Perjantaina otettiin taas heti mun töiden jälkeen tunnaria ja nyt Reiskalla ei ollut tolkun hiventä sen oman tuomisessa. Otti ensimmäisen kapulan minkä löysi eikä haistellut ollenkaan. Liiallinen tilannenopeus kostautui näin taas. Menetin hermoni ja lapioin puoli metriä lunta kapulan päälle ja käskin etsiä. Johan se nenä avautui ja miekkonen jopa löysi kapulan pienen kaivelun jälkeen. Tunnari jätettiinkin sitten viikonlopuksi hautumaan, katsotaan josko taas tänään availtaisiin nenähermoja.

Lauantaina matkattiin Reiskan kanssa Loimaalle moikkaamaan Mariaa, Tiikeria, Penniä ja velimiestä. Otin ensin Tigerin kanssa vähän aksaa. Uusina juttuina otettiin pussia ja rengasta ja ihanan ennakkoluulottomasti neiti uusiin esteisiin tutustuu ja omaksuu ne todella pian. Lopuksi otettiin vielä 7 esteen rataa! Radalla oli putki, puomi, muuri (uusi este, muttei Tiikeri sitä noteerannut sen enempiä), hyppy, putki, hyppy, putki. Ei mitään kummempia ohjauskuvioita, harjoiteltiin vaan lähinnä esteiden suoritusta ja semmoista yleistä minun hallinnassani oloa. Positiivisesti yllättynyt olin, koska meni paljon paremmin kuin oletin! Tiikeri oli aika pro. Tosin muutaman kerran Tiikerille tuli äitisyndrooma ja piti käydä katsomassa, että Maria on varmasti kunnossa, hallilla kun voi pienen beussin omistajalle käydä vaikka mitä, ainakin sen pienen beussin mielestä ;-) Joka kerta vähemmän ja vähemmän Tiikerillä kuitenkin on tarve käydä Marian luona, edistymistä siis ja minä alan kohta olemaan ihan superkiva tyyppi :-) Lopuksi otettiin vielä Marian avustuksella yhdessä puomia Tiikerin kanssa, Tiikerin mielestä kun puomi on niin iisibiisi este, että sen voi suorittaa hirmuisella tilannenopeudella. Koitettiin hidastaa hieman vauhtia ja panostaa alastulon tärkeyteen, vaikka aksassa ei pitäisi hidastella, mutta joskus se on kuitenkin koiran turvallisuuden vuoksi tärkeää. Seuraavalla kerralla taidammekin harjoitella kontakteja ja aata.

Reiskan kanssa otettiin tokosessio. Piti ensin ottaa kaukoja, mutta kun virtaa oli siihen puuhaan ensin liikaa, niin otettiin seuraamista. Hiottiin seuraamispaikkaa ja käännöksiä. Juoksua otettiin myös, koska siinä Reiskalta karkaili mopo ja alkoi edistys. Ärähdin asiasta ja johan parani :-) Hyppynoudon otin metallikapulalla muutaman kerran ja sehän on ihan täydellinen :-) Joskus kannattaa näköjään vaan päättää, että koira osaa jotain ja se osaa! Päätin sitten myös, että Reiska osaa ohjatun noudon ja otettiin ensimmäistä kertaa Reiskan elämässä ohjattua. Osasihan se! Haki aina sen kapulan kun käskin. Tosin eipä sitten muistanut enää mikä on merkki, joten ei voitu ottaa niin, että se olisi ensin mennyt itse merkille ja siitä lähtenyt hakemaan oikean kapulan. Jouduin viemään miekkosen merkille ja menemään itse kauemmas ja antamaan sitten sen suuntakäskyn. Tosin muistan jokunen viikko sitten ärähtäneeni Reiskalle jostain merkkiin liittyvästä sekoilusta ja miekkonen on vissiin päättänyt nyt, että ihan turha juttu semmonen merkki. ;-) Täytyypi muistutella ehtiessä. Luoksetulon stoppeja otettiin ja seisomaan jääminen oli oikein hyvä, mutta maahanmeno on vähän vieras juttu ja siinä tulee helposti eteenpäin. Vauhti alkoi myös hidastumaan ja sitten kun otinkin pari suoraa luoksetuloa, niin miekkonen yritti ennakoida pysähtymistä. Hömelö olento! Kaukoja otettiin lopuksi ja ne näytti mun silmään oikein hyviltä, toivoa siis on, että ne menis kokeessa ihan superhienosti kunhan vaan ite muistan antaa oikeat käskyt oikeissa asennonvaihdoissa! Kaiken kaikkiaan oikeat hyvän mielen treenit ja päivän piristys! :-) Kiitos Maria kovasti seurasta ja Tiikerin lainaan antamisesta jälleen! Kun vielä nyt tulisi pian kevät ja päästäisiin ulkona treenaamaan ja ihan tosissaan miettimään kisaamistakin, vaikka ei sen puoleen, tämä määrä lunta lisättynä ihan pienellä pakkasella on ihan minun suosikkitalvisääni, josta mielelläni nauttisin jokusen kuukauden! :-)  

Eilen illalla tarkoitus oli kävellä siinä mahtavassa tuulessa ja tuiskussa 10 km, ja lähdinkin Tuksun kanssa matkaan tarpomaan nietoksiin, mutta sitten tulikin muutos suunnitelmiin eikä käveltykään kuin osa siitä matkasta. Lopputulos kuitenkin oli, että TuksPuks oli ihan puhki nietospomppelusta :-)

Tänään onkin sitten ollut huumori koetuksella kun ensin en saanut nukuttua alkuyöstä kun mahassa kiersi. Sitten kun sain unen päästä kiinni ja pääsin parhaimpaan uneen, niin herään siihen kun Kyttä lääh-lääh-lääh- läähättää vieressä kuuluvasti ja ihan paniikissa. Pistin valon päälle ja katsoin miekkosta, että okei, sillä ei ole kakkahätä-läähätys päällä vaan paniikkiläähätys ja läähätyksen vissiin aiheutti katolta pudonnut  lumi ja sitten ilmeisesti tiellä pörräävät lumitraktorit lisäsivät kauhua. Kunnon horroryö papparaiselle ja sitten kun piti siinä minun vieressäni paisella ja LÄÄH-lääh-läähätellä siihen malliin ettei siinä metelissä ja tärinässä kukaan kyllä saanut nukuttua. Käskin papan mennä poiskin, mutta se malttoi jopa 10 senttiä siirtyä kauemmas minusta silloin. Otti hieman päähän kun papan piti tulla jakamaan nämä jännät hetket minun kanssani. Aamulla kun nousin sängystä ylös, niin papan elämä parani eikä ollut elää ollenkaan jännää, stressaavaa tai mitään muutakaan pahaa ilmassa, vaan pappahan meni sitten nukkumaan tyytyväisenä kun sai minut ylös sängystä! PRKL! Tätä kirjoittaessa tätä päivää on vielä aika paljon jäljellä  - saa nähdä miten pitkälle mun pinna kestää, ei se ainakaan mitään ylimääräistä kestä, sen voin sanoa.