Hengissä ollaan, vaikka nuutunu olotila onkin!

Maanantaina olin nykyisessä Kaarinassa, entisessä Piikkiössä tekemässä mejäkokeeseen yhtä jälkeä, jota sitten tuherrettiinkin Iriksen ja Raijan kanssa varmaan 4 tuntia kun ei millään meinattu saada sopivan muotoista ja pituista. Lopulta saatiin jälki aikaan ja verettyä se ja hyvä jälki siitä mielestäni tuli. Helppo opastettava!  Muu jälkientekopoppoo sai sillä aikaa kaksi jälkeä tehtyä ja urakka oli suoritettu!

Tiistaiaamuna herätys klo 4.30 ja suuntana Helsinki ja yliopiston kandiseminaari Pasilassa. Mukava oli kuulla ensimmäisenä, että työ on mennyt läpi, niin jännitys laski kummasti. Sieltä karkaaminen ja ajelu kohti Piikkiötä. Matkalla pysähdyin Salossa, jonne isäni toi Reinomiehen. Reinomies konttiin ja menoksi. Koepaikalla olimme oikein sopivaan aikaan, vaikka navigaattori teki kaikkensa sen eteen, ettemme pääsisi koepaikalle. Taas tuli todettua, että tekniikka ei ole minun ystäväni!

Alkuun koepaikalla yleistä ihmettelyä kunnes päästiin jälkien arvontaan. Valkkasin sitten heti ykkösjäljen, mikä oli ihan hyvä kun kolmonen oli oma opastettava! Laukauksensietotestiin, jossa Reiska alkuun haisteli omiaan ja laukauksen kuultuaan nosti päänsä maasta ja seisoi skarppina ja ihmetteli, että mitäs tapahtui. Hyväksytty suoritus.

Sitten Raisa kyytiin ja jäljelle. Raisa halusi tulla kuvailemaan ja katselemaan meidän jäljestystä ja minulle sopi ihan hyvin, että Raisa tulee mukaan. Eipä tuo yksi ylimääräinen tallustelija Reiskaa jäljellä haitannut.

Reiska söi hienosti alkumakauksen ja lähti hyvin jäljelle. Ekalla suoralla jossain vaiheessa teki ihmeellistä sukkulointia ja huomasin ettei se ole jäljellä viimeistään siinä kun kävellä taapersi kivasti tietä pitkin -> komennus ja Reino ihme kyllä palasi jäljelle. Jäljesti hetken hienosti kunnes nenä pystyssä lähti täysiä kiskomaan ryteikköön. Hukka ja palautus jäljelle. Hetki, hyvin lyhyt sellainen jäljestettiin taas ihan hyvin nenä maassa kunnes taas lähti tekemään ihme piruettejaan ihan väärään suuntaan. Käveli puolen metrin päästä kulmasta ja voinetten ehkä arvata mikä oli omistajan fiilis kun se huomasi kävelevänsä kulman vierestä. Reiska kuitenkin määrätietoisesti väärään suuntaan ja minä kärttyisenä perässä. Hukka ja palautus. Toisen osuuden jäljesti tosi hyvin melkein loppuun saakka kunnes poikkesi jäljeltä ja meni kamalaan tiheikköön, hyvä ettei itse joutunut konttailemaan perässä. Löysi kuusen alta hirven kakkaa, joka oli niin ihanan tuoretta, että siinä piti sitten kieriä ja pyöriä. Kierittiin mäkeä alas ja kiivettiin ylös kierimään. Minun käskyni eivät hetkauttaneet pientä miestä ollenkaan. Tuomari aikansa, mielestäni aivan liian pitkän aikaa, katseli kierimistä kunnes tuomitsi hukan ja näin kokeemme keskeytettiin. Harjoiteltiin loppuun ja tottakai se loppu meni ihan niin kuin pitikin eli tosi hienosti jälkeä pitkin. Kaadon omisti hyvin ja alkoi syömään sitä (ja loppupeleissä söi sen aika hyvinkin). Toisen kulman myös erittäin antaumuksellisesti söi.

Tuomari oli kyllä tavalliseen tapaansa aivan loistava ja antoi vinkkejä harjoitteluun. Motivaatiotreeniä siis lisää ja lyhyitä jälkiä ja jälkitarkkkuden harjoittelua.

Sivumennen sanoen oli ihan superraskas jälki kun koiraseni oli hieman innoissaan jäljelle pääsystä ja astetta enemmän sitten kiskoi minua menemään eteenpäin. HUHHUH sanon vaan!

Toinen jälki meni huippunopeasti ja sitten päästiinkin minun opastamalleni jäljelle. Jälki pääsääntöisesti kulki hakkuuaukealla. Kerrankin olin itse hyvin tietoinen siitä, missä jälki menee ja koira oli sen verran hitaasti etenevä, että pysyin ihan tuomarin kannoilla ja hyvin sain ilmoitettua molemmat kulmat. Koira teki ensimmäisellä osuudella kaksi hukkaa ja kolmannella yhden, harjoiteltiin loppuun.

Tulosten luku alkoi aika myöhään ja ensin Reiskan koeselostus:

Reiska aloittaa syömällä alkumakauksen. Ohjaaja käyttää ohjausmatkan esimerkillisesti hyväkseen ja Reiska aloittaa jäljestyksen. Verijälkeä seurataan reipasta vauhtia välillä kuono tiiviisti jäljen päällä ja välillä taas huolettomammin kuono korkealla ilmassa, mistä syystä Reiska ajautuu kolme kertaa pois jäljeltä kohtalokkain seurauksin. Ensimmäinen hukka tulee ensimmäisen osuuden alkupuolella, missä Reiska ajautuu ensin polkua pitkin sivuun, sitten palaten takaisin jäljelle sen saman tien ylittäen ja edelleen niin pitkälle, että joudutaan palauttamaan. 1.kulman makauksesta Reiska kävelee puolen metrin päästä ohi ja jatkaa matkaansa määrätietoisesti 2. hukkaan asti. 2. osuus erittäin hyvää jäljestämistä, kunnes hieman ennen kulmaa Reiska löytää tiheästä kuusikosta mielenkiintoisempia hajuja ja koe keskeytetään 3. hukkaan. Reiska osoitti osaavansa jäljestää, mutta tarvitsee vielä lisää harjoitusta, jotta motivaatio seurata verijälkeä säilyy loppuun asti.

Jäljen ikä 23:24

AVO 0

Tuomarina aina niin loistava Mikko Ahti.

Opastamani koirakko sai myös nollan, kolmas koirakko sentäs ykköstuloksen. Onnittelut heille hienosta suorituksesta!

Lohdutteluna sain kuulla eräästäkin suomenmestarikoikkerista, että siellä oli myös alkuun tullut yli 10 nollatulosta ennen kuin niitä kunnon tuloksia oli tullut. Eräskin tuomari oli sanonut, että koirasta ei tule koskaan mitään kunnon jälkikoiraa. On kuulemma joutunut jokusen kerran kuulemaan asiasta  Kuvia kokeesta meidän jäljestämisestä on. Pääosassa niissä kyllä oli omistajan pylly, mutta ehkä jotain käyttökelpoistakin olisi kun joku saisi ne koneelle...?!

Kotiin pääsin hieman ennen kahtatoista. Ja herätys 4.30 aamulla ja Hesinkiä kohti.  Iltapäivällä ajelin sitten rauhassa Turkuun, jossa oli Lentsun tokoa. Minna ja Marja toivat tullessaan myös Reiskan, jonka Rane oli käynyt pakkaamassa kyytiin.

Matkalla Turkuun sain Irikseltä viestin, joka ehkä HIEMAN selitti Reiskan kummallista käytöstä mejäkokeessa ja vahvisti omat arvailuni. Iris laittoi, että ei mikään ihme että Reiska huuhaili kokeessa kun siellä metsässä oli ollut hirvi. Selittää kummasti nuo määrätietoisen poistumiset jäljeltä ja eihän Reiskaa kuiva kakka kiinnosta vaan tuore...Ensimmäisenä tuli mieleen, että miten huono säkä ihmisellä ja sen koiralla voi olla. Jollei me törmätä marjastajiin, niin sitten hirviin ja niihinkin vielä kahdesti! Mitäköhän seuraavana? Poro? Karhu? Suunnistaja? Mörkö?

Noh, nokka kohti uusia pettymyksiä mejän tiimoilla...

Tokossa oli kuitenkin niin hyvä päivä, että olin todella onnellinen siitä, että sinne raahauduin vaikka ajattelinkin jossain vaiheessa päivää, etten olisi mennyt tokoon. Sieltä löytyi viimeistään se hyvä mieli! Harjoiteltiin ensin puun kiertoa. Parin kerran jälkeen Reiskalla sujui loistavasti, kunnes läks omille teilleen ja minä huutelin sitä ihmettelin, että mikä helvetti vaivaa kun se ei kuuntele. Kävi paskalla vaikka oli 10 minuuttia sitä ennen jo käynyt paskalla. Pari puun kiertoa ja taas paskalle -> ripuli iski, muttei se ihmekään kun edellisenä päivänä oli sen sorkan vedelly naamariinsa.

Puun kierrot ihan hyviä. Siirryttiin kiertämään jalkapallomaalia. Meinasi koko ajan tunkee itteensä maaliin, joutu aika paljon opastaan ja auttaan. Kunnes hoksasi asian ja kiersi hienosti ja alkoi jopa tarjoamaan kiertämistä. On se välillä vaan niin fiksu, että ittee ihmetyttää!!

Sitten lisättiin pysäytys eli kun koira oli tullu maalin ohi ja tuli lujaa omistajaa kohti, niin pallo lensi koiran taakse. Meni hyvin  Sitten kun koira oli kiertänyt maalin, niin käskettiin maahan ja sinne namipalkka.

Sitten kertaalleen tehtiin niin, että kiersi maalin, käsimerkki (kuin heittäisi sen pallon), Reino pysähtyi kuin seinään (toki itse pysäytin väärässä kohdassa), käsky tulla luokse ja maahanmeno. Tosi hieno! Kuin ylpeä olin Reinosta!

Lopuksi paikallamakuu niin, että oltiin vähän ihme muodossa, ei missään normirivissä vaan enemmin neliössä koirien pyllyt toisia kohden. Vapautus pallolle.

Reino oli tosi hyvässä fiiliksessä tokossa ja sai viettiään vähän nostettua ja kitkutteli ja haukkui mulle sillon kun mitään ei tehty. Ei todellakaan komentanu jäppistä asiasta, koska normaalisti vähän matalaviettinen koira kun saa ittensä viritettyä, niin sehän on mahtava juttu! Kyllä Lentsu on ihan paras  

Lisäys 7.5.2010:

Onneksi on olemassa Minnan blogi ja sitä lukiessani huomasin, etten ollut TAASKAAN muistanut mitä tokossa keskiviikkona tehtiin. Ja kun en kaikkea muistanut, niin miten olisinkaan muistanut mitään taas harjoitella...Kun siis yleensä katson blogista, että mitä on ohjatussa tokossa tehty ja sitten treenailen niitä...

Elikäelikäs otettiin myös ohjatun suuntia! Niissä ei ollu mitn ongelmaa, vietiin Reinon kanssa kimpassa pallo paikkaan x ja jätettiin Reiska paikkaan y ja käveltiin ite paikkaan xy. Käsimerkki ja vapautus -> sinkosi pallolle, jonka jälkeen rallaili pallon kanssa. Hyvin sujui. Harjoitteita lissöö vaan niin kyllä se siitä.

Harmi vain kuin ilmatieteenlaitos lupaa huonoa ilmaa viikonlopuksi. Huomenna olisi ollut kiva mennä näytelmän jälkeen Yyteriin pyörimään, mutta eipä se pyöriminen sateella niin kovin hehkeätä ole...