksanut kiinnostaa, minua ei jaksanut kiinnostaa, joten mitä siitä tuli, no ei yhtikäs mitään. Jossain vaiheessa tsemppasin ja vähän jotain tokojuttuja harjoiteltiin ja ne meni ihan kohtalaisen hyvin sen jälkeen kun Tunks havaitsi, ettei oltukaan päiväkävelyllä. Jotain rallyjuttujakin sitten otettiin pikkaisen. Nyppiinnyksissäni päätin sitten agilityn puomia harjoitella Tuksun kanssa. Nyt ei ollut enää niin tiukassa katsomassa minua ja muutaman kerran jälkeen homma meni niin mainiosti, että minä sain juosta neidin vierellä! HIENOA! :) Jotain positiivista sitten siinä reissussa.

Loimaalta tullessa haettiin Reiska ja isäntä kotoa ja tungettiin Tuksu kotiin nukkumaan. Mentiin Pukon kentälle, jossa Minna jo meitä odottikin. Ensin piti asiaankuuluvasti moikata Obelixiä, jonka jälkeen Minna ja Reiska vähän aksailivat sunnuntain kisoja varten. Ottivat putkea, keppejä, hyppyä ja rengasta. Pääpaino renkaassa ja kepeillä. Havaittiin, että Reiska hakee renkaan tosi hienosti kun Minna on tarpeeksi kaukana Reiskasta. Tätä pitää itsekin kokeilla, olen koko ajan ajatellut ettei Reiska kestä sitä jos ohjaaja on kaukana siitä, mutta näköjään se kestää oikein hyvin sen ja homma sujuu itse asiassa paremmin niin kun Reiska saa itse tehdä ja sille vähän kauempaa huudetaan tai näytetään, että mitä sen pitää tehdä. Renkaan kanssa on lähiaikoina ollut hieman epävarmuusongelmaa, mutta nyt se meni todella hyvin! :) Tuli sentään jostain ihan kohtalaisen hyvä mieli :) Kiitos Minna! 

Itse lopuksi vielä otin Reiskan kanssa puomin ekaa kertaa niin, ettei kukaan pitänyt siitä kiinni eikä kukaan kävellyt toisella puolella. Reiska oli päättänyt selkeästi mennä puomin, se rohkeasti kipusi ylös, kipaisi suoran osuuden ja tuli alas, stoppaili kun käskin odottaa. Tosin voi sitä kuolan määrää mikä miekkosesta tuli suun kautta ulos. Tosi paljon selkeästi jännitti, mutta saatiin hyvä onnistuminen. Otin vielä toisen kerran ja se meni myös hyvin, ilmeisesti Reiskaa ylösnousu ja suora osuus vähän jännittävät, mutta hienosti pärjää itsensä kanssa, joten pääkoppa lienee varsin mainiossa kunnossa. Ehkäpä Reiskasta vielä joskus isona tulee aksakoira kun nyt osaa kaikki esteet :)