VAROITUS! TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ KUVASAASTETTA! 

Torstaina lähdin töiden jälkeen Elonkiertoon lenkille Kytän kanssa. Muita ei paikalla ollut, joten Kyttä sai pitkästä aikaa juoksennella vapaana! Heti alkumatkasta tosin upposi etupäästään hankeen ja vinkaisi ja tuli luokseni etutassua roikottaen. Tutkin tassun enkä löytänyt mitään kummallista, joten jatkettiin lenkkiä. Loppumatkasta pappa sitten ontuikin takajalkaansa! Ota tässä nyt sitten selvää mikä jalka sillä on kipeänä?! Onneksi viikonloppuna taisi alkaa paranemaan, tosin ei sitä lenkille viikonloppuna uskallettu ottaa.

Kytän kanssa on niin erilaista lenkkeillä kuin Reiskan kanssa kun Kyttä on paljon itsenäisempi. Muutaman kerran lenkillä havahduin ajatuksistani siihen, että pappa viipottaa jossain 200 metrin päässä. Onneksi tuli vihellyksellä iloisesti luokseni. Reiska kun lenkillä ollessa pyörii vain ympärilläni ja on työn ja tuskan takana saada se edes viiden metrin päähän ;-)

Rakas pappa, 9,5 vuotta jo!

Ei vanhukselta vauhtia puutu!

Tällaiset jännät tyypit ovat myös palanneet Suomeen. Tänään aamulla näin yksinäisen mallin lentelevän Rengon yläpuolella, joten kai niitä on isompikin joukko palannut. Ehkä tosin hieman liian ajoissa kun täällä on vielä lunta ja jäätä.

Miten niin pitkä kieli?

Viime viikolla havaitsin papan hännässä patteja, joista olen jo saattanut kirjoittaakin. Ensin oli yksi patti ja sitten viikon sisällä tuli pari lisää ja nyt viikonloppuna oli tuloillaan vielä yksi. Nämä kaikki ovat hännässä, lisäksi kyljessä on yksi erillinen patti. Soitin loppuviikosta eläinlääkärille ja tiedustelin, että mitä patit mahtavat olla (mätäpaiseita vai rasvapatteja) ja mitä tulee tehdä. Eläinlääkäri totesi, että jos ovat mätäpaiseita, niin ne kiinnostanevat koiraa ja ne ovat kuumia ja lopulta koiran nyplättyä niitä hajoavat mätinensä, kuten viimeksikin. Kyttää ei kuitenkaan kiinnosta kuin yksi patti, joka ei ole kuuma. Eläinlääkäri sanoi, että patit voivat olla myös rasvapatteja ja että ulospäin ei tiedä kumpia patit ovat. Käski tarkkailla tilannetta. Viikonlopun uusi patti sai aikaan sen, että nyt vähän huolestuttaa että mikä syöpä ja mitä kasvaimia hännässä on. Koira, jolla ei ikänä ole ollut mitään patteja on nyt häntänsä osalta täynnä niitä! Tahdon tutkituttaa ne ja pikaisesti!! Soitan siis kohta toiselle eläinlääkärille ja kysyn, että voitaisiinko selvittää mitä nämä ovat, ennen en saa mielenrauhaa!

Torstaihin palatakseni otin Tuksun mukaan tokoilemaan ja se olikin varsin pätevä pieni tokokoira. :-) Teki sen mitä osasi ja vähän enemmänkin, kehittyy siis pikkuhiljaa. Pistin neidin häkkiin temppukurssin ajaksi ja temppukurssilaisten lähdettyä otin neidin aksaamaan ennen kotiinlähtöä. Aksassa neiti olikin ihan huippu. Oli kuulolla ja ohjattavissa sen sijaan että menisi omia rallejaan pitkin halleja! Ihanaa! Saatiin ihan tehtyä pientä radantynkää! :-) Puomi, a, putki ja rengas olivat ihan kondiksessa. Tulipa hyvä fiilis! :-)

Lauantaina sitten oli taas Tuksun vuoro päästä ihmisten ilmoille kun mentiin Lietoon Juha Kareksen näyttelykurssille. Kurssilla oli 15 koirakkoa ja ainakin saman verran kuunteluoppilaita eli paljon valvovia silmiä. Tuksu aiheutti nimensä kera hilpeyttä ihmisissä ja hurmasi ohimennen myös muutaman! Kares itsessään oli ihan huippu! Kuulimme siitä, miten pentua pitäisi valita jos näyttelyissä tahtoo pennun kanssa pärjätä, lisäksi kuulimme miten pentua kannattaa lähteä kouluttamaan jos haluaa näyttelyissä käydä. Lisäksi paljon muuta asiaa koirien ulkonäöstä, esittämisestä yms. Käytännön harjoituksia tehtiin kolme-neljä tuntia ja niihin sisältyi mm. juoksuttamista yksin ja ryhmässä, seisomista niin että koira asetellaan paikoilleen ja niin, että se seisoo vapaasti. Kuuluipa hommaan myös arvostelu itsensä Kareksen suusta. Tuksu osasi tapansa mukaan seisoa hienosti ja tästä saimmekin kehua Karekselta ja muiltakin. Tuksu myös taisi olla ainoa koira, joka itse seisoo niin, että molemmat etujalat ovat tukilinjalla ja että niitä ei saa kuulemma sen paremmin asetella. Neidin häntään emme saaneet mitään vinkkiä, että miten sen saa alas, Kareksen mukaan inauksen lyhyt lantio yhdistettynä suureen itsetuntoon pitävät hännän ylhäällä eikä siihen oikein pysty vaikuttamaan.

Juoksuttaminen. Meidän kompastuskivi ja sitä se oli todellakin lauantainakin ja onneksi olikin, koska emmehän olisi Tuksun kanssa mitään oppineet jos olisimme olleet joka asiassa hyviä. Neiti siis juoksuttaessa kiskoi, sinkoili ja sekoili. Kares otti neidin ja johan se juoksutus meni paljon paremmin. Miehellä tuntui olevan niin suuri auktoriteetti ja karisma, että Tuksukin kunnioitti häntä ja juoksi kohtalaisen nätisti. Kunnolla se alkoi juoksemaan vasta viisi tuntia kursseiltuamme, juuri ennen kotiinlähtöä. ;-)

Kares myös antoi vinkkejä siihen, miten "heikot" tuomarit alistetaan ja monia muitakin vinkkejä siitä, että miten saan koirani voittamaan. Lisäksi myös jokusen sanan puhui ulkomaiden näyttelykulttuurista ja siitä, miten joissakin maissa omistajan ei kuulu esittää koiraansa, vaan esittäjän tulee olla ammattihandleri. Kuulimme myös tarinoita siitä, millaista on kirgisialainen näyttelymeininki ja paljon muuta! Hirmuisesti tuli asiaa ja paljon on omaksuttavaa ja tiedänpähän nyt myös sen, miten mm. setteriä kuuluu esittää ja miten huonokulmauksisen koiran kulmauksia saadaan tehtyä "lisää"... Tätä miestä haluan kuuntelemaan uudelleen, ihan huipputyyppi, todellinen guru! :-) Arvostusta tietenkin nosti vain se, että hän osasi ottaa koiran hyvin ja antoi aremmille yksilöille aikaa pelkäämättä näitä koiria kuitenkaan.

Kotimatkalla väsynyt Punkero kävi vielä näyttäytymässä Puntille, joka ei ollut bullia ennen nähnytkään ja joutui alkuun hieman ihmettelemään minkä pyörremyrskyn kouriin oikein joutuikaan ;-) Hauskaa tuntui alkujärkytyksen jälkeen olevan siihen saakka kunnes Tuksu oli niin väsynyt, että meni vähän yli ja pääsi autoon... ;-) Puntista kyllä tykkään koko ajan enemmän ja enemmän, ihana pentunen, juuri sellainen kuin mitä minä haluan seuraavalta koiraltani! :-)

Eilen sitten oli vuorossa lenkkeilyä koko perheen voimin poislukien jalkavammainen Kyttä. Olipa ihana tallustaa pari tuntia menemään hangilla, jotka tosin eivät kantaneet!

Reinon ilmeestä näkyi koko lenkin ajan, että sillä oli ihan mielettömän kivaa ja että se oli mielettömän onnellinen!

Reiska

Tuksu. Katselin eilen tassunjälkien perusteella, että Tuksu taitaa liikkua juuri niin kuin Kares sanoi, että koiran tulisi liikkua, siis askelpituudesta kun on puhe.

Rakkaita

Kivat kuolat

Miten mä tykkäänkin tämmösistä vauhtikuvista ihan hirmuisesti..?

I´m flying!

Kuvassa Reinolta korvat vähän hukassa, mutta todellisuudessa Tuksulta oli korvat hukassa eikä millään meinattu saada sitä kiinni silloin kuin piti saada ja jouduttiin jahtaamaan se kiinni... ;-) Juuri kun joku wannabe-kouluttaja lauantaina oli sitä mieltä, että Tuksu on tosi äitiriippuvainen...

 

Tähän ilmeeseen ihastuin kuvia koneelle ladatessa!

Vaanii

Hyökkäys mua vastaan aikamoisella ylivoimalla!?

Lauantaina tai eilen huomasin myös Reiskan sukukalleuksien vieressä olevan ihmeellisen kohdan. Samaisessa kohdassa on koko ajan ollut joku pieni ihmeellinen pläntsä, mutta nyt se oli suurentunut ja näytti mustelmalta tai joltain lautumalta. Huolestuttavaa, Reiska saa lähteä myös eläinlääkäriin papparaisen kera. Reiska on ollut viime aikoina jotenkin hieman kärttyinen ja väsynyt, ties mikä sitäkin vaivaa vai vaivaako mikään muu kuin raitisilmamyrkytys!