Perjantaina lähdin töistä hyvissä ajoin, kotona pakkasin isännän, Reiskan, Tuksun ja tavarat autoon ja lähdettiin liikenteeseen. Pappakoira päätyi hoitoon mun vanhemmille: palvelu pelasi kun porukat haki Kyttiksen ja palauttivat hoidosta ennen kuin oltiin kotona eilen. Eilenillalla Kyttä vahtikin minua ja isäntää kovasti ettei vaan uudelleen kadota mihinkään.

Laivalla tosiaan mentiin Helsingistä Tallinnaan ja voi jösses kun olikin myrskyä. Jossain vaiheessa menin vessassa käymään ja sitä ennen minulla ei ollut huono olo, mutta sen jälkeen oli todella huono olo kun vessa oli täynnä oksentavia ihmisiä ja oksennusta. En yleensä voi huonosti minkään tuollaisen johdosta, mutta tuo oli siinä keinutuksessa liikaa! Koirilla oli onneksi kaikki hyvin eivätkä ne olleet voineet huonosti autossa.
 
Lähdettiin sitten heti ajamaan kohti Latviaa ja matka menikin rattoisasti kuunnellen Raadio Skontoo… ;-) Navigaattoriin ei saatu kuitenkaan ihan tarkalleen oikeaa osoitetta, joten eipä me tietty mitään hotellia löydetty. Hortoiltiin jossain jorpakossa, missä lie. Pimeää oli, joten ei mitään käryä siitä missä oltiin. Se tiedettiin, että lähellä oltiin kuitenkin. Onneksi olin ilmoittanut hotelliin, ettemme saavu kovin ajoissa, mutten kyllä ollut ilmoittanut että saavumme niin myöhäänkään… Varmaan joku tunnin verran pyörittiin ennen kuin päädyttiin oikeaan suuntaan ja löydettiin hotelli, jossa omistajamies oli onneksi vielä hereillä. Esitteli meille huoneen ja meni nukkumaan. Se huomattiin heti, ettei kyseinen omistajamies puhunut englantia. Olen onneksi kuitenkin joskus lukenut koulussa saksaa ja niillä muutamalla pääkopan jemmalokeroista kaivetuilla saksan sanoilla pääsimme aika pitkälle. Tosin mitään small tallkia emme harrastaneet, vaikka omistajarouva olisi selkeästi halunnut jutella meidän kanssa, yhteisen kielen puuttuessa se on tosin hieman vaikeaa.

Yöllä saatiin nukuttua melko huonosti, vaikka hotellihuone oli todella hieno. Siinä oli varmasti jotain 25m2 tilaa, ikinä ei olla oltukaan niin suuressa huoneessa. Koirillakin oli ruhtinaallisesti tilaa :-) Liian nopeasti koitti aamu. Aamupala oli tosin todella maittava ja hyvä. Kävin myös koirien kanssa lenkillä aamutuimaan. Aikamme ihmeteltyämme lähdimme näyttelypaikalle, koirien kehien oli määrä alkaa hieman yhden jälkeen. Sielläkään ei kukaan ”henkilökunnasta” puhunut englantia. Onneksi eräs venäläisnainen huomasi kielimuuriongelman ja tuli auttamaan minua. Koitin siis siirtää toista koiraani päivän viimeiseksi kehässään, koska aikataulujen mukaan koirien kehät olisivat päällekkäin ja tunnetusti minun on vaikea olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja isännästähän ei tässä ollut mitään apua kipeän jalkansa kanssa. Ei onnistunut siirto, minulle ilmoitettiin tylysti, että aikataulujen mukaan mennään, mutta että järjestäjät voivat hommata handleriapua minulle. Tulkkina toiminut venäläisnainen lupasi myös auttaa handlaamisessa, mutta eipä handlerista olisi taatusti ollut mitään apua, koska molemmat koirat ovat sen verran haastavia esitettäviä. Reiskaa kun ahdistavat vieraat ja Tuksu saattaa saada kilareita tai muuta vastaavaa, jota vieras handleri ei taatusti osaa ennakoida saati sitten selviytyä tilanteesta.

Hotellimme piha näytti tältä kun aamulla sen näimme (yöllä kun oli pilkkopimeää eikä mitään tietoa minkälaiseen putiikkiin tultiin):

Kun kävelimme ilmoittautumispisteeltä kehäalueelle ensimmäisenä tuli vastaan toinen hyvää englantia puhuva venäläisnainen, joka hehkutti bulleja heti Tuksun nähdessään. "Paras rotu maailmassa" ja aivan ihania koiria ja että Tuks on todella hienon näköinen jne. Oli hauska piristys ”aamuun”.
 
Onneksi kaikki meni parhain päin ja Tuksun kehä oli jonnin verran myöhässä kun Reiskan kehä taas oli etuajassa. Reiska siis ensin kehään. Esiintyi ihan kohtalaisen hyvin ja tuloksena olikin sitten ROP ja SERT. Tuomarina oli ukrainalainen Olga Concharuk. Tuomari tutki kyllä hampaat ja kannukset hyvin tarkkaan, muttei ilmeisesti löytänyt niistä mitään vikaa kun minulta alettiin kyselemään, että tarvitaanko me sertiä. No tarvittiin me! :-) Jotenkin tuomarista kyllä paistoi läpi se, ettei se tykännyt joko minusta tai Reinosta, en tiedä kummasta, mutta ihan se ja sama minulle!
 
Saatiin jopa aikamme odotella Tuksun kehän alkua ja siinä minulle tuli juttelemaan joku paikallinen miekkonen, joka hehkutti Tuksua, että miten ihanan sosiaalinen ja ystävällinen koira se on. Hän kovasti kaveerasi Tuksun kanssa, joka lähinnä olisi mieluiten näpännyt miestä nenästä ;-) Siinä olikin sitten englanninkieliset kontaktimme. Uskomatonta mutta totta, Latviassa (tähän nyt ei lueta Riikaa) ei oikeasti pärjää englannilla! Aniharvat siellä puhuvat englantia, saksaa tai venäjää pitäisi siellä vääntää, huhhuh! Onneksi osaan hieman saksaa ja elekieltä! ;-)
 
Palatakseni Tuksun kehään, Tuks esiintyi hienosti ja tuomari tykkäsi siitä kovasti :-) Tosin tuomari oli sen oloinen, että Tuksun hännässä on joku ongelma ja kokeilikin kaikki selän ja hännän nikamat läpi, josko vika löytyisi. Totesi sitten, ettei siinä ole vikaa, se on vain lipputankona :-) Tuloksena sitten olikin ROP ja JUNSERT! WOW!!! Ihan mahtava fiilis! Tuksu ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään ja tulos oli kertakaikkisen mainio! Hirmu hieno fiilis, kerrankin ei ollut turha reissu! :-)
Tuksulla tuomarina Zoya Oleynikova.
 
Arvostelut ovat kummankin koiran osalta venäjäksi, joten niitä en tänne laita ellen löydä jotain venäjänkielentaitoista kääntämään niitä.

Olimme hyvin iloisia päivän menestyksestämme ja päätimmekin juhlistaa asiaa lähtemällä syömään piffejä johonkin ravintolaan. Ongelmaksi muodostui hyvin nopeasti se, ettei koko paikkakunnalla ilmeisesti ollut kunnon ravintolaa. Useita Bistroja löysimme, mutta niissä oli vähän niin kuin noutopöydästä perunamuussia ja kastiketta emmekä ihan sellaista halunneet. Päädyimme Heseen syömään… se siitä piffistä sanoisinkos…

Hesekeikan jälkeen kävimme vähän pyörimässä käsityöläismarkkinoilla, jotka olivat vetäneet todella paljon ihmisiä paikalle. Kaikenlaista kivaa siellä olikin myytävänä ja jotain joululahjajuttuja päätyikin pukinkonttiin meneväksi…
 
Matkakumppanit omissa loosseissaan:
 

Palasimme näyttelypaikalle ja aloimme odottaa loppukehiä, jotka alkoivat hirmu myöhässä ja keskivät käsittämättömän pitkään. Reiskasta etukäteen vähän jo tiesinkin, ettei se tule menestymään, koska tuomari ei tuntunut pitävän meistä suuremmin ja tuomari oli sama kuin rotukehässäkin. Reiska tosin ei jaksanut tai viitsinyt esiintyäkään kovin hienosti isossa kehässä. Juoksun alussa haisteli maata, lopun tosin juoksi kauniisti. Seisomisesta ei meinannut tulla mitään kun edellä olevan valkkarinartun pylly oli kiinnostavampi.

 Tuksu puolestaan viehätti ryhmätuomariaan (joku tsekkiläinen nainen) ilmeisen paljon, koska tuomari tuli tarkemmin tutustumaan ainoastaan muutamaan koiraan ja Tuks oli yksi näistä. Tuomari käski meidän juosta ja sen jälkeen meidän pointsit menivätkin, koska Tuks oli vauhti päällä. Tosin neiti oli yliväsynyt ja laukalla olo tms. juoksuongelmat olivat oiretta tästä, ettei enää jaksa käyttäytyä. Seisominen sujui mallikkaasti, mutta isossa kehässäkin juoksu meni ihan plörinäksi, joten kiitos ja heihei. Tämä ei tosin haitannut mitään, koska olimme jo saaneet kaiken mitä oli saatavissa :-)
 
Ajeltiin takaisin hotellillemme kaupan kautta ja menimme nukkumaan. Tosin sitten yöllä minun mahani meni ihan sekaisin ja puoli yötä valvoin sitten mahaongelmieni kanssa :-( Aamu tuli taas liian nopeaan vaikka nukuimme todella pitkät yöunet. Aamupala oli tällä kertaa ihan mieletön, kuumia lämpimiä voileipiä ihanilla täytteillä, muroja, munakasta, salaattia ja vaikka mitä! Aamiaisen jälkeen hieman kävelytimme koiria ja lähdimme köröttelemään kohti Tallinnaa. Pysähdyimme toki matkalla meren rantaan fiilistelemään, juoksuttamaan koiria ja ottamaan muutaman valokuvan. Todella kaunis ilma oli, aurinko paistoi ja voisi luulla että oli lämmin muttei kyllä ollut…
 
 
 
 
Tuksulla menovaihde päällä :)
 
 
 
Reiska osaa sentään melkein poseerata :)
 
 
 
 
 
 
 
Pysähdyimme Pärnussa ostoksille ja sitten ajoimme Tallinnaan, jossa käytiin myös vähän ostoksilla ja viimein syömässä ne piffit! Sitten ajettiinkin laivaan ja lähdettiin kohti Helsinkiä. Suomeen oli mukava päästä, vaikka reissussa olisikin viihtynyt pidempäänkin, tosin tuo kieliongelma hieman haittasi. Latvialaiset olivat kuitenkin hyvin ystävällisiä, huomaavaisia ja todella kohteliaita.
 
 
Könis palkintojensa kanssa
 
 
Reiskalle siis kotiinviemisiksi sert-ruusuke ja ROP-pokaali.
 
 
Tuksulla oli kotiintuomisina ROP-pokaali, junsert-ruusuke ja iso lelupallo. Näyttelyssä ei ollut ryhmäkehissä ollenkaan paras junnu-kehää, vaan parhaat junnut saivat valita itselleen mieleisen lelun. Käytiin sitten Reiskan kanssa valkkaamassa se lelu kun ei se Tuksulla kestäisi kuitenkaan. :) Neidistä ei myöskään posetuskuvaa palkintojen kanssa saatu kun vauhti on niin kova, ettei kerkeä seisoskelemaan!
 
Nyt pitäisikin ehkäpä Tuksun kanssa tehdä uusi reissu kyseiseen maahan, ei sattuisi matkaseuraa löytymään?!