Lauantaina aamutuimaan startattiin isännän ja Tuksun kanssa kohti Salon näyttelyä. Ajatuksena oli katsella beussikehä ennen bullikehää. Onneksi oltiin ajoissa paikalla, koska bullikehän tuomari oli supernopea ja oli yli puoli tuntia aikataulua edellä!

Beussikehässä näkyi jotain erikoista, jota jäin ihmettelemään, mutta tulipa muistutus siitä, miksi en tykkää käydä Suomessa näyttelyissä. Onneksi ei olla menossakaan mihinkään taas aikoihin, tosin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa mennään taas Tuksusen kanssa 

Tuksulla oli tuomarina puolalainen Malgorzata Supronowizc ja minibulleja oli ilmoitettu paikalle käsittämättömät 9 kappaletta!  Paikalla luettelosta kävi ilmi, että 7 näistä oli narttuja. Tuomari oli tosi mukava ja tuntui arvostavan kauniisti esitettyä koiraa ja luonnetta. Kehäsihteerit myös ilmoittivat, että tuomari haluaa koirien olevan heti kehässä kun pitää, hän ei kestä odottelua! Tuksun arvostelu meni seuraavasti:

White, tall female with not very typical head. Almost lack of arch. Enough underjaw. Excellent neck and front angulation. Very high and a little curved tail. Parallel rear. Full of fire. Fluent movement.

Ei siis mitään uutta, tiedetään että pää kaipaisi täytettä ja että kulmaukset on hyvät ja että häntä on korkealla, vaikkakin sitä yritin piilotella, mutta kyllähän se nyt niin selkeästi töröttää  Tuo Full of Fire pisti silmään ja Annan ja Ranen kanssa sitä tavattiin ja menin jopa kehäsihteeriltä kysymään, että lukeeko siinä oikeasti niin ja kehis sanoi, että lukee ja että eipä hän ole sellaista ennen kirjoittanutkaan paperiin!

Meidän puikulapää:

Tosin eipä muillakaan bulleilla mitään kovin hienoja päitä ollut, ei ainakaan sellaisia mitä haaveilen bullille. Jokunen arka bulli oli myös joukossa ja se on aina yhtä harmillistä nähdä niitä arkoja ja aggressiivia bulleja tuon full of firen rinnalla  Onneksi itsellä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri tuon luonteen kanssa ja sehän on se asia, jota toiseksi eniten koirassa arvostan heti sen terveyden jälkeen. Tuksulla on "synnytys" juuri tapahtunut ja se on ihan turvoksissa (on siis ollut valeraskaana ja synnytti tuossa joku viikko sitten), joten näytti hieman lihavalle seisotettaessa. Muuten meni kaikki tosi hyvin ja tuloksena oli tosiaan EH ja tyytyväisiä oltiin siihen!  

Kuvia bullikehän laidalta löytyy täältä: http://remixx.kuvat.fi/kuvat/KR%20Salo%209.6.2012/

Bullikehän jälkeen piti mennä beussihallituksen kokoukseen, mutta koska elämässä sattuu kaikenlaisia (valitettavia) juttuja, joita ei voi etukäteen tietää, niin en mennyt sinne, koska minun tärkeysjärjestyksessäni tämä juttu oli korkeammalla kuin beussihallitus, muttei siitä sen enempää.

Sunnuntaina herätyskello soi sitten ennen kuutta ja hieman teki mieleni kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Ilma näytti kuitenkin ihan kivalle, joten väänsin itseni sängystä ylös ja se muuten kannatti näin jälkeenpäin sanoen! Lähdin nimittäin seiskan maissa ajamaan Reiskan kanssa kohti Poria ja agilitykisoja! Pori olikin tällä kertaa lähempänä kuin ajattelinkaan ja oltiin siellä perillä 1,5 tuntia ennen omaa vuoroa ja kerettiin käymään tosi kivoissa maisemissa semmonen 45 minuutin lenkki, jonka jälkeen siirryin seuraamaan minien ja medien rataa. Oli tosi hyvä seurata edellä olijoita, koska sen perusteella vähän tiesi radalla olleista vaaran paikoista. Onneksi myös hyvin tiedän, missä pitää Reiskaa auttaa ja miten se toimii missäkin jutussa ja milläkin esteellä.

Rataantutustumisessa sain selvät sävelet itselleni päähän ja luottavaisin mielin lähdin radalle. Tosin olin ihan satavarma, että Reiska tekee lentokeinun, koska keinua on tänä kesänä otettu ehkä 2 kertaa! Ei ollut lentomalli se, vaan niin kaunis keinu kuin olla ja voi ja Reiskalta siis ihan ihme suoritus! Aan alla olevaan putkeenkin Reiska meni ihan kuin oli tarkoituskin ja keppien pujottelu lähti menemään hyvin, vaikka jouduin itse auttamaan Reiskaa, onneksi olin varautunut siihen, että se saattaa kaivata apuja taittumiseen toiseen väliin ja olin näin ollen paikalla auttamassa  Puomille meni hyvin ja kuinka onnellinen siitä olinkaan näiden puomiongelmien jälkeen! Puomilta loppusuoran rengas ja keinu. Puomilta vapautin Reiskan mene-käskyllä ja Reiskahan meni loppusuoran tosi kivan oma-aloitteisesti kuten olin tiennyt. Koira toimi kuin ihmisen mieli ja ajattelin mielessäni, että tuliko jopa nollarata?!  Huomasi kyllä, että me Reiskan kanssa ollaan tehty paljon yhdessä juttuja, koska tiedetään toistemme ajatukset ja osataan toimia toisen tarvitsemalla tavalla. Tulostaululta huomasin, että viisi virhepistettä tuli enkä kyllä tiennyt, että mistä hyvästä! Ihanneaika alitettiin ehkä kuudella sekunnilla jos oikein muistan. Jälkeenpäin selvisi tuloslapusta, että puomin alastulolta se tuli. Hieman harmitti tämä seikka, koska olin itse puomin alastulolla vapauttamassa koiran sinne renkaalle enkä huomannut mitään kontaktivirhettä!  Tooosi lähellä nollarata oli, mutta toisaalta tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen agilitykisa ikinä ja minun ensimmäinen agilitykisa ikinä, joten ei voi olla oikeasti muuta kuin supertyytyväinen!  Sinänsä myös hauskaa, ettei Reiskalle ole opetettu ikinä kontakteja kunnolla ja yllättävän hyvin ne siihen nähden vaan meni

Lopulta selvisi, että me voitettiin koko agirata! Kukaan ei tehnyt nollaa eikä muita vitosiakaan tainnut olla! Rata oli kyllä aika vaikea ykkösten radaksi ja missään luokassa yksikään koira ei tehnyt nollatulosta sillä, se kertonee jotain tasosta.

Hyppyradalle olin ilmoittanut meidät ihan harjoituksen vuoksi ja maksulliseksi harjoitukseksi se sitten menikin kun en minien ja medien enkä oman rataantutustumisen aikana keksinyt, että miten alun kolme ensimmäistä estettä saan ohjattua. Homma meni sitten niin, että sain huonosti ohjattua ne kolme estettä, jonka seurauksena toisen esteen rima tippui ja Reiska hyppäsi neljännen esteen väärästä suunnasta eli HYL. Loppu menikin sitten nollasuorituksella maaliin ja Reiska sai taas itseksiin revitellä loppusuoran.

Hypärin jälkeen lähdin Reiskan kanssa jäähdyttelylenkille ja kun tulin takaisin, niin otin vaan kisakirjan ja lähdin kotiin. Sitten tuli mieleen, että olisiko pitänyt jotain palkintoja saada...? Käännyin takaisin, koska minua olisi vaivannut asia muuten ainakin seuraavan viikon ja siellähän työntekijät etsivät minua palkintojen kanssa   Pahoittelivat etten nyt saa aplodeja vaikka niin ylivoimaisesti voitin muut. Totesin vaan, että aikamoinen voitto oli se kun sain itseni ylipäänsä radalle ja suoritettua sen radan kun kyseessä oli ensimmäinen kisani! Kannatti kääntyä kyllä siis takaisin, koska saatiin ruokasäkki, iso lelu ja ilmainen osallistuminen järjestävän seuran kisoihin. Pitänee siis kisata toisenkin kerran Porissa!  Kisapaikka tosin oli todella kiva hiekkakenttä  ja ympäristössä oli tosi kivat lenkkimaastot. Tuomarit olivat tosin tehneet kovin vaikeita ratoja ykkösten radoiksi! Vähänkö nolotti kyllä jälkeenpäin se kun en tajunnut olla palkintojenjaossa mukana, mutta mistäs hitosta minä senkin olisin voinut tajuta kun en ole ennen kisannut ja paikalla ei ollut ketään tuttua, jolta olisin voinut ehkä tajuta kysyä. Tiedetään jatkossa, tosin pelkään vähän, että tämä saattoi olla ainutkertainen saavutus.

Reiska on vaan aikamoinen monitoimikoira ja varmaan jotain ainutlaatuista minun elämässäni, en usko, että minkään muun koiran kanssa jatkossa saan samaa yhteyttä kuin mitä Reiskan kanssa on saavutettu. Nautitaan siis kuitenkin siitä mitä meillä nyt on!

Ja voitte muuten uskoa että ajelin kotiin hymy korvissa ja kuittailin isännälle siitä, että kerrankin olisi kannattanut tulla katsomaan sitä mitä se kutsuu räpeltämiseksi!