Tuksu on ollut viime päivinä ahkera tokoilija. Keskiviikkona oltiin tokoilemassa Minnan ja Uunon kanssa, mutta Tuksun keskittyminen oli lähinnä Uunon vinkupallossa  Kiitos kuitenkin seurasta!

Eilen menin sitten kera Reiskan ja Tuksun Loimaalle möllitokoon. Tuksu oli ilmoitettu mölli-alokkaaseen ja Reiskan olin luvannut paikallamakuuseen alokasluokkaan.

Mölliluokassa oli kolme koirakkoa: Tuksu, kultainen noutaja ja husky. Tuksu oli luokkansa viimeinen suorittaja. Ensin otettiin kuitenkin kaikki yhdessä luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Siinä luoksepäästävyysrivissä seistessäni tuli mieleeni, että eihän sellaista ole koskaan otettu Tuksun kanssa!  Tuomarin tullessa kohti Tuksu meni vastaan ja hyvin sivistyneesti moikkasi tuomaria heiluttamalla häntää ja käyden vähän nyhjäämässä tuomarin jalkaa vasten. HUOM! Ei hyppinyt eikä pomppinut!! Sen jälkeen tuomari ei ollutkaan kiinnostava kun se oli jo moikattu. Olin tosi ylpeä tästä suorituksesta, hyvä hyvä!

Paikalla makuun teimme minuutin mittaisena. Minun alkuperäinen suunnitelmani oli jättää Tuks makaamaan ja mennä itse parin metrin päähän vastapäätä Tuksua. Viereinen kultainen noutaja oli kuitenkin niin aktiivinen, että en uskaltanut mennä kauas vaan seisoskelin varmuudeksi ihan Tuksun vieressä kun ajattelin, että neidille saattaa iskeä sinkousfiilis. Tästä johtuen Tuksu makasi vähän vinossa ja tuijotti minua. Jos katsoin sitä, se örisi siihen malliin, että "anna äippä sitä namia nyt tänne, olen ollut jo pitkään" ja piti sitten itse yrittää katsella seiniä, niin koira makasi hyvin vaikka kultsu vieressä sähelsi minkä kerkesi. Kerran Tuks pomppasi kyllästyneenä pystyyn, ihmetteli hetken ja meni takaisin maahan tuijottaen minua hyvin, hyvin vaativasti. Suoritukseen olen kohtalaisen tyytyväinen, tuomari tosin totesi, että olisi kannattanut toimia plän aan mukaisesti, koska sitten koira olisi maannut suorassa ja varmaan vielä nätimmin... Tämä oli totta, mutta virheitähän pitää tehdä oppiakseen...

Yksilöliikkeissä ensimmäisenä oli seuraaminen hihnassa. Otin kehän ulkopuolella pari pätkää seuraamista ja meni tosi hyvin. Kehässä sitten Tuksu löysi hajut ja haisteli kovasti ja tuli mukana, mutta seuraamisesta ei voinut puhua saati perusasennoista. Liikkuri sanoi tuomarille, että Tuksu osaa oikeasti seurata ja tuomari päätti haluta nähdä sellaista toimintaa ja käski minua suoristaa selän ja lähteä liikkeelle, tuli koira suosiolla mukana tai ei. Tuli se siellä perässä muttei silti voi puhua seuraamisesta. Näytin kuulemma myös joltain balettitanssijalta kun hiippailin menemään. Ryhdistystä omaan toimintaan käski tuomari ottaa. Lisäksi sanoi, että koira selkeästi osaa, mutta koska en vaadi siltä, niin se ei myöskään tee jos sitä ei huvita. Käski pistää myös siis oman asenteen vaihtoon ja alkaa vaatimaan siltä koiralta, koska koira on sen ikäinen, että siltä voi vaatia niitä juttuja, mitä se osaa.

Liikkeestä maahanmeno oli puolestaan hieno, tosin ahneuksissani koitin lähteä tosi kauas makaavasta Tuksusta ja sehän ei Tuksulle sopinut ja se tuli perässä. Tyhmä minä!

Liikkeestä seisomista Tuks ei osaa, mutta kohtalainen suoritus saatiin aikaan ja nyt tajusin olla menemättä kauas.

Kokonaisvaikutuksesta tuomari sanoi, että Tuks on ihan mielettömän hieno koira!  On kuulemma todella uskomattoman hienoa nähdä noin innokas, iloinen ja tekemisenintoinen tuon rodun edustaja. Sanoi myös, että Tuksusta tulee vielä hieno tokokoira kun alan vaatimaan siltä niitä juttuja, jotka jo osataan. Piti siis ihan hirmuisesti pienestä valkoisesta ja minä olin todella iloinen positiivisesta palautteesta ja siitä, että joku muukin näkee Tuksussa sen kaiken saman potentiaalin ja innokkuuden mitä minäkin siinä näen! Tuomari totesi, että ihan mahtava harrastuskoira tulossa! Voin myös sanoa, että tämä tuomari ei näyttänyt ja kuulostanut siltä, että turhaan kehuisi, joten lämmitti kyllä kummasti. Tuli melkein tokoinspiraatio Tuksun kanssa, ehkä pitäisi alkaa taas oikeasti treenaamaan!

Se otti päähän kovasti, että toistan itseäni ja teen samat virheet kuin Reiskan kanssa aikoinaan enkä näköjään millään opi. Reiskan kanssahan en myöskään millään meinannut alkaa vaatimaan siltä, mutta kun aloin vaatimaan, niin johan se koirakin alkoi toimimaan. Tosin Tuksun kanssa ennemminkin pelataan viekkaudella, mutta silti siltäkin pitää vaatia. Voi minua tyhmää  Hyvä tosin, että tämä sanottiin ja kävi ilmi nyt, niin voin ehkä yrittää tehdä asialle jotain. Tuks on kyllä saanut olla kovin pumpulissa ja hemmoteltuna...

Nimittäin kun otin Reiskan häkistä alokasluokan paikallamakuuseen tuomari repeili kun Reiskan kanssahan minun asenteeni on, että "v****saa****perk*** ja sinä olet kunnolla nyt" ja Tuksua paapon minkä kerkeän... Kröhöm, ryhtiliikettä siis kaivataan, onneksi Reiska on sentään kurissa ja järjestyksessä, mukamas  Reiska makasi toisen beussiuroksen ja amstaffiuroksen välissä vaikka amstaffiomistaja olikin sitä mieltä, että Reino syö hänen pienen amstaffinsa... Reiska ei syönyt ketään eikä tullut itsekään syödyksi ja kaikki makasivat todella hienosti paikallaan! Alokasluokan koirakot olivat muutenkin tosi hienoja katsella, ne olivat huisin taitavia ja ihan kisavalmiita! Olipa mukava möllitoko ja minua ei edes jännittänyt yhtään, hienoa! 

Tuksun pisteet vielä:

Luoksepäästävyys           8,5

Paikalla makaaminen          8

Seuraaminen kytkettynä         6,5

Liikkeestä maahanmeno       6,5

Liikkeestä seisominen       6

Kokonaisvaikutus 8

Yhteispisteet 78,5 pistettä ja sijoitus oli 3/3, kultainen noutaja kiri parilla pisteellä meidän edelle ja husky oli ihan ylivoimainen!

Kokonaisvaikutuksesta vielä sen verran, että Tuks tuijotti minua aika herkeämättä sen jälkeen kun lopetti haistelunsa ja kesti suoritukset ihan yllättävän hyvin ilman palkkaa! Olin ihan varma, että se haluaa palkkaa, mutta toimi ilmankin, tosin oli vähän hölmistyneenä kun ei mitään muuta tullut kun rapsuja ja taputteluja.

Möllitokon jälkeen pidin viimeisen kerran temppukurssia ja sen jälkeen aksasin vielä ensin Reiskan kanssa: puomi - kepit - putki ja hyvin meni kaikki. Tyyppi innoissaan kävi oma-aloitteisesti suorittamassa renkaankin, tosin en vieläkään tiedä miten se onnistui sen tekemään. Rengas oli siis seinää vasten ja renkaan ja seinän välissä oli noin 20 senttiä leveä väli ja jotenkin Reiska onnistui menemään renkaasta ja taittamaan itsensä siellä välissä ja tulemaan hirmu sulavasti pois sieltä kolosta.

Tuksun kanssa otettiin pari kertaa puomia, putkea ja kepit kertaalleen ja olin tosi tyytyväinen tähänkin suoritukseen. Neiti oli ihan täpinöissään ja todella hyvin kuulolla, teki mitä käskin ja osasi jopa hienosti hidastaa puomin kontaktille. Ou jees!