Eilen töiden jälkeen ajelin Reiskan kanssa Elonkierron parkkikselle treenaamaan Minnan ja poikien kanssa. Reiskalla ei kovin moni asia mennyt putkeen. Ruutu oli vähän hukassa ja lisäksi sieltä piti tulla poiskin (en ikinä käske Reiskaa pois ruudusta ja emme ikinä harjoittele loppuosaa, joten en tiedä miksi se sieltä tunki pois). Luoksetulot stopit oli tooooosi valuvia, etenkin tähän saakka hyvänä ollut seisomaan jääminen. Tunnarissa teki oikeasti töitä ja hienosti tekikin ja toi oman, mutta ahdistuu selkeästi siitä, että pitää lähteä kapula suussa kiertämään minua sivulle ja kapula menee pieniksi päreiksi sillä matkalla kun se kiertää minut. Kapulaa toki voi myös tiputella maahan jos puremisesta kielletään. Päätettiimpä sitten kokeen jälkeen opettaa Reiska luovuttamaan tunnarikapula eteen, jottei ahdistaisi minun kiertämiseni. Tämä päätös olisi pitänyt varmaan tehdä normikapulan kanssa jo aikoja sitten.  Kaukoissa nousee ensimmäisellä ylös-käskyllä seisomaan ja menee heti makaamaan tai istumaan ellei komenna seisomiskäskyä tosi ilkeällä ja kovalla äänellä

Paikallamakuun otti pari kertaa niin että olin näkyvissä ja se meni sentään superhyvin! Olipa jotain positiivista sentään. Ai niin ja istuminen liikkeestä meni ihan hyvin :)

Kun kisat on ohi, niin Reiska saa ansaitun tokotauon, me ollaan molemmat niin sen tarpeessa näiden ailahtelevien suoritusten johdosta (ja vaikka usein väitän koiran tehneen jotain väärin, niin minähän se olen, joka en sitä ole opettanut kunnolla tai muuten kämmäilen omiani)! :)

Kotiin lataamaan hermoja hetkeksi ja sitten Tuksun kanssa Loimaalle aksatreeneihin. Tein radan ja kokeilin sitä ensin Punkeron kanssa ennen kurssilaisteni tuloa. Tuksu oli oikeasti hyvä ja mulle tuli oikeasti ihan hirmuisen hyvä fiilis sen kanssa tekemisestä! Se ei ole aikapäiviin sinkoillut tai tehnyt radoilla omiaan saatikka koheltanut päättömästi tai karannut. Ihanaa! :) Neiti kuuntelee ja tekee mitä sanotaan. Kontaktit näyttää muuten aika hyville näin sivumennen sanoen! ;-) En muista olenko opettanut sille keinua, mutta hyvin omatoimisesti neiti meni myös keinua vaikkei sitä olisi tarvinnut (pähkäilin jotain itsekseni ja neiti päätti viihdyttää itseään odotellessaan), ei edes säikähtänyt aikamoista rämähdystä ja muisti pysähtyä ihmettelemään kontaktille vaikken mä ollut lähellä eikä palkkakaan. Mä niin  Tuksu :)

Lopuksi oli vielä pakko aksata Tuksun kanssa ja edelleen meni tosi hyvin ja kepit meni tällä kertaa hienosti. Kohta neiti osaa pujotella nämä itse eikä näitä ole edes treenattu sen kummemmin. Ihan mahtavaa!

Hauskinta tässä on se, että joltain koiralta saan joka päivä hyvän olon ja mainion fiiliksen :) Lähiaikoina se on kyllä useimmiten ollut Tuksu, joka saa minut hirrrRrrmuisen hyvälle tuulelle! :)

Päivän piristyksen hyppysuorituksia lauantailta, kiitos Johannalle kuvista! :)

OPETTAJA OPETTAJA, MITÄ ME SEURAAVAKSI TEHDÄÄN!?!!