Jotenkin en meinaa millään jaksaa raapustaa tänne, että mitä ollaan puuhasteltu, mutta pakko ottaa itseä sen verran niskasta kiinni että viime päivät saadaan taltioitua.

Keskiviikkona olin Reiskan kanssa rallytokossa ja oli taas kyllä todella mukavaa harrastella miekkosen kanssa. Reiska oli nyt täysin oppinut jalkojen välistä menon kun oli saanut haudutella asiaa iteksiin. Edelleen kyllä ihmettelen ja tohkeilen sen oppimiskykyä ja etenkin oppimisnopeutta. :) Mukava puuhastaa yhdessä kun toinen on innokas ja avoin uudelle :) Lisäksi tätä nykyä osaa arvostaa helppoa ja kuuliaista miekkosta kun toinen vaihtoehto on valkoinen salama, jonka kanssa kyllä aina tuskastuu puuhastaessa..Otettiin rallyssa ensin rataa, jossa muutama virhe saatiin aikaan kun Reiska ei meinannut malttaa maata paikallaan niin kauaa kun minä olisin sen halunnut makaavan. Lisäksi pari perusasennon korjausta olisivat nollanneet liikkeitä. Reiska ei ihan aina muista että tässä lajissa korjaaminen nollaa liikkeen. Sitten otettiin mestariluokan ja voittajaluokan juttuja, erinäisiä kukkasin nimettyjä käännöksiä, joista itse asiassa kaikki menivät tosi hyvin kun ohjaaja ensin tajusi mihin on itse käännyttävä ja mihin se koira pitää vääntää :) Hui, kaikki muu alkaa olemaan rallytokossa kunnossa paitsi oikealla puolella seuraaminen, jolle ei ole tehty edelleenkään mitään...  Rata otettiin lopuksi myös uudelleen ja se meni nyt ihan täydellisesti, ei yhtään virheitä. Toivottavasti hyvä kenraali ei tuota huonoa koesuoritusta. Tokoiltiin me myös vähän kaiken rallyilyn ohessa, kaukot ja seuraaminen oli ainakin tällä(kin) kertaa syynissä.

Illalla sitten kotona ajattelin katsoa millä mallilla Kytän mätäpaisekohta on. Olin kuitenkin menossa Tuksun kanssa seuraavana päivänä eläinlääkäriin ja arvelin hänen kyselevän siitä paiseesta. Otin papparaista hännästä kiinni nostaakseni sitä ja katsoakseni paisetta kun tunsin kädessäni uuden paiseen! Voi hevonvitunhelvetti sanon vaan! Ei tietoa mikä paise sillä nyt on hännässä. Se ei vuoda eikä kiinnosta Kyttää ollenkaan mutta ei se ihan pienikään ollut, että jotain siinä on. Sovittiin sitten eläinlääkärin kanssa, että seuraillaan tilannetta ja jos patti alkaa vuotamaan / kiinnostamaan koiraa tms. niin sitten näyttämään sitä. Voi siis olla joku talirauhanenkin vaan tai mikä lie rasvapatti, mutta kun ei tiedä. Toivottavasti ei nyt uusi mätäpaise ainakaan, hieman erikoista olisi jos koira alkaisi olemaan täynnä mätäpaiseita. Pidetään siis peukkuja ettei ole mitään ihmeellistä ja ettei taas jouduta syömään antibioottikuuria kun juuri edellisestä selvittiin.

Eilen sitten menin sinne eläinlääkäriin Tuksun kanssa rokotuksille ihan vaan. Neiti painoi 16.8 kiloa. Aika jötkäle, mutta kiinteä sellainen :) Antoi nätisti tutkia ja olisi itsekin tutkinut mielellään eläinlääkärin vastaanottotiloja ja syönyt kaikki jouluiset jutut sieltä. Sydämen kuuntelussa ei havaittu mitään ja muutenkin neiti näytti kuulemma hyvälle, tosin hieman nenä punoitti, mutta totesin sen olevan tavallista niissä tilanteissa kun neiti oli tohkeissaan. Rokotusta ei tainnut edes suuremmin huomata. Katseltiin myös hieman Tuksun kynsiä kun monissa kynsissä näyttäisi olleen jonkinsortin verenpurkauma ja tätä vähän ihmettelin ja eläinlääkäri sitten meinasi, että neidillä on jonkin vitamiinin puutostila. Se, että minkä vitamiinin, niin ei ole tietoa. Eläinlääkäri käski muuttaa ruokavaliota kolmeksi viikoksi ja katsoa sitten miltä kynnet näyttävät. Noh, en ajatellut ruokavaliota muuttaa vaan marssin viereiseen apteekkiin ja ostin sieltä vitamiinipurkin neidille. Katsotaan kolmen viikon päästä auttoivatko vitamiinitabut. Neiti on kyllä hupaisa kun sille on maailman helpointa antaa pillereitä. Senkun nakkelee pillereitä koiralle, joka tyytyväisenä rouskuttelee ne! Jotain positiivista pohjattomassa ahneudessakin.

Iltasella sitten Tuksun kanssa mentiin toiseksi viimeistä kertaa maneesiin agilityyn. Ihan kiva ja helppo rata siellä olisi ollut tehtävänä, mutta me jatkettiin silloin pari viikkoa sitten aloitettua touhua eli oltiin vaan hyppyesteen edessä ja ihmeteltiin. Ei ollut lupa mennä yli, vaan piti istua ja syödä nameja. Otettiin puomi myös pariin kertaan ja se meni hienosti ja todella upeasti neiti osaa ottaa alastulokontaktin. Tosin kun neidin palkkaa alastulokontaktille namilla, niin pomo lähtee käsistä ja ralli alkaa. Onneksi oli hihnassa ja sain stopattua rallin. Kun palkkasin lelulla, niin ei alkanut ralli kun piti roikkua siinä lelussa kiinni. Aikamoinen tapaus kyllä.. Jos Tuksu saisi kanavoitua sen kaiken energiansa oikeanlaiseen agilityn suorittamiseen minun ohjauksessani sen sijaan että se rallailisi omiaan, niin se olisi tajuton tykki! :) Noh, ehkä vielä joskus.