Tämä vuosi 2011 alkaa vedellä viimeisiään ja hyvä taas kerrata mennyttä ja katsella hieman tulevaisuuteen. Toivotaan, että tulevaisuus tuo tullessaan kaikenlaista ihanaista!
Vuoden 2011 haaveet ja tavoitteet koirarintamalla näyttivät tältä:
Reiska:
- näyttelyttämistä vähennetään ja käydään ihan vaan muutamassa näyttelyssä Suomessa sekä muutamassa ulkomailla, ainakin Viron turnee ja Pohjoismaiden turnee on suunnitteilla. Jalostustarkastukseen osallistuminen mahdollisesti toukokuussa, rodun erikoisnäyttely myös harkinnassa.
- tokossa kunnianhimoisena tavoitteena TK2 sekä voittajaluokan liikkeiden opettelu kuntoon
- BH- kokeen suorittaminen tai ainakin läpäisyn yrittäminen
- eri PK-lajien harrastelua sekä mejän harrastelua, ei kisaamista missään näissä ellei kunto kohene
- agilitytreeniä lisää sekä omistajalle ja koiralle ja tavoitteena saada kaikkien esteiden suoritusvarmuus hyväksi ja ohjaaja oppimaan ohjausta
- paimentelua epäsäännöllisen säännöllisesti jos vaikka kuitenkin yritettäis kehittyä sillä saralla
Kyttä:
- eläkkeelle jäämistä ja oloneuvoksena oloa ilman mitään tavoitteita tai suurempia suunnitelmia
- nuorempien kurissa ja järjestyksessä pitämistä
Tuksu:
- pentunäyttelyitä, mahdollisesti ihan oikeitakin näyttelyitä junnuluokassa, Viron turnee. Pääsääntöisesti kaikki paitsi pentunäyttelyt kiinni siitä, minkämoinen neidistä kehittyy
- arki- tai perustottelevaisuuden harjoittelua, pentukurssilla hengailua, ehkä tokon alokasluokan liikkeiden harjoittelua
- rauhoittuminen ja raivareiden lopettelu!
- mejäilyä jos neiti suinkin vain kiinnostuu millään muotoa asiasta, syksyllä kokeeseen jos hyvin menee
Toteutunut oli seuraavanlainen:
Reiska:
- Suomessa näyttelyistä viimeinen serti ja VSP, muutama muukin näyttely käytiin
- ulkomaisista näyttelyistä saatiin Virosta SERT & ROP ja Latviasta SERT ja ROP, Liettuaan tehtiin näyttelyiden osalta tyhjänpäiväinen keikaus
- Reiska osallistui jalostustarkastukseen samoin arvosanoin kuin ennenkin ja tulos oli hienosti luokkansa kolmas ja osallisena kasvattajaryhmässä, joka oli toinen
- tokosta kesällä TK2 ja voittajaluokan liikkeet on hyvällä mallilla
- piipahdettu tokon SM-kisoissa Pukon joukkueessa ja hieno kakkostulos saldona isännän kanssa
- PK-lajien ja mejän harjoittelu minimaalista
- rallytokosta innostuttu ja asiaa opiskeltu ja kisattu kahteen otteeseen ja molemmista kisoista tulos mallikkain pistein
- BH- koetta ei edes yritetty läpäistä ohjaajan inspiraatiopuutteen vuoksi
- agilityssä kisannut kolmesti Minnan ohjauksessa ja yksi nolla plakkarissa ykkösistä
- paimennus jätetty unholaan
- kastroitu
Kyttä:
- ollut ja hengaillut
- valitettavan vähän ollut osallisena missään muussa kuin tärkeässä kotimiehen roolissa
Tuksu:
- voi harmaa hius sentään!
- 6 x pentunäyttelyssä, tuloksena Virosta 2 x ROP-pentu ja KP, kaksi pentunäyttelyä Suomessa ja kaksi Liettuassa - ei mainittavaa menestystä
- tokoiltu, arkitottisteltu, mejäilty, aksattu ja todettu että aika tykki neiti on, kunhan se saadaan hallintaan ensin!
- ensimmäiset juoksut koettu
- kaksi juniorisertiä tuliaisina Latvian reissuilta
Viimeksi vuoden vaihtuessa tein varovaisia tavoitteen asetuksia ja ne täyttyivät moninkertaisesti ja näin ollen en edes tiedä mihin ne tavoitteet nyt pitäisi asettaa. Ensi vuonna on tarkoitus kisailla koirien kanssa tavallista vähemmän ja harrastaminen voi muutenkin olla vähän eri tasolla kuin mitä se nyt on. Tarkoitus olisi pyhittää aikaa enemmän kaikelle muullekin (etenkin itselle ja kodille!) kuin koirille eikä juosta neljänä arki-iltana viikossa jossain treeneissä, lisäksi vielä harrastusten ja kisojen täyteiset viikonloput. Uskoisin koirien olevan yhtä onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä kuin nytkin vaikka jatkossa saattavat saada ”vain” lenkkejä erinäisten treenien sijaan. Toki kyllä me treenataankin, muttei ehkä ihan niin paljon kuin nyt. Minua on alkanut kisaileminenkin vähän tympäisemään ja se verenmaku suussa tekeminen, mitä monet harjoittavat. Itselle kun koirat ovat rakas harrastus, mutta koirat eivät ole harrastusvälineitä vaan kumppaneita ja ystäviä! Elämämme pyörii koirien ehdoilla, ei harrastusten.
Haaveena olisi harrastaa ulkomaan matkailua Tuksun kanssa ja pariin ulkomaan näyttelyyn se onkin jo ilmoitettu eli kivoja reissuja tiedossa hyvässä seurassa ja suunnitelmissa lisää. Ulkomailla on paljon mukavampaa käydä näyttelyissä kuin Suomessa, minä kun en sitä suomalaisten perinteistä paskanjauhantaa jaksa kuunnella enää yhtään. Voi sitä pahojen kielten määrä kun Reiska sai kolmannen ja viimeisen Suomen sertinsä..Eikö ihmisillä muuten ole muuta elämää kuin voivotella meidän Reiskan rumuutta..? Kolmen maan muotovaliota tosin miekkosesta ei taida tulla, ohjaajalla ei taida inspiraatio riittää niin pitkälle, mikä sinänsä toisaalta on harmi, koska koirassa on paljon potentiaalia, sitä vielä käyttämätöntäkin.
Rallytokossa Reiskan - the Leiskan - kanssa on tavoitteena saada RTK2- titteli keväällä kasaan ja sitten yritetään voittajaluokan liikkeitä saada kuntoon ja kisatakin vielä voittajassa ensi vuonna. Kunnianhimoista, mutta mahdollista!
Tokossa olisi tavoitteena päästä kisaamaan voittajaluokassa ja saada sieltä vielä tuloskin. Ajatuksena ja haaveena olisi saada ykköstulos ja siirtyä suoraan erikoisvoittajaan etsimään ykkösiä sieltä. Aikataulua ei ole edes mietitty ja mentaliteetti on vähän se, että otetaan vastaan se mitä tulee vastaan. Tokon sarallahan Reiskalle alun perin asetetut tavoitteet on jo saavutettu ja kaikki tästä eteenpäin on plussaa, mutta jos emme tokossa etene tai saa tuloksia voittajasta, niin eipä sekään ole mikään maailmanloppu. Reiskasta kun piti alun perin tulla vain kotikoira eikä sitä ole ”rakennettu” mihinkään lajiin erityisemmin. Seuraavan meille tulevan beussin ”rakennankin” sitten ihan eri lailla ja sen kanssa voitaneen sitten haaveilla vähän muustakin kuin TK2:sta.
Agility - Reiskan lempilaji on aiheuttanut suuria positiivisia yllätyksiä ja aksaamista jatketaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja katsotaan josko päästäisiin kisaamaan yhdessä tai erikseen. Vähän voidaan Minnaa koittaa tökkiä kilpailemaan Reiskan kanssa ;-) Kiitos vielä Minna tuhannesti tästä vuodesta!
Pk-lajeja tai BH:ta en taida jaksaa edes suunnitella kun eivät ne minua ja Reiskaa varsinaisesti tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään, mutta luonnetestiä suunnittelen ja innolla! Mejäilykin on ihan jäissä Reiskan osalta, mutta Tuksun kanssa sitä harrastaisin mielelläni, saapi nähdä kuinka käy ja miten neiti kehittyy lajissa. Päästäisiinkö jopa kisaamaan? Kuntoa pitäisi ainakin huisisti kohottaa että neiti jaksaisi taapertaa kilometrin verran käyttäen päätään samalla. Sekös nimittäin vasta raskasta onkin! Tuksulle ajatuksissa olisi myös MH-luonnekuvaus, katsotaan päästäänkö johonkin katsomaan onko neidin luonne sellainen kuin olen sen ajatellut olevan.
Tuksun tavoitteena on jatkaa tokon treenaamista, löytää keskittymiskykyä ja kykyä rauhoittua. Olla hallinnassa. Haaveena olisi päästä kisaamaan rallytokossa ja saada RTK1, mutta se voi neidin keskittymiskyvyllä olla haave vain. Tokossa kisailemisesta neidin kanssa olen nähnyt vain unia, mutta voin kertoa, että sitten kun saan neidin olemaan hallinnassa ja keskittymään yhdessä tekemiseen ilman nameja tai leluja, niin tuloksia alkaa tulemaan! Tähän tosin voi mennä seuraavat 10 vuotta, mutten ole ajatellut luovuttaa.
Tuksu on vuodessa kehittynyt hirmuisesti siitä mitä se oli pienenä pentusena meille tullessaan, mutta työtä on edelleen paljon jäljellä ja neidin kehittyminen ja opin päähän meneminen on hidasta kun neiti haluaisi elää omalla tavallaan, ei aina niin meidän tavalla. Kultaista keskitietä koitetaan löytää edelleen. Raivareita neiti ei enää ole niinkään saanut, ei enää pureskele ihmisiä eikä esineitäkään ja uskoo yleensä kun kielletään. Kehittyy siis! Vaikka ongelmia on runsain mitoin ollut ja vaikka niitä varmasti vielä tulee, niin bullin luonne on kyllä valloittanut sydämeni aivan täysin ja voin jo nyt sanoa, että bulleja meillä tulee jatkossakin olemaan. Jotain hienoa siinä bullin luonteessa on ja sen huomaa oikeasti vasta kun sellaisen kanssa asuu ja viettää aikaansa ja vaikka bulli ei ole harrastuskoira kuten beussi, niin siinä on silti sitä jotain! Isäntä tosin haaveilee jo vähän isommasta bullista seuraavaksi koiraksi, minä taas tuon hullun tunkeron pennusta. Voi tosin olla ettei kumpaakaan ole tulossa, ei mitään pentua ainakaan Kytän elinaikana, sen olen papparaiselle luvannut!
Agilityä jatketaan eikä varmaan vuoden aikana edistytä yhtään hallinnan saamisessa ellei joku keksi jotain näppärää kikkaa siihen. Agilityssä nyt ensin haetaan hallinta, sitten vasta keskitytään pilkun viilaukseen. Neidin hyppytekniikka on hyvä ja sillä ei ole minkään esteen kanssa ongelmia, joten hallinnan löydyttyä voisi ajatella kisaavansa. Hui!
Jatkossa on myös ajatuksena käydä näytelmissä, Latviaa varmaan kolutaan ensi vuonnakin ja Liettuaa suunnittelin kesälle, katsotaan mihin eksytään ja millä menestyksellä! Toivotaan nyt ainakin ettei menestyksettömiä reissuja tule.
Pentujakin on Tuksulle vähitellen alettu suunnittelemaan siinä mielessä, että sopivia uroksia etsitään ja tutkitaan, niistä lisää sitten kun on ajankohtaisempaa. En kyllä vielä tiedä miten pystyn olemaan ottamatta Tunkeron pentua, ne ovat kuitenkin NIIN suloisia, kuten pennut tietty aina ovat :)
Kytän tehtävä olisi edelleen olla kotimiehenä ja pitää kuria ja järjestystä yllä. Mätsäreissä tarkoitus pyöriä veteraaniluokissa huvin ja urheilun vuoksi ;-)
Kaikille toivon ennen kaikkea terveyttä!
Ensi vuodelle olen ollut mukana anomassa ”paria” tokokoetta, mejäkokeita sun muuta mukavaa. Lisäksi jatkan pestiäni beussiyhdistyksen hallituksessa ja pääsen pestin tiimoilta puuhastelemaan kaikenlaista ja vaikuttamaan kiinnostaviin asioihin.
Haaveita ja suunnitelmia - niitä meillä piisaa ensi vuodelle!
Nöyrin mielin kuitenkin edetään koirien ja niiden terveyden ehdoilla!
Kommentit