Koiramaailman mielenkiintoista termistöä:

Parkkihalli: tila, jossa on kolme seinää ja katto. Ei millään muotoa lämmin, lattia betonia ja erittäin liukas jäätyneenä.

Hallikoe: halli on maneesi joka on täynnä sitä itteään ja meidän Reiskahan ei ainakaan voi vastustaa sitä.

Raahauduimme siis Ranen ja Reiskan kanssa Mäntsälään mätsäriin yllä selostettuun parkkihalliin. Mäntsälässä oli myös kivasti -20 astetta pakkasta. YÖK. Ilmottauduttiin ja ihmeteltiin...Silmiin sattui jotain tutun näköistä..Ja siellähän oli pentubeussi! Piti mennä jututtaan omistajia ja oikein mukavia olivatkin. Pentunen oli puolivuotias ylisosiaalinen olento. Ihana neito! Keski-Suomen lahja Espoolle eli Repen serkun tyttönen.

Tämän tutustumissession jälkeen saatiin ties kuinka ja kauan vielä odotella kun tietenkin kehät olivat myöhässä...ja ensin tuli Junior Handler. Hauska seurata tuollainenkin sessio kun en ole ennen suuremmin jaksanut perehtyä. Hienoa oli katsoa pientä tyttöä ja suurta laumanvartijaa jonka säkä oli suurinpiirtein tytön pään kohdalla. Hienosti toimi ja sijoittuivatkin ihan kivasti.

Repellä oli joku ylisosiaalisuuspäivä ja tyyppi leikki pomppukeppiä ja kun siitä kiellettiin, niin koitti järsiä naruaan. Muuten varsin hyvin käyttäytyvä tapaus. Kehässä oli jostain syystä ihan häpinä tuomarista (jonka olin ajatellut Reiskan mielestä olevan tosi pelottava kun oli melko iso), tuomari vähän taisi pelätä Repeä kun kysyi, että uskaltaako katsoa hampaita. Uskalsi sitten kun käskin. Seisominen oli Reiskan mielestä vaikeaa kun teki vain mieli iloisena poikana hyppiä ja pomppia ilmaan, ei sentäs ketään vasten. Juokseminen meillä sentään onnistui, monet koirat kun pelkäsivät alustaa tai juoksivat kolmella tassulla kylmän alustan takia. Ei kyllä voitu juosta kovin lujaa kun alusta tosiaan oli niin liukas. Muutama pomppunen, muutama laukka-askel ja muutama kiskontareaktio iski kyllä Repelle. Säälittävä esitys. Sininen nauha. Siinä sitten seisoskeltiin ja odoteltiin seuraava tunti. Tähän mennessä siis oli odotettu yksi tunti ja palellutettu varpaamme...Sinisten ryhmäkehässä oli ehkä puolet kaikista koirista, monet läksivät kovin nopeaan kotiin...Tuomari ei edes vilkaissut meitä ja tiputti meidät ensimmäisten joukossa pois, joten päästiin sitten kotiin...Tosi ankeaa tuollainen käytös tuomarilta, että ei viitsi edes katsoa, vaan selkeästi valitsi yhdeksi menestyjäksi jo alkuun yhden malamuutin, jolle sanoi jo koiran ollessa kehässäkin, että koira ei tänään oikein esiinny, mutta luonne on niin ihana, että tämä pärjää tänään...Miten hyvä fiilis tästä siis itselle tuli? Koira, joka ei osannut juosta, rähjäsi kaikille muille koirille, ei ollut omistajansa hallinnassa eikä antanut edes hampaita katsoa on heti tuomarin suosikki...Pitäiskö antaa Repen siis olla semmonen kun se haluais olla..?

Repen kanssa projekti on muuten edistyny vallan hyvin. Se tajuaa kyllä, miten nykyään tulisi kävellä, mutta sillä on niin paljon virtaa ulos mentäessä, että on tooosi hankalaa hillitä itseään. Reiskan huomiotta jättäminen pariksi päiväksi teki tosi hyvää. On paremmin kuulolla nyt ja hakee itse kontaktia ja on tosi onnessaan kun se kanssa tehdään jotain. Kosketusalustatreenit on tosi hyvällä mallilla ja naksuttimen käytön alottamista suunnitellaan.

Tiistaina olin luennolla, jonka oletin koskevan koiratanssia, mutta koskikin koiran kouluttamista yleensä. Tosi hyvä luento ja paljon sai taas ajateltavaa. Luennolla puhuttiin paljon positiivisesta vahvistamisesta ja muista osittain psykologisista koulutusmetodeista.

Tänään oltiin Forssan suunnalla seikkailemassa auton viennin ja hevosenlihan hakemisen tiimoilta. Nyt on pojilla syötävää vähäksi aikaa Lisäksi tuli samalla reissulla kun liikenteessä oltiin, tsekattua meidän uutta huushollia ja vähän ankeahan tuo oli, mutta kyllä se siitä. Sisustusideoita ollut pää täynnä loppupäivän..

Illalla kävin Reiskan kanssa agiliitelemässä Annin ja tyttöjen kanssa. Pointtina olin ajatellut keppejä ja olin niin onnellinen, kun Repe hokas miten niitä mennään! Se oli ilmeisesti kypsytelly asiaa pienessä päässään siitä asti kun viimeksi oltiin aksaamassa. Takajalat vaan veti oikeelta vasemmalle kun tyyppi hyppeli ihan agikoiran näkösenä niitä keppejä eteenpäin pujotellen! Olin niin ylpee ja onnellinen!! Repe oli myös tosi hyvin kuulolla, tosi ilosena ja muutenkin ihan superahneella tuulella, joten sitä oli helppo ohjata. Muutama hyppynen otettiin, pari kertaa putki ja pussi ja sit vähän puomin kontakteja harjoteltiin. Repe oli kyllä myös sen olonen, että kiipee menemään puomia, mutten antanut mennä. Ei ois ollu kivaa jos paniikki ois iskeny puomin päällä.

Häiriökään ei Repen menoa haitannut. Toisessa salissa oli tokotunti menossa ja muutenkin aksakehän ympärillä pörräs porukkaa ihan sikana, tuo jaksanu välittää mitään. Loistavaa! Hyvä että hokas ettei aina joka paikassa tarvi vahtia. Jee!

Otin myös aikani kuluksi hieman tokoa Reiskan kanssa ja perusasennot oli tosi hyviä ja seuraaminen...Se oli jotain tosi mahtavaa! Yhtään ei edistäny, vaan sekä kävellessä ja juostessa oli ihan siinä missä mä haluankin sen olevan eikä yhtään irronnu siitä vaikka mitä häsäsin. Kuinka onnellinen omistaja voikaan tänään olla?

Joojoo..venataan huomiseen, niin haukun koko koiran ja itteni alimpaan loukkoon mitä onkaan...mut nyt ollaan onnellisia ja tyytyväisiä!