Viikonloppu meni kickbikeillessä Reiskan kanssa ja koiratarhoja rakennellessa. Lauantaina piti mennä Månsia tapaamaan Helsinkiin, mutta sateisen ja kylmän ilman vuoksi ei lähdettykään "treffeille".

Eilen oli vuorossa Tuksun agility, jossa oli ensimmäisenä ratana ihan Reiskalle sopiva rata, jossa olisin voinut vaan lähetellä sitä menemään sinne ja tänne ja tonne, mutta koska ei ollut Reiskan agipäivä vaan Tuksun, niin ei se mennyt niin helpolla. Ihan simppelistä radanpätkästä saatiin aika vaikea. Onnistumisen tunteita tuli onneksi paljon. Tuksu osaa jäädä odottamaan esteen taakse jo melko hienosti ja minä pääsen yhden tai kahden esteen päähän neidistä ja neiti tulee hienosti hyppimällä käskystä luokseni jatkamaan matkaa. Jossain vaiheessahan neiti hieman kiersi esteitä. Rauhallisuutta ja kuuntelutaitoa neitiin on myös ilmaantunut. Neiti on hallinnassa minulla eikä sinkoile enää minne sattuu. Tosin eipä se sitten irtoakaan minusta ja jostain käsittämättömästä syystä menee aina väärään päähän putkea vaikka miten osoittaisin sitä oikeaa päätä. En tiedä mikä psykologinen juttu tässä on! Eilisellä radalla oli kolmen hypyn loppusuora, joka tuotti hankaluuksia kun neiti ei irronnut minusta ja toisaalta ei sen kauheasti tarvitsekaan irrota ettei mene överiksi, mutta loppusuorille saisi irrota. Otettiin Ulla ja lelu siis loppusuoran päähän ja johan irtosi!  Tosin sitten sain seuraavan 10 minuuttia metsästää neitiä ja lelua. Tuksu kun saa hyvän lelun, niin ei siitä niin vaan luovu.. Ehkä jatkamme harjoituksia namikipolla. Treenikavereilta (joista osaa ei olla nähty melkein vuoteen treenien merkeissä) tuli palautetta juurikin siitä, että Tuksu ei ole enää niin hyrrä ja se keskittyy hyvin ja tekee mitä käsken. Itsellä oli sellainen tunne, että Tuksun kanssa voi päästä mihin vaan kunhan itse oppii ensin ohjaamaan sitä. Niin paljon on panostettu siihen hallintaan ja suoritustekniikkaan, että ohjaustreenejä ei niinkään ole tehty, joten siihen pitänee tämä kesä panostaa! Hallinta ja tekniikka näyttävät olevan kuitenkin nyt hyvällä mallilla!

Toisella radalla oli enemmän ohjattavaa kuin ensimmäisellä ja siellä oli myös takaakierto, jota juuri torstaina oltiin harjoiteltu, mutta ei se ihan niin hyvin sujunut kuin mitä torstain perusteella olisi voinut toivoa. Jouduin kuitenkin aika lähelle menemään ohjaamaan, vaikka toivoin voivani lähettää neidin kiertämään estettä. Hienosti neiti tekee kyllä kontakteja, siitä olen iloinen! Ei olla turhaan hinkattu niitä. Kepitkin näyttää siltä, ettei ihan hirveän kauan aikaa mene siihen, että ne opitaan, nyt jo päästään kohtalaisella nopeudella niitä menemään.

Kivat treenit, kiitos treenikaverit! Mä niin tykkään aksata koirieni kanssa, hyvä fiilis tuli taas!  Torstaina olisi vuorossa "epikset" Reiskan ja Tuksun kanssa, saapi nähdä miten siellä sitten menee ja onhan tuo Reiska ilmoitettu virallisiin kisoihinkin niin, että minä olen se ohjaaja. Reiskahan on Minnan kanssa kisannut agissa, mutta minä tumpelo ohjaaja en ole vielä kisannut ikinä. Mutta koska lisenssin maksoin tälle vuodelle, niin pakko sitä on vissiin kisoihinkin itsensä tunkea ettei mene lisenssimaksu hukkaan. Tai voi se silti mennä hukkaan jos ei muuta saada aikaan kuin hyllyjä...Mutta siitä lisää sitten kun on ajankohtaisempaa kerrottavaa.

Agin jälkeen päätin viettää laatuaikaa Tuksun kanssa ja mennä Talsoilan puistoon kävelemään. Kumpikin meistä tosin halusi kävellä omaan suuntaansa, joka sattui olemaan eri kuin toisen suunta!  Loppuilta sitten möhöteltiin päällekkäin sohvalla, Tuksu kun tykkää olla lähellä, ihan kiinni ja mielellään mun naaman päällä nukkumassa (siinä se kokee vissiin olevansa tarpeeksi lähellä), tosin päästin sen eilen vaan mahan päälle lämmittämään kupua