Viron viikonloppuvisiitti - ei mainittavaa menestystä Reinolle

Perjantaina lähdin töistä hyvissä ajoin koska alkoi sitten vihdoinkin se kauan odotettu KESÄLOMA! En sitten ollutkaan ollut lomalla maaliskuun jälkeen, että ihan tarpeeseen kyllä lomanen tulee!

Pakattiin auto, vietiin Kyttä hoitoon ja lähdettiin ajelemaan Helsinkiä kohden. Länsisatamassa treffattiin Minna, Sakke ja koikkerijengi, ajettiin autot laivaan ja parin tunnin päästä oltiinkin jo Tallinnassa! Vähän shoppaistiin ja sitten ajettiin noin 15 kilometrin päähän Tallinnasta, Viimsiin. Matkalla oli ihan huisin hienot maisemat kun ajettiin ihan meren rantaa lähes koko matka. Hotellin löytäminen aiheutti vähän päänsärkyä ja Virostakin löydettiin kaistoja, jotka vaan loppuu ihan kesken kuten myös Liettuassa alkuvuodesta kävi. Onneksi kanssa-autoilijat olivat taas varsin ystävällisiä toisin kuin useimmiten Suomessa.

Majoittauduttiin ja jonkin aikaa siinä kulutettiin aikaa Repeshow:n merkeissä ja sitten olikin jo aika mennä yöpuulle valmistautumaan seuraavaan päivään. Lauantaina oli näytelmäpäivä ja näytelmä sattui olemaan kivan lähellä. Hotellin takaovesta kun käveli ulos, niin oli urheilukentällä, jossa näyttely oli. Kätevää ja tänne mennään uudelleenkin!

Tuomarina meillä oli mies Serbiasta. Reiska oli rotunsa ainoa edustaja, eli kaksi Viron sertiä olisi ollut saatavissa. Serbialainen miekkonen ei tykännyt liiemmin Reinosta, käski minun näyttää hampaat, kysyi iän ja vähän juoksutti. Ei käynyt kahta metriä lähempänä koiraa. Tosi hyvä fiilis jäi siis tästä. Reiska myös vähäsen väisti omituista tuomaria. Tuloksena EH.

Koikkerit onneksi hoitivat homman kotiin Reinonkin puolesta ja Minnan ihanainen Rasmus oli ROP vauhdikkaan Roksun ollessa ROP juniori. Jäätiin siis ihmettelemään loppukehiä ja niissä ei Rasmus repäisi ja oli ryhmässään neljäs! Hurjat onnittelut hienolle Rapalle!!

“Isojen kehien” jälkeen alkoikin jo olla nälkä ja palanut olo, lämmintä ja aurinkoa kun oli koko päivän tarjolla. Oman hotellimme vierestä löytyi ravintola, joka olikin sitten olevinaan astetta hienompi. Ihan ihmetys tuli itselle kun haarukoita tuli useampi nenän eteen! Onneksi on joskus jossain tullut opeteltua, että miten syödään hienosti ja osattiin sitten käyttää oikeita haarukoita oikeissa ruokalajeissa.

Sunnuntaina herättiin taas näyttelypäivään ja Reino jälleen kehässä serbialaisella tuomarilla. Tämä tuomari olisi ilmeisesti halunnut Reiskaan lisää skrodeutta ja rotikkatyyliä, tuloksena jälleen EH. Tämän EH:n jälkeen itsellä oli hyvä olo, koska tuli ansaitusti siinä mielessä, että tuomari ilmeisesti jotain ymmärsikin rodusta, oli todella mukava ja asiantunteva ja kohteli koiraa hyvin. Reiska ei vaan miellyttänyt, vaikka esiintyikin tosi hienosti ja sain olla ylpeä koiruudestani!

Koikkerit onneksi korjasivat homman kotiin Rasmuksen ollessa taas ROP, Rokan saadessa junnusertit täyteen ja näin ollen Roksulle Viron & Liettuan junnuvaliotittelit! Benine myös heräsi uniltaan ollen VSP ja saaden sertin. Hienoa koikkerit ja Minna! Minnan esittämä pari oli molempina päivinä myös paras pari, toki muita pareja ei koikkereissa esitetty.
Ryhmäkehiin ei jääty, vaan mentiin meren rannalle kuvailemaan koiria ja hienoja otoksia tulikin hienoissa maisemissa. Siitä jatkettiin shoppailemaan ja syömään ja sitten lopulta laivaan ja kotimatka alkoi.

Tosi ihana reissu ja kyllä sinne pitää mennä uudelleenkin nauttimaan! Onneksi ollaan jo vähän suunniteltu alustavasti seuraavia reissuja, joista toivottavasti tulee yhtä hienoja!!! Kiitos Minna, Sakke ja koikkerit seurasta, ilman teitä reissu ei olisi ollut ollenkaan hyvä!

Arvostelut kirjoittelen näytelmistä tänne kunhan kerkiän, lomalla kun ei tule niin netissä roikuttua vaan tulee oltua ennemminkin nettipimennossa...

^ Rasmus, kaksinkertainen ROP

^ROP-kehässä

Reino the reissukoira rannalla

Aamutokot maanantaina loman kunniaksi

Maanantaina heti pirteinä lomalaisina kokoonnuttiin Tanjan & Epun, Marjan, Roiston & Jepen ja Minnan & koikkereiden kanssa koulun kentälle tokoilemaan.

Ensin Reino vuoroon paikallamakuuseen, joka meni ihan hyvin Roksun vieressä.
Jääviä liikkeitä ja maahan menossa vähän hitautta ja laiskuutta ilmassa. Merkkiä (Reiskan lempparia) ja luoksetulon pysäytyksiä puun kierron avulla ja hyvin meni. Normiluoksetuloja. Tyytyväisenä Reinoon otin papparaisen ja tyytyväisyys sen kun kasvoi kun papparainen näytti parasta osaamistaan seuraten hienosti sekä tehden hyvin jääviä liikkeitä sun muuta. Leikittiin ja hengailtiin lisäksi papparaisen kanssa. Kivat treenit pitkästä aikaa, kiitos tyypit seurasta!


Maanantaina iltapäivällä oli aksatreenit. Otettiin muutamaa rataa, jotka meni kohtalaisesti, omistaja nyt vaan tuntuu olevan koko ajan koiran tiellä ja ohjaa koiraansa ihan miten sattuu. Harjoiteltiin myös pöytää, joka ei tuottanut Reiskalle mitään ongelmaa enkä niin olettanutkaan käyvän. Puomia en tällä kertaa uskaltanut edes ottaa, vaikka vetäjä koitti suostutella. En halunnut pahaa mieltä hyvien treenien päätteeksi jos olisi taas sattunut käymään joku äksidentti...


Epäviralliset agilitykisat (=kaikkea sitä ihminen pieneen päähänsä onnistuukin saamaan)

Tilapäinen mielenhäiriö iski ja ilmoittauduin Reiskan kanssa epävirallisiin aksakisoihin. Mukana menossa myös mm. Minna & Rokka ja Kati & Rontti. Saatiin katsella ensin minien ja medien menoa ja sitten olikin maksien rataantutustuminen. Radan muistaminen tuotti tosi paljon vaikeuksia minun pienelle päälleni ja siellä oli kolme vaaran paikkaa. Lisäksi radalla oli muuri ja pituus, joita ollaan kerran kumpaakin harjoiteltu. Toki ajattelin, etteivät ne tuota Reiskalle päänvaivaa kuten eivät sitten tuottaneetkaan, toki ensimmäisellä kerralla taisi juosta muurin ohi, mutta toisella kerralla hyppäsi yli. Meidän vuoro mennä radalle tuli aivan liian pian ja siitä se sähellys sitten alkoikin. Reino oli ihan hieno, mutta mamma ei osaa edelleenkään ohjata koiraansa ollenkaan, mutta miten näin vähäisellä harjoitusmäärällä osaisikaan, varsinkin kun lähinnä ollaan harjoiteltu eri esteiden suorittamista, ei ohjausta. Isäntäkin (joka oli sattunut tulemaan katsomaan suoritustamme) totesi, ettei ole jatkossa enää paikalla kun aksaamme, niin kamalaa katsottavaa kuulemma. *ups* Oli kuitenkin itsellä ja varmaan koirallakin ihan sairaan kivaa! Aikavirhettä tuli varmaan 30 sekuntia ja muita virheitä tuli tolkuttomasti, muttei haitannut kun kivaa oli! Puomi ohitettiin ihan vaan juoksemalla eikä edes ajateltu sen ylittämistä, jokusen esteen Reiska kiersi johtuen ohjausvirheistä ja jokusen esteen hyppäsi molemmista suunnista ja siihen malliin. Radalla oli 19 estettä ja hengissä selvittiin ja aksakipinä on entistä pahempi, että tästä lienee hyvä jatkaa...?

Kuvat: Minna Kujanpää

Tiistaina oltiin Helsingissä katselemassa benjihyppyjä 150 metristä ja syömässä. Ihanaa vaihtelua ja oli kiva käydä vanhoilla kotikonnuilla pyörimässä, takaisin asumaan sinne ei kyllä enää kaivannut.

Keskiviikkona oltiin Iittalan lasitehtaalla ostelemassa kaikkea kivaa tulevaan kotiin. Kävin illemmalla myös poimimassa pappakoiran kanssa vadelmia ja olipa pieniä vadelmia! Papparaisen piti olla turvanani kun hysteerisesti pelkään käärmeitä, mutta sydäriä se pappa meinasi aiheuttaa minulle pitämällä niin kovaa ryskettä, että luulin karhun lähestyvän....Lähtiessäni pelastamaan koiraa huomasinkin koiran olevan se, joka meteliä pitää. Hienoa minä!

Torstaina oltiin ajamassa jälkiä heti aamutuimaan. Minnan kanssa tehtiin testi, että miten koirat jäljestävät tosi vanhat verijäljet. Jäljet tehtiin tiistaiaamuna eli niille tuli ikää tosi paljon. Rasmus ensin jäljelle ja tosi tarkkaa työtä tekikin ja taisi lopuksi olla tosi väsynyt!

Kyttä myös pitkästä aikaa verijäljelle ja ihan omalle sellaiselle vieläpä! Kyttis on saanut lähiaikoina ajaa muiden jälkiä muiden ensin ajettua ne. Eipä Kyttää hetkauta näköjään se, että onko joku jo kulkenut saman jäljen vai ei. Alkumakaukselta lähti kuin juna nenä pystyssä menemään välillä pysähdellen ja odotellen meitä hitaita ihmisiä. Vauhtia Kytällä oli kyllä tosi paljon ja sai jonnin verran hidastella sen menoa.  Ensimmäisellä kulmalla pienen hetkisen haisteli kulmaa hidastamatta vauhtia sen kummemmin ja otin sen takaisin ja koitin saada haistelemaan kulmaa, toivotonta hommaa sanoisinkos. Pappa ei ottanut kuitenkaan tästä ollenkaan nokkiinsa ja jatkoi kehoituksen saatuaan matkaansa määrätietoisesti, mutta hauskan näköisesti päiväkävellen. Toisella kulmalla ei edes haistanut eikä suostunut haistamaan, joten jatkettiin matkaa. Pari kertaa taisin käskyttää, että menepäs jäljelle ja sitten papparainen heti korjasi menoaan. Kai tarkasteli, että olenko itse hereillä vai saako häröillä menemällä omiin suuntiin...Lopussa teki kaarroksen ja eteni kaadolle hienosti ja määrätietoisesti. Kaatona oli tuore pakasteesta otettu sorkka, joka yllättäen kiinnosti Kyttää jonkin verran, ainakin sen verran, että kokeessa olisi tullut ihan hyvät pisteet. Hienoa Kyttä, olin tosi ylpeä miekkosesta!!!!

Sitten Reiska jäljesti väliin henkilöjäljen, jolla oli ikää ehkä 30 minuuttia ja matkaa ehkä 100 metriä. Matkalla oli kynä, keppi ja kaksi purkkia. Aika lyhyt, ehkä 15 metrinen jana alkuun. Janalla lähti heti kaartamaan tosi paljon oikealle, mutta korjasi menoaan melko hyvin, löysi jäljen ja lähti etenemään sitä pitkin purkille, jonka jälkeen ensimmäinen kulma, joka tosi hienosti. Toisella suoralla vähän tuntui hortoilevan omiaan, mutta löysi ja nosti kepin ja kynän. Toinen kulma vähän oikaistiin, mutta tosi hienosti meni jäljen päässä olevalle purkille.

Molemmat koirat oli vähän sen olosia, että tässäkö tämä nyt oli? Olivat kovin sen oloisia, että olisivat voineet pidemmänkin jäljen mennä tai tehdä jotain muuta aktivoivaa. Johtui ehkä viileämmästä ilmasta, joka aamulla vaikutti.

Illalla Reiskan kanssa Dogitiimin aksakurssiin, jossa oli myös Minna & Rokka. Kiva nähdä pitkästä aikaa ;) Otettiin melko pitkää rataa ja meinasinkin heti unohtaa sen ja kämmäsin jo toisen esteen jälkeen ohjaukseni kanssa. Kuinka surkea ohjaaja voi ihminen koiralleen olla?? Anu onneksi auttoi ja neuvoi ja kädestä pitäen suunnilleen opasti, että miten pitää ohjata koiraa ja johan homma lähti etenemään vähän paremmin. Reiska hyvämuistisena koirana toki oli useamman harjoitteen jälkeen sen oloinen, että tietää itsekin mihin pitäisi mennä. En ole varma oliko asia näin, mutta siltä tuntui. Tosi tyytyväinen olin taas illan antiin, oppia tuli taas paljon lisää ja taas sen huomasi, että harjoitusta kaipaamme ja paljon!!

Tänään on vuorossa möllitokoskabailut isännällä!! ja Reiskalla, huomenna suuntaamme kesälomareissuun Pohjois-Pohjanmaalle eli kaikkea kivaa taas tiedossa!