Oli synkkä ja myrskyinen yö... Vai miten ne kaikki jännityskirjat alkaakaan? ;-)

Perjantaina illalla Miia tuli hakemaan mua apsilta ja lähdettiin tutustumaan toisiimme ja Latviaan ja vaikka mihin muuhunkin. Lähdin siis Tuksun kanssa tyttöjen kesken reissuun ja matkaseuranamme oli Miia, jolla oli tanskandoggi Cooper ja staffi Tuli matkassa. Emme Miian kanssa olleet aikaisemmin nähneet tai mitenkään edes tunteneet toisiamme, mutta kyllä tuolla reisussa hyvin tutustui ja hyvin tultiin juttuun ja uusiakin reissuja jo suunniteltiin. Koirista Tuksu ja nuorimies Cooper olisivat tulleet oikein hyvin toimeen, Tulesta ja Tuksusta emme voineet olla varmoja, joten ne eivät keskenään henganneet. Tuli osasi kyllä hyvin ainakin tahallaan ärsyttää Tuksua, josta Tuksu ystävällisesti kimpaantui. Hauska näitä neitejä ja heidän toistensa ärsyttämistä oli kyllä seurata :) Molemmilla kun taisi sitä asennetta ja itsepäisyyttä olla :)

Lähdimme Helsingistä kohti Tallinnaa viimeisellä iltalaivalla ja pelkäsin keinutuksen olevan valtaisaa, mutta ei se ollut kovin paha. Samanlainen keinutus oli lokakuussa kun isännän kanssa Latviaan suunnattiin. Perillä Tallinnassa oli vesisadetta eikä lumesta tietoakaan. Yö köröteltiin kohti Liepajaa, joka on Latvian rannikolla, seitsemän tunnin matkan päässä Tallinnasta. Jossain vaiheessa koko matkan ajanutta Miiaa alkoi väsyttään ja minä olinkin jo torkahdellut jokusen kerran siihen mennessä ja pysähdyttiin jonkun huoltoaseman pihaan nukkumaan hetkeksi. Tunnin verran nukuttiin ja sitten matka jatkui! Aamulla oltiin kymmenen kieppeissä perillä Liepajassa näyttelypaikalla. Näyttely oli ihan mukavassa urheiluhallissa, jossa oli oikein hyvä matotettu alusta. Kehät eivät suuria olleet, mutten suurta kehää Tuksun kanssa kaivannutkaan. Heti alkuun kun olin Tuksun kanssa päässyt halliin tuli joku paikallinen nainen kysymään ivallisen oloisena, että onko minun koirani minibulli. Vastasin myöntävästi ja tämä kysyi, että onko se junnuluokan narttu. Vastasin jälleen myöntävästi ja tyyppi lähti naureskellen pois paikalta. Tiedä sitten mikä Tuksussa oli niin huvittavaa. Tästä kyselystä tosin arvasin, että toinen junnuluokan narttu oli tällä tyypillä. Paikalla oli myös kaksi nuorten luokan narttua. Yksi uros oli myös ilmoitettu, mutta sitäpä ei näkynyt.

Tuksun kehä oli vasta iltapäivällä, joten ehdin seurata Miian koirat ja vähän muutakin. Tuksua pidin ensin hallissa kunnes en jaksanut sen sooloilua ja säheltämistä ja vein sen vähän autoon lepäämään ennen kehää. Kehässä oltiin sitten tämän toisen nartun kanssa yhtä aikaa. Tuksu seisoi hienosti, mutta liikkuminen ei meinannut onnistua ravissa ollenkaan kun Tuksu olisi halunnut laukata, hyppiä ja pomppia! Kävelin itse ja koitin saada Tuksun tulemaan kohtalaisesti vierellä, mutta tuomari käski laittaa lisää vauhtia. Dääm! Laitoin vauhtia ja onneksi Tuksu samalla hetkellä päätti olla hetken aikaa yhteistyökykyinen, joten onnistui se liikkuminenkin. Toinen narttu oli tosin parempi tällä kertaa ja junnuserti meni sivu suun. Tuksu oli kuitenkin erinomainen laatuarvosanaltaan. Nuorten luokan venäläinen narttu oli paras narttu, junnu toinen ja Tuksu kolmas. Neljäs narttu ei antanut katsoa suuhunsa, joten ei ilmeisesti saanut arvostelua. Tuomarina oli Evgeni Kuplyauskas Venäjältä.

Kehien jälkeen suuntasimme hotellille, joka olikin todella tasokas ja hyvä! :) Syötiin hotellin ravintolassa oikein hyvät pihvit. Jälkeenpäin jäi vaan harmittamaan, että ravintolasta olisi saanut myös kengurun pihviä halvalla - olisi pitänyt ehkä maistaa kun tietääkseni sitä ei Suomessa 20 eurolla saa ;-) Tämän jälkeen käytiin vielä kaupassa ostoksilla ja ihania joulujuttuja tarttuikin mukaan. Sitten menin Tuksun kanssa nukkumaan klo 19 ja nukuttiin seuraavaan aamuun kello seitsemään. Hieman siis taisi väsyttää meitä kumpaakin :)

Seuraavana aamuna taas yhdeksän maissa näyttelypaikalle. Tällä kertaa jätin Tuksun autoon ja hain sen vasta tuntia ennen kehää sisälle ja sepä vasta olikin koettelemus kun neitiä kakatti (muttei nyt vaan halunnut kakata), väsytti ja nälätti. Koita nyt sitten saada sellainen otus käyttäytymään!? Mahdotonta. Ihmisetkin pyörittelivät päätänsä neidin itkupotkuraivareille ja varmaan ihmettelivät omistajaa, jolla koira ei ollut tippaakaan hallussa. Tosin kuka tahansa voi koittaa saako Tuksuun sen suurempaa tolkkua sen ollessa siinä mielentilassa mitä se siinä vaiheessa oli. Kuin ihmeen kaupalla sain sen kuitenkin olemaan kehässä todella hienosti, liikkuminen onnistui jopa uskomattoman hyvin! :) Seisotus nyt sujuukin lähes aina. Toinen junnuluokan narttu oli jäänyt kotiin, koska oli lauantaina valioitunut. Tuksu oli taas erinomainen ja sai junnusertin ansaitulla esiintymisellä! :) Tuomarina oli George Schogol. Nuorten luokan nartuista toinen lennätettin pois kehästä hylyllä kun yritti purra tuomaria (hei oikeasti, mihin tämä bullitouhu on menossa!?). Toinen nuorten narttu sai erinomaisen ja tuli Tuksua vastaan pn- ja ROP- kisaan voittaen molemmat kisat. Tuo ei tosin minua haitannut kun Tuks sai edes jotain, mitä lähdettiin hakemaan! Tuomari tuli vielä minulle englanniksi selittämään, että Tuksun rakenne on hieno, pää on hieno (no ei niinkään minun mielestäni), liikkeet ovat hienot ja temperamentti on hieno, mutta neiti on liian isokokoinen ja siksi hän ei voi sitä laittaa parhaaksi nartuksi. Oli todella mukavaa että tuomari tämän kertoi suullisesti vielä, koska en ymmärtänyt mitään venäjänkielisestä arvostelusta. Ei siis tällä kertaa hukka reissu, vaan ihan kiva reissu ja kaksi sertiä yhtenä viikonloppuna olisikin ollut meille jo liikaa ;-) Tosin tämän johdosta tammikuussa lähtenemme uudelleen reissuun. Hulluna itseäni taas jo ehdin pitää tuon reissun takia, mutta silti olen uudelleen lähdössä! On se reissaaminen vaan niin mukavaa, vaikka kotiin on aina kaikkein mukavin palata :)

Sunnuntaina heti Tuksun kehän päätyttyä lähdimme ajelemaan takaisin Tallinnaa kohden, pysähdyttiin matkalla vain Pärnussa ostoksilla. Illalla olimme Tallinnassa ja kaaduin taas sänkyyn ihan väsyneenä ja sieltä herätyskello minut nosti ylös aamulla. Tavarat autoon ja laivaan, jossa sitten söimme oikein hyvän aamiaisen buffetissa kun emme hotelliin aamupalalle kerenneet. Puolenpäivän jälkeen olin jo kotona. Kiva reissu, kiitos kaikille asianosaisille, myös teille tsemppareille ja peukuttajille ja onnittelijoille! :) Nyt Tuksu saa jäädä näytelmien tiimoilta joulutauolle.

Iltasella vielä yritin ottaa Tuksusta edes vähän jouluista kuvaa kera ruusukkeen, mutta toteutus ei ihan toiminut kun yksin sitä yritin tehdä isännän ollessa salibandytreeneissä rikkomassa taas itseään. Tässäpä paras yritelmä, joka on siihen nähden oikein hyvä että itse sen sain aikaan. Tuksukaan nimittäin ei taaskaan ollut kovin yhteistyökykyinen kun sitä reissuväsymys taitaa painaa yhtä paljon kuin emäntää...

Pojilla ja isännällä oli ollut varsin hauskaa sillä aikaa kun me tytöt oltiin reissussa, tosin Kyttiksellä on taas jotain henkisiä ongelmia ja sitä ahdistaa kaikki katolta tippuva lumi ja katolta tippumaton lumi ja mikä lie. Tilasinkin siksi Tuksulle rokotusajan torstaille, jotta voin kysellä papparaiselle jotain rauhoittavia ja näyttää samalla Tuksun kynsiä, niissä kun on jotain kummallista, ehkä. Tuksu ei olekaan about vuoteen käynyt eläinlääkärissä, jotta saa nähdä miten sieltä selviydytään. Reiska puolestaan keskittyy taasen rallytokoon, tänään tupsahti nimittäin sähköpostiin kisakirje lauantaille! :) Joten, Jaana: jatka peukuttamista! :)