Pari päivää Helsingissä tiiviissä workshop- projektissa viettäneenä olen ollut hieman pihalla muun maailman menosta. Kotona olen hysteerinen Tuksun juoksujen suhteen. Ei sillä mitään juoksuja ole siis alkanut, mutta olen aivan (hysteerisen) vakuuttunut siitä, että ne alkavat ennen ulkomaan näyttelyreissua. Kyseisessä ulkomaassa kun ei saa juoksuista narttua viedä kehään, ei muuta ongelmaa. Hysterioissani olen ollut silmä kiinni Tuksun pyllyssä ja kai kohta alan näkemään omiani eli veritippoja... Jokainen Tuksun (tai poikien) teko saa minut vakuuttuneeksi siitä, että NYT ne alkavat. Tuksun edellisistä ja samalla ensimmäisistä juoksuista on nyt tasan puoli vuotta aikaa eikä todellisuudessa kukaan muu kuin ehkä Tuksu itse tiedä koska sen juoksut seuraavan kerran alkavat. Seuraavista juoksuista osaakin sitten ehkä vähän ennustaan koska kolmannet juoksut tulevat. Isäntä on jo aivan totaalisesti menettänyt hermonsa minuun ja eilen häätikin minut pois kotoa kun ei enää jaksanut katsella sitä hysteriaa, tosin olin muutenkin menossa Loimaalle tokoilemaan uusvanhan tokoryhmän kanssa.

Olin paikalla siis hyvissä ajoin ja ihmeteltiin siellä Reiskan kanssa edellisen ryhmän tekemisiä. Oma ryhmä olikin melkoisen beussivoittoinen, paikalla kun oli kolme beussia ja yksi pelottava sakemanni. Reiskalla oli kärttyisä olotila, se ei jotenkin tykkää yhtään muista koirista hallilla. Tiedä sitten pelkääkö se namiensa menevän jonkun muun suuhun vai onko vaan niin kovasti ominut paikan omakseen vai voisiko se olla niin työmotivoitunut, että sitä ärsyttää kun muut koirat ovat lähellä häiritsemässä työntekoa? En tiedä. Ihanaiselle Tiikerillekin laukoi mielipiteitään, tosin yritti sitten ulkona poislähtiessä lepytellä neitiä ;-) Itse ehdin treenata vähemmän kuin ajattelin, koska "hauska tappa vanha tuttu" eli jäin suustani kiinni, as usual.

Kerettiin kuitenkin ottamaan seuraamista, joka oli parempaa kuin mitä on viime aikoina ollut. Liikkeestä istumista otettiin jokunen kerta ja testailin vähän, että miten se sujuu parhaiten. Jos antaa pienen avun omalla päällä eli kallistaa päätänsä miekkosta kohden samalla kun antaa käskyn, niin sujuu hyvin ja jää istumaan. Jos ei käännä tai kallista päätä vaan sanoo vain käskyn, niin miekkonen istuu, mutta valuu samantein maahan. Istuminen on vähän uusi ja ilmeisen epävarma juttu. Otettiin kuitenkin useamman kerran ja lopetettiin siihen kun saatiin onnistunut suoritus ilman pääapua. Seuraamisen sivuaskeleita ja peruuttamista otettiin vaikken sitten saanutkaan selvyyttä siihen, että onko voittajassa seuraamisessa peruuttamista. Nämä olivat hyviä, tosin jonkun kokeneemman pitäisi katsoa, että ovatko meidän askelsiirtymät sellaisia mitä kokeessa saa tehdä!

Tein miniruudun ja otin lyhyehköllä matkalla. Ensin ruutuun leluun ja sitten ilman lelua ja molemmat oli oikein hyvät, ymmärtää homman ajatuksen ja juoksee täysillä ruutuun, stopissa on vielä hiomista. Erillisenä otettiin merkkiä pitkästä aikaa ja se meni ihan hyvin, muistaa homman oikein mainiosti, mutta jäi nyt ekalla kerralla vähän liian taakse.

Reetta tuli auttamaan tunnarissa ja tehtiin niin, että jokunen vieraita kasaan ja oma erikseen. Oma vietiin viimeisenä ja ajattelin, että Reiska hakee sen, mikä on viety viimeisenä. Eipä hakenut, vaan kirmasi vauhdilla "kasalle", josta toi ensimmäisen. PURESKELLEN. Uudelleen niin, että Reetta korostetusti vei oman. Haki oman, meni se suussa "kasalle", mutta käskin sen tulla luokse. Tässä on nyt menty takapakkia, joka tietty johtuu siitä, että meillä ei ole kukaan treenannut tätä. Päätettiin Reetan kanssa, että nyt palataan laudalle. Jollain tuo ääliö on saatava haistelemaan!

Lopuksi luoksetulon stoppia. Ollaan tehty viimeksi heinäkuussa kokeessa (joo, tiedän että tätäkin pitäisi useammin tehdä). Otin niin, että jätin Reiskan maahan makaamaan ja siitä seisomaan stoppaus ja palkka. Seisomisesta sitten vielä suora sivulle. Seisomaan stoppi meni ihan hyvin, otti ehkä metrin eteenpäin. Tosin jostain toisesta suunnasta katsottuna ois saanu ehkä paremman kuvan siitä, että paljonko se tuli eteenpäin, mutta ei tullut missään tapauksessa niin paljon kuin oletin sen tulevan. Suorassa luoksetulossa tuli vähän hiipien ja hitaasti, ennakoi selkeästi stoppia. Näitä pitäisi harjoitella paljon lisää.

Lopputuloksena olen tyytyväinen Reiskan ilmeeseen ja innokkuuteen, oli tosi kiva tehdä töitä yhdessä. Harmitti kun ei keretty enempää, itselläkin oli hyvä fiilis vaikka ärsytti tuon pörinät hallissa. Kivaa on myös se, että pääsee näkemään muita rotukollegoita ja juoruamaan eräänkin velimiehen omistajan kanssa ;-) ...Ja kotona jatkui pyllynsyynäys... ;-)