Tulin eilen siihen tulokseen, että meidän perheessä asuukin kahden koiran sijaan yksi koira ja yksi kenguru. Sitä en kyllä aina tiedä, kumpi on koira ja kumpi kenguru.

Koitin töiden jälkeen lukea tenttiin, mutta eikös koirat juuri silloin saaneet päähänsä alkaa riekkua. Kyttä keksi, että Reiskaa voi paimentaa sisälläkin. Noh, Reiska piti sitten paimentaa pöydän alle mun jalkojen päälle könöttelemään (kumpikaan koirista ei saisi olla pöydän alla sillon kun joku istuu pöydän ääressä). En kuitenkaan viittinyt komentaa Repeä pois pöydän alta, oli reppana vähän paniikissa. Aina  kun Repe koitti liikkua poispäin pöydän alta, Kyttä komensi Repen pysymään siellä missä on. Jossain vaiheessa Repe kuitenkin pääsi livahtamaan karkuun, haki Kytän pallon ja tuli takaisin pöydän alle pallo suussaan. Katseli sieltä Kyttää sitten sillä ilmeellä, että "Njääh, Njääh! Mulla on sun pallo!! " Kyttä taas oli vähän sen näkönen, että "Öy nöy, miten se on saanu MUN pallon!?!?PRKL sintti!"

Oli hauska seurata noiden edesottamuksia, mutta sitten piti komentaa niitä lopettamaan, että pysty itse keskittymään lukemiseen.

Jossain vaiheessa iltaa päätin sitten mennä Kytän kanssa harjoittelemaan ulos lihapullan syöntiä. Kyttään kun ei suuremmin ole saanut kontaktia ulkona, mutta nyt se on hokassu, että aina kun mä huudan sitä luokse, niin se saa lihapullan, jonka se myös syö eikä sylje pois niinkuin esim. froliceille käy. Olin aika tyytyväinen, harjoteltiin siinä sitten jonkun aikaa, kunnes vein Kytän sisään ja Repen kanssa lähdettiin samaisten lihapullien kanssa harjoittelemaan vierellä kävelyä. Vierellä- käsky on Repelle edelleen joku ihan ufo-juttu, ei mee niinko ollenkaan jakeluun. Ei se kyllä suuremmin vetäny ja aina kun vähän veti, niin komensin. Se on myös tehokasta, että laittaa käden taskuun, niin Reiska ottaa heti katsekontaktia ja alkaa kävelemään tosi nätisti vierellä olettaen että saa jotain hyvää. Eilen keskittykin asiaan toooosi pitkään, sai olla oikein ylpee. Lihapullat rulettaa, kiitos Terhi! =) Tätä menoa sitten mentiin koirapuistoon asti. Koirapuistossa ei ollu ketään, mut päästin Reiskan sinne ihmettelemään ja haistelemaan. Välillä kun se oli jossain kauempana musta harhailemassa, niin huusin sen luokse ja harjoteltiin luoksetuloo. Toimi hyvin, kerran jäi hetkeksi miettimään, että kannattaako tulla heti vai vasta kohta... Tuli kuitenkin melkein heti...Taitaa lihapullat olla vaan niin hyviä meidän Ahmed Ahneen mielestä... =)

Koirapuistosta kotiinpäin meno olikin sitten jo toinen juttu. Repe oli koirapuistossa saanu virtaa ja se koitti mennä kuin höyryveturi eteenpäin. Tässä huomioitavaa tuo sana koitti. En antanu sen mennä vaikka se kuinka kisko. Lihapullaa taas esiin ja sitten mentiinkin tosi nätisti ja killisteltiin mua silmiin. Jossain vaiheessa kävelin ihan normaalisti, ei mitään lihapullia näkyvillä, ei kättä taskussa jne. kun Reiska repäsi emännän iloksi ja otti katsekontaktin ja käveli vierellä kuten lihapullan kanssa, mutta nyt ei ollut lihapullaa enkä ollu käskeny sitä mitenkään! TATTADAA!! Me edistytään (ja tänään mennään taas varmaan kymmenen askelta taaksepäin, mutta kuitenkin). Eihän tuo Repen kävely ja killisteleminen kauaa kestänyt, mutta olin silti niin ylpee ja kehuinkin pojan maasta taivaisiin! Mutta se teki sen vielä useempaan kertaan! =) Jätkä tietää näköjään jo mikä on homman idea! Kunhan aina jaksais muistaa sen.

Kotipihalla sitten vielä harjoteltiin (kun lihapullia näytti taskussa riittävän) sitä, että ei noteerata ihmisiä. No en tiedä miten tehokasta kyseinen harjoitus oli, kun ei se muutenkaan oo muutamaan päivään noteerannu ketään siinä pihalla (eikä eilenkään noteerannu), mikä on erittäin hyvä. En halua enää kuulla yhtään komentavaa haukkua tai muutakaan älämölöö mikä on osotettu naapureille.

Vietit Repellä vähitellen tuntuu heräilevän. Kovasti menee hyvien hajujen perässä, onneksi sentään vielä kuulo ei ole kadonnut, vaan tulee kyllä mun luo käskettäessä, vaikka ois miten hyvä haju. Jäniksen peräänkin tossa yhtenä iltana päätti lähtee pinkomaan, mutta onneksi mun karjasu herätti sen ja se tuli hissun kissun, ei niinko mitään kiirettä sillon, takasin. Tosin kyllä puol Vantaatakin varmaan kuuli sen mun pienehkön karjasun. Ite säikähdin ihan jumalattomasti sitä kun se lähti eikä ensimmäisistä huudoista tullu takasin. Ei Reiska silleen ollu sen olonen, että se sitä ois mitenkään lähteny sinänsä jahtaamaan, se oli vähän sen olonen, että ois voinu mennä tutustuun ja moikkaan ja ehkä leikkimäänkin...Se jaksais nykyään leikkiä sitten kaikkien kanssa. Kaikki vaan ei jaksa sen kanssa leikkiä. =(

Kytälläkin alkaa ote herpaantumaan ulkona. Yleensä se on tarkkana kun porkkana, vahtii silmä tarkkana kaikki risahdukset ja rasahdukset, pää pyörii jne...Kuitenkin eilen kun käytiin pihalla, niin se ei huomannu jänistä, joka oli meistä kymmenen metrin päässä. Tosin pupunen oli aika hyvin sulautunut pusikon väreihin, mutta kyllä mä sen sieltä näin melko hyvin. Meidän jäniskoira ei huomannu mitään...Noloo? Taitaa lihapullat olla jopa niin tehokkaita, että se ei kykene keskittymään niin tarkkaan muuhun...Oli nimittäin nenä pitkällä mun taskua kohden ulkosalla... Loistavaa! =)

Loppuillan Kyttä sitten makaskin ilmeisesti sängyssä, Ranen kotiintulon lähestyessä se siirty ulko-oven eteen odottamaan. Reiska veti sikeitä olkkarin matolla. Miten ne niin väsykin? Ja olisivat sillon voineet nukkua kun mä koitin lukea siihen tenttiin! Murrrr...