Torstaina meille tuli hieroja käymään. Lotte opiskelee urheilukoirahierojaksi ja meitä oli suositeltu koekappaleiksi, joten meidän lauma pääsi Loten käsittelyyn. Ensiksi onnellinen, karvaansa tiputtava papparainen, joka nautti kyllä täysin siemauksin hieronnasta. Välillä nosteli päätänsä kun ei tuntunut hyvälle, papassa olikin selässä eri kohdissa kaksi jumia. Toinen jumi oli ihan sellainen, että sen näki silmälläkin kun katsoi! Lotte tulee parin viikon päästä uudelleen ja koitetaan silloin mitä papan selkä tykkää jos siihen laitetaan lämmin kauratyyny! :) Reiska ei päässyt hierontoihin sen takia että se on yleensä vähän kipeä hieronnan jälkeen päivän tai pari ja perjantaille oli tiedossa rallytokokisat, joita en halunnut riskeerata. Miekkonen sai siis katkerana vaan katsella kun papparaisella oli kivaa. Tuksu oli toinen "potilas" ja neitihän oli sitä mieltä, että hän ei nyt kyllä jouda mihinkään hierontoihin kun maailmassa on edelleen niin paljon tutkittavaa ja sitä tutkittavaa on ihan jopa kotonakin paljon. Minä ja Rane saatiin pidellä neitiä paikallaan hieronnan ajan kun neitihän ei itse päätä mitä tehdään ja milloin tehdään. Hetkittäin rentoutui kyllä oikein hyvinkin, mutta sitten taas muisti kaiken tutkimatta olevan maailmassa ;-) Lotte ei sitten lopuksi osannut oikein sanoa, että missä kunnossa Tunkero on kun se on jännitti itseään paljon ja Tunkero kuulemma on niin piukeassa kunnossa että lihakset vaan tuntui suurina möykkyinä. Kiitos Lotelle huoltokäynnistä ja parin viikon päästä uudelleen! :)

Perjantaina sitten tosiaan aamulla starttasin Reiskan ja Tunkeron kanssa kohti Tamperetta ja rallytokokisoja. Oltiin tällä kertaa oikein hyvin ajoissa! :) Kisat olivat osa koiratapahtumaa, joka pidettiin suuressa ja lämpimässä parkkihallissa. Kahden rallytokokehän lisäksi paikalla oli möllitokoa, kuusi kehällistä mätsäriä, myyntikojuja ja ties mitä kaikkea! Ensimmäisen rallykisan aikaan oli toki vielä hiljaista kun muut jutut möllitokoa lukuunottamatta eivät olleet alkaneet. Reiskan vuoro oli alkupäässä ja otinkin sen heti halliin sisään, mutta eipä tuota paljon haitannut mikään parkkihalli tai suuri määrä ihmisiä & koiria. Tekipä hienon paikallamakuunkin sillä aikaa kun minä tutustuin rataan.

Rata itse meni kohtalaisen hyvin. Ainoa huono puoli tuossa parkkihallissa oli se, että siellä kuuli jotenkin tosi huonosti ja siellä kaikui. Taisin puhua Reiskalle liian hiljaa kun tuntui, ettei se kuullut ihan kaikkea mitä sanoin sille. Reiskasta hetkittäin huomasi myös, ettei se ymmärtänyt taaskaan, että mitä oltiin tekemässä ja myös tuomari huomasi tämän ja rokotti kokonaisvaikutelmasta kaksi pistettä kommentoiden myös asiaa. Lopputulos selvisi pian loistavasti toimineen tulospalvelun johdosta ja saatiin kasaan hienot 90 pistettä ja näin ollen hieno tulos ja titteli RTK1! :)

Tämän tiedon jälkeen vein Reiskan autoon ja hengailin Tuksun kanssa paikalla. Hieman oli kyllä rasittavaa kun neiti halusi rakastaa kaikkia paikan päällä olijoita! Löysimme myös toisen minibullin, 4 kk vanhan pentusen, joka tosin ei pitänyt Tunkerosta ollenkaan vaan murisi, ärisi ja näytteli hampaitaan leikki-intoiselle Tunkerolle. Itselle tuli kyllä hieman WTF-olotila kun tuon ikäinen eli noin nuori pentu on tuolla asenteella tuossa iässä leikkisää rotutoveria kohtaan?! Alan vähitellen ymmärtää, että meidän Tunkero on hyvin harvinaislaatuinen yksilö luonteeltaan vaikka kuvittelen sen olevan juuri sellainen, mitä bullin tulisikin olla. Muut bullit eivät vain tunnu olevan samanlaisia maailmaa syleileviä ja uteliaita otuksia. Jälkeenpäin ajattelin iloisena, että onneksi olemme pystyneet varjelemaan Tuksun kaikilta huonoilta (koira)kokemuksilta, sille ei ole koskaan kerrassaan mitään pahaa sattunut ja osittain senkin vuoksi se rakastaa muita koiria niin paljon. Itse tosin pitää koirakontaktien kanssa olla hyvin tarkkana, koska vaikka Tuksu rakastaa kaikkia, niin harva jaksaa katsella Tuksua ;-) Tosin eipä Tunkeroa paljon hetkauta se, jos joku sille murisee tai irvistelee, neiti ei taida ymmärtää tällaisten "kommentointien" päälle yhtikäs mitään. Ehkä Tuksun maailmaan ei mahdu pahuutta :)

Palatakseni rallytokoon päivällä käytiin koirien kanssa ajelulla, jotta auto saatiin pysymään edes kohtalaisen lämpimänä. Kyselin myös järjestäjiltä, että paljonko mätsäriin on ilmoittautuneita. Otin Tuksun siis sillä mukaan, että ajatukseni oli ilmoittaa se mätsäriin, mutta kuultuani, että pikkukoiria on ilmoitettu yli 100 kpl, niin en jaksanut ilmoittaa Tuksua mukaan. Neiti oli siis vaan Reiskan kisamaskottina. Reiskan toinen rallykisa alkoi vasta iltapäivällä ja olikin sitten avoimen luokan ensimmäinen starttimme. Mitään hankalaa radalla ei ollut, mutta onnistuimme lahjakkaasti munaamaan koko homman jo ensimmäisellä kyltillä. Reiska ei yhtäkkiä osannut mukamas tulla eteen istumaan, vaan kiersi koko ajan suoraan sivulle. Otin kaksi kertaa uusiksi, joten tästä tuli ilmeisesti 30 virhepistettä ja mahdollisuus tulokseen meni siinä. Sitten oli vuorossa kaksi spiraalia putkeen ja niiden väliin oli laitettu hämytolppa ja tietenkin minä menin hämyyn ja kiersin sen tolpan, joten toinen spiraali meni väärin suoritetuksi liikkeeksi eli 10 virhepistettä lisää. Viidentenä oli vuorossa liikkeestä maahanmeno, Reiska meni maahan, mutta nousi samantein ja suoritti kaukojen asennonvaihtoja (näitä on muuten hieman hinkattu kotosalla), käskin uudelleen maahan ja teki samanlaisen, vielä komensin ilkeästi uudelleen maahan, jolloin pysyi. Tästä tuli ainakin 10 virhepistettä. Loppurata meni oikein hyvin, uusi liike houkutus oli varsin sujuva ja muutkin radalla olleet uudet liikkeet menivät hyvin, mutta vanhat tutut liikkeet olivat ne, joissa homma meni puihin. Lopputuloksena ennätyspaljon virhepisteitä eli yhteensä 57! Tulos jäi siis jokseenkin kauas. Taisi Reiskakin olla väsynyt kun koko päivän joutui odottelemaan, olisi ehkä ollut fiksua ilmoittaa vaan toiseen kisaan, kaksi kisaa taisi loppupeleissä olla liian kunnianhimoista. Reiska ei myöskään avoimen radalla, jossa koira on vapaana ollut ollenkaan hyvin kuulolla ainakaan alkuun, joten pientä kurittomuutta taas ilmeni ja nyt miekkonen onkin kurinpalautuskuurilla! Seuraavia kisoja kohti kuitenkin aletaan vähitellen katselemaan...

Koska olin yksin reissussa, niin videomateriaalia ei tällä kertaa (onneksi!) ole!

Lauantai kulutettiin isännän kanssa kahdestaan viettämällä laatuaikaa shoppailun merkeissä, vaikka en shoppailusta suuremmin pidäkään. Käytiin siis pääkaupunkiseudulla pyörimässä. Hirmu nopeasti siellä kyllä tapahtuu, uusia rakennuksia nousee ja vanhat muuttuvat. Joka kerralla maisema on muuttunut kun siellä käy. Tosin nyt noita Helsinki-reissuja tulee minulle niin paljon, etteivät maisemat ehtine muuttumaan niiden välissä.

Eilinen vaan oltiin ja ihmeteltiin, syötiin ja lenkkeiltiin. Harkitsin jopa kameran ulkoiluttamista mutten sitten oikein jaksanut. Sen verran sitä pidin ulkosalla, että otin pienestä kauppakassistani kuvan Annalle näytettäväksi:

Lähiaikoina ollaan siis Reiskan kanssa käyty asioimisreissuilla keskustassa siten, että Reiska kantaa kaikki tavarat, joita voivat olla kirjaston kirjat tai kauppaostokset. Eilen tosin ostoksia oli niin paljon, että kannoin itse osan. Reiska taitaa itse tykätä puuhasta ja kummasti sen häntä nousee kun laittaa reppuun tavaraa, on vissiin tärkeänä saamastaan työstä.

Samaisella kuvanottoreissulla otin myös muutaman rallattelukuvan, miekkosella oli kivaa eikä pakkanen haitannut yhtään:

TunkeroPunkerokin olisi eilen etenkin mielellään ulkoillut, mutta emme sen paljon antaneet olla ulkona ettei se jäädy. Neitiähän tämä suuresti harmitti ja sen kuulimme kyllä ;-) Onneksi äitini tuli kyläilemään ja neiti sai muuta ajateltavaa. Ette voi muuten uskoa miten paljon iloa ja mielenkiintoa yksi pahvilaatikko voi tuottaa pienelle bullille? Tuksu sitä pahvilaatikkoa ihmetteli useamman tunnin ajan. Välillä piti keikkua sen päällä ja välillä tutkia ulkopuolelta. Aiheuttaen taas iloa ja huvitusta meissä ihmisissä :)