Anoppi tosiaan eilen putkahti Arvon kanssa kyläilemään ja käytiin kattomassa meidän tulevaa kotia. Joku kumma tyyppi oli siellä vissiin ahkeroinu oikein urakalla kun yhden huoneen lattiasta oli matto läksiny ja muutamasta seinästä oli pinkopaffit lähteneet ja hirret esillä. Ai että mun mielestä hirsiseinä näyttää ihanalle ja olin eilen varsin hullaantunut tulevaan tönöömme. Tosin hirret varmaan suurimmalta osin menee kyllä piiloon, mutta katotaan mitä suunnittelija sanoo ja mitä ideoita sieltä löytyy

Illalla jäi sen verran aikaa, että kerkesin Reiskan kanssa mennä vähän tokoilemaan jääkiekkokaukaloon. Otin Lentsun ohjeen mukaisia seuraamisia ja tuo onneton yllätti minut täysin hyvällä kontaktilla ja muutenkin hyvällä seuraamisasennolla ja sillä valtavalla innokkuudella mitä pienestä miehestä voi lähteä kun pääsee mamman kanssa kaksin liikenteeseen! Olin varsin tyytyväinen  Kaukokäskyjä ja tässä nyt ongelmaksi muodostuu Reiskan irtoamattomuus minusta kauas. Ei sitten mitään mahdollisuuksia mennä itse edes metrin päähän koirasta ja antaa kaukokäskyjä...Tuo pomppii vaan mun eteen tekemään niitä kaukojansa. Tosi kaukoja ovatkin. Ylösnousut istumisesta ovat kuitenkin varsin mukavan näköisiä, maasta seisomaan nousut eivät vielä ihan onnistu niinkuin haluaisin. Hyvin Reiska on myös ostanut tuon minun uuden käskyni ylösnousemiseen. Kyllä tääkin varmaan tästä  ja onneks alokasluokassa ei niitä kaukoja vielä tarvii...  Sitten semmosta yleistä hömpöttelyä ja temppuilua ja leikkimistä ja lopuksi luoksetulo hiekkakentällä ihan hervottoman pitkällä matkalla. Mietin ensin, että kuuleeko Reino mitä ollaan tekemässä, mutta kyllä se kuuli ja voi sitä pienen miehen vauhtia kun se lähti tulemaan. Täysiä! Palkkasin pallolla vauhdikkuudesta enkä siis ottanut luoksetulon loppuosaa ollenkaan. Gudigudi, ylpeä mamma Reinolla!