Eilen mentiin ensimmäistä kertaa maneesiaksaan. Ilmoitin koirat niin, että joka toinen viikko on Reiskan vuoro ja joka toinen viikko on Tuksun vuoro. Maneesi alkoi jo viime viikolla, mutta silloin oli Reiskan vuoro ja Reiskalla oli vielä silloin tikit, joten ei sitten menty sinne. Tällä viikolla oli Tuksun vuoro ja siltä kannalta oli hyvä, että on vielä lämmintä, koska Tunksia ei voi pitää kauheilla pakkasilla autossa odottamassa. Kevätkaudelle en Tuksua maneesiin ilmoita ollenkaan, jos tuntuu siltä että on kovia pakkasia. Reinohan pärjää pakkasilla ja sillä on BOT-takkikin, jota Tuksulle en viitsi edes hankkia, koska se söisi sen päältään. Tosin joku talvitakki Tuksulle hankitaan talveksi, mutta katsotaan nyt koska ehdittäisiin neidin kanssa kaupoille.

Maneesilla oltiin koko poppoo paikalla eli 10 koiraa ja päätettiinkin heti, että jaetaan jatkossa ryhmä kahtia, jotta ei tarvitse niin pitkään odotella omaa vuoroa. Eilen oli siis kahden tunnin vuoro ja seuraavaksi on vain tunnin vuoro. Tuksu pääsi kuitenkin radalle minikoirana kun muita medejä ei ollut eikä kukaan jaksanut nostella rimoja, mutta rimat oli Tuksulle ihan hyvässä korkeudessa itse asiassa, ei sen tarvitse korkealle hyppiä vielä. Ensin alkuun päätin tehdä itsestäni mielenkiintoisen persoonan ja ennen maneesiin menoamme naksuttelin Tuksulle, jotta se ottaa kontaktia minuun. Eka naksautus tuli ihan vaan siitä kun se sattumalta katto muhun päin. Neitihän havahtui heti ja oli heti messissä mukana ja alkoi tarjoamaan kaikkia juttujansa -> NAKS NAKS NAKS ja se kiinnitti muhun sen huomionsa ja tajusi, että minä olen se mielenkiintoinen persoona. Meni siis ihan nappiin, jeejee! Otettiin ensin sellaista ohjausta, jossa oli putki, hyppy ja toinen putki. KUVA TÄÄLLÄ! Tänne vuodatukseen en ilman suurta pähkäilyä kuvia saanut, joten pistin tuonne meidän tulevaan blogiin ne. Kiitos muuten Annalle vinkistä, että noita kuviakin voi tehdä niin helpottaa lukijoita ja ittee jälkeenpäin muistamaan mitä ollaan tehty. Tuks oli hyvin kuulolla ja erittäin hyvin ohjattavissa, tosin se on semmoinen tykinkuula enkä minä pysy sen perässä! Ullakin tästä mainitsi, että tämä seikka kannattaa ottaa jo tässä vaiheessa huomioon harjoituksissa.. Treenikamutkin kehui Tuksun hyvää kontaktia muhun, JEE, naksuttelu teki juuri sen mitä toivoinkin! :) Tosi tyytyväinen olin Tuksun suoritukseen, se ei myöskään vissiin tajunnut edes olevansa maneesissa (=uusi paikka) kun teki niin suurella intensiteetillä hommia! Ihana Spunksinen! :)

Ennen toista rundia en kerennyt naksuttelemaan Tuksulle ja eron huomasi kyllä heti. Neiti viipotti menemään ympäri maneesia ja suoritteli niitä esteitä mitä hän halusi, mutta toisaalta kuunteli kyllä aika hyvin kun sanoin sille, että "tänne" ja "lopeta tuo rallaus". ;-) Kahden hypyn hyppysuoran alussa Ulla piti Tuksua kiinni, jotta itse saisin etumatkaa. Tuks lähti hyvin tulemaan, mutta jotenkin en saanut sitä kunnolla menemään kolmannen hypyn yli, putkeen se menikin sitten jo oma-aloitteisesti. Hinkattiin jonkun aikaa kunnes saatiin kohtalaisen onnistunut suoritus. Palkkasin Tuksua joka kerta vetolelulla ja syöttelin välillä nameja siitä hyvästä kun se totteli ja kuunteli ja palkkaus tuntui olevan hyvä, neiti tykkäsi. Veti kuin viimeistä päivää ja sain roikuttaa sitä ilmassakin, ei se irti päästä kyllä! :D

Vaikka neitonen ei toisella rundilla ollut niin hanskassa kuin ekalla, molemmat rundit menivät kuitenkin hyvin ja minulle jäi oikein hyvä mieli, toivottavasti Spunksillekin! Pitäisi muistaa vaan Aneten kursseilta viisaita sanoja, joita mm. oli viimeksi se, ettei tarvi möngertää kippuralla, vaan sitä koiraa tulee ohjata suorana itse ollen (tänään onkin selkä erityisen kipeä) ja että liike on se, mikä koiraa vie. Liike olikin minulla kunnossa ja Tuksun putkeenmeno-ongelma Aneten aksassa oli muisto vain eilen, koska putkiin se meni hyvin, vaikkei selkeästi olekaan (vielä) mikään suuri putkihullu kuin eräs meillä asuva musta ruskein merkein oleva miekkonen. Toisella radalla katsojat saivat kunnon naurut kun Tuks meni radan ensin oikein päin, pyörähti ympäri ja meni saman radan vielä uudelleen väärin päin. Aika jännä, että se hakee vähitellen esteitä paremmin ja paremmin ja meni hyppysuorankin toisinpäin iteksiin. Kyllä Spunksista vielä tulee agikoira, vaikka heikkoina hetkinäni sitä epäilenkin ;-)

Tänään on tiedossa joko hyppyjumppaa Tuksulle ja Reiskalle tai sitten tokoa Reiskan kanssa, saa nähdä mitä keksitään. Viikonloppuna ollaankin hierontakurssilla jonkun kanssa, vielä en ole päättänyt kuka mukaan lähtee.