Jouluna syötiin, syötiin ja vielä vähän syötiin. Vietettiin ihanaa aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa. Koirat tosin joutuivat olemaan keskenään kotona pääsääntöisesti. Jouluaaton vietossa mun vanhemmilla oli mukana vain aina helppo ja harmiton Reinomies, joka oli etuoikeudellisuudestaan kovin onnellinen.

Tapaninpäivänä koettiin myrskytuhoja metsän menetyksen muodossa, sitä kun meni kasaan noin tuhat kuutiota :( Onneksi kuitenkin koti ei kärsinyt minkäänlaisia vahinkoja eikä uusi autotallirakennuskaan. Isosta männystämme irtosi isoja oksia, mutta nekään eivät osuneet mihinkään tärkeään. Ilman sähköjä olimme 7 tuntia, mikä on todella vähän siihen verrattuna mitä jotkut muut ovat kärsineet.

Joulun tienoilla treenaaminen koirien kanssa on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tuksua ollaan koitettu taas opettaa rauhoittumaan kotioloissa ja neiti alkaa olemaan jo aika pro siinä. Neiti on oppinut hyvin päteväksi sohvalla kellijäksi, maha sojottaa tietenkin asiaan kuuluvasti kattoa kohden. On se hupaisa :) Tänään aamulla oli kun heräsin ja ihmettelin missä neiti on, niin se oli tehnyt itselleen kunnon poteron, josta vain hännän pää näkyi.  Joka päivä neiti hauskuuttaa olemuksellaan ja teoillaan. Tuksun meille tullessa ihmettelin yhden tutun bullinomistajan kommenttia siitä, että bulleja saa nauraa joka päivä. Tuksussa kun ei mielestäni ollut mitään huvittavaa silloin, hermothan siihen vaan koko ajan meni. Nyt kun yli vuosi on kulunut, niin huomaan miten oikeassa tämä tuttavani olikaan! Mitä elämä ylipäänsä oli ennen bullia talossamme?!

Palatakseni asiaan eilen oli siis viimeinen Tuksun maneesiaksakerta. Ei paljon menoa haitannut, vaikka maneesista puuttui kattopellit ja vettä vähän tiputti sisään. Päätin että viimeisen aksan kunniaksi Tuksu saa tehdäkin jotain muuta kuin istuskella ja ihmetellä ja syödä nameja. Hyvin neiti oli kyllä näköjään kerennyt jo ehdollistumaan esteen edessä istuskeluun ja namien syöntiin. Oli ihan ihmeissään kun saikin suoritella esteitä! Otettiin keppejä jokunen kerta ja pieni pentele pääsi kerran karkaamaankin ja vetämään onnessaan rallia. Onneksi oli kuulolla eikä voinut vastustaa tarttumista vetoleluun ja näin sainkin neidin sitten kiinni. Kepit meni tosi hyvin, toisella rundilla vielä paremmin. Ei mene kauaa kun neiti hoksaa ne kokonaan! Kivaa!

Putkea otettiin myös ja putken jälkeen piti suunnitelman mukaan heti tulla kiinni leluun ja suunnitelma toimi. Gudi! Aksasta jäi hirmu hyvä mieli, paitsi että lopussa Tuksu otti vahingossa kiinni minun nahkahanskasta lelun sijaan ja hanska on nyt hieman..sanoisinko...huonovointinen.. ;-) Hanskan kohtalo jäi harmittamaan.

Ratapiirros löytyy taas täältä! Oli kyllä todella mukavan näköinen ja iisibiisi rata näin viimeiselle kerralle, harmi kun emme ole siinä vaiheessa, että olisimme sitä voineet kokeilla.

Ensi vuonna torstaisin meillä onkin Reiskan kanssa tokotreenit. Koko kevät olisi tarkoitus tokoilla ja tokon jälkeen ohjaan yhdistettyä kurssia, jossa opiskellaan koiratanssin saloja ja temppujen tekemistä! Maanantaisin alkavat jatkossa pyöriä ohjaamani aksatreenit, joiden ohessa ajattelin treenata samalla myös Tuksun ja Reiskan.