Eilen illalla lähdin Reiskan kanssa aksaamaan Ullan ohjaukseen. Tämä olikin ensimmäinen kerta tänä kesänä Reiskan kanssa Ullan ohjauksessa. Olin paikalla hyvissä ajoin ja kerkesin kävelemään lenkin sekä tokoilemaan ennen aksan alkua. Aksan jälkeen olis ollut tokotreenit, mutta oletin ettei Reiska jaksa aksan jälkeen tokoilla, niin varmuudeksi tokoilin ennen aksaa. Seuraamista otin aika paljon ja meni tosi hyvin, oli hyvin tiiviisti vierellä, muttei se väärin oo, mä tykkään että koira on tiiviisti. Käännökset oli tosi hyviä. Pysähdyksissä oli muutaman kerran perusasennossa vähän korjaamista, mut Reinohan korjaa asentoaan kun mä vähän heiluttelen sille kulmakarvojani. Ai miten niin mun koira lukee mua hyvin...? ;-) Juokseminen ja sivuaskeleet meni oikein hyvin. Olin siis tässä vaiheessa jo varsin tyytyväinen! :)

Reiska oli hirmuisen innokas, johtuen osaksi varmaan siitä, että Tuksulla on juoksun parhaat päivät ja Tuks sekä Kyttä ovat kovin rakastuneita toisiinsa. Reiska saattaapi tuntea olevansa kolmas pyörä. ;-) Tosin onneksi ne ovat Kyttä ja Tuks, jotka ovat rakastuneita toisiinsa, eipähän ainakaan tapahdu mitään ei - toivottua, ;-) Reiskasta juoksuja ei oikein muuten edes huomaa paitsi että merkkailee jonnin verran lenkillä ollessa. Edelleen kovin kivutonta ja helppoa, toivottavasti jatkossakin. Pojillakaan ei ole keskenään ollut mitään rutinoita neidin juoksuista (tai mistään muustakaan) johtuen, mikä on tosi hyvä juttu. Harmi vaan että Kyttis varmaan palautuu normaalille en - tykkää - Tuksusta - tasolleen kun juoksut loppuvat. :(

Aksassa meitä ei ollut kuin kaksi tyyppiä ja saatiin siis juosta oikein urakalla, muttei se huonoa tehnyt :) Ensimmäisenä minä radalle, jossa oli hyppy - putki - hyppy - putki - a - hyppy - hyppy - hyppy - putki tai jotenkin noin. Ekalla rundilla vähän kämmäsin tuossa lopussa ja alussa en hokannut juosta tarpeeksi kovaa. Testasin myös, että missä kohdassa minun pitää olla lähdössä jotta kerkeän ajoissa oikeisiin paikkoihin jatkossa ja pitäähän minun aika kauas päästä. Reiska myös varasteli lähtötilanteissa ja tähän koitin hieman paneutua ja menikin loppua kohden paremmin. Tähän pitäisi muistaa keskittyä jatkossa. A-esteellä Reiska sitten teki sen mitä olen sen epäillytkin jossain vaiheessa tekevän ja mistä kaikki kouluttajat ovat sanoneet, ettei se sitä tee kun ei koirat vaan tee sitä... Joopa joo.. Reiska siis otti ja hyppäsi a- esteen harjalta alas. Otti oikein vauhtia ja ponkasi ihan oikeaan suuntaan, kontaktipinnan sijaan laskeutui vaan pari metriä esteen eteen ja jatkoi matkaansa. Minä jäin ihmettelemään asiaa ja havahduin siihen kun Ulla kirkuu ihan hirmuisesti säikähdyksestä. Tuntui, että kaikki pysähtyi hetkeksi. 

Reiska ei kuitenkaan alkanut ontumaan eikä sitä tuntunut sattuneen edes suuremmin eikä se saanut A:sta mitään traumoja, mutta sitten hinkattiinkin jokunen kerta aata siten, että ne alastulot tehtiin tosissaan kunnolla! Pitäisi varmaan nyt ihan tosissaan mennä harjoittelemaan omalle a-esteelle tuota kontaktin ottoa. Kun vaan ehtisi ja saisi itsestään irti. Ajattelin myös, että voisin mökkioloissa tehdä irtoamisharjoituksia, eli vaikka kolmen esteen sarjaa ja sinne pitää irrota ja suorittaa oma-aloitteisesti. Eilen ja viime viikolla Anun aksoissa irtoamiset meni hyvin, mutta ne voisi olla paremmatkin ja tähän haluan panostaa. Eilen en tosin muistanut mikä oli käskynä siihen eteen irtoamiseen, ensin huusin eteen ja sitten huusin mene ja taisi olla se mene se oikea käsky :) Ärsyttää kyllä kun en ole tänä kesänä yhtään hyväksikäyttänyt ja harjoitellut aksajuttuja omilla esteillä. Minkäköhän ihmeen takia ne hankin jos en käytä niitä...?

Palatakseni eiliseen treeneihin, ensimmäinen rata meni toisella kerralla ihan superhienosti. Tunsin itsekin, että sain koiran ohjattua oikein ja koira meni juuri niin kuin sen halusinkin menevän. Ihan voittajafiilis kun päästiin loppuun! :)

Toinen rata olikin hieman kinkkisempi, alussa oli neljän esteen hyppyhässäkkä. Pitkään mietin miten sen ohjaan, mutten sitten ohjannutkaan niin kuin piti ja neljännellä esteellä töpeksin joka kerta, tosin en ollut ainoa joka siinä töpeksi... Neljä hyppyä siis puolikaaren muodossa - a  - putki - hyppy - putki - hyppy. Lopussa tuossa viimeiselle hypylle koiran piti irrota ja se menikin tosiaan Reinolta ihan jees. Putkiin hakeutuminen on myös tosi hyvällä tasolla. Reiska kyllä muutenkin hakee katseellaan seuraavia esteitä hyvin, kun minä vaan muistaisin aina ohjata hyvin ja katsoa tarkkaan mihin rintamasuuntani on, koska Reiska kerkeää lukemaan minuakin niin pirun hyvin. Tätä rataa hinkattiin kyllä pitkästikin, mutta jossain vaiheessa saatiin se menemään ihan tyydyttävästi! :)

Huisin mukavat treenit ja itse kerkesin oppimaan paljon uutta ja paljon tuli myös sellaista, mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota, mutta eipä tässä Reiskan kanssa olla puuhailtukaan mitään aksamaista oikeastaan muutamaan kuukauteen. Nyt miekkonen kyllä saa toipua pakkolaskustaan ainakin tämän päivän, mutta sitten pitäisikin vissiin alkaa treenaamaan tokoa. Minä itse siis ajattelin mennä Reiskan kanssa tokokokeeseen. Onneksi ei ole tulospaineita, mutta kunhan nyt sain taas jonkun ällin mennä kokeilemaan koiran toimivuutta kanssani. Ehkä isäntä sitten jossain vaiheessa hakee sen viimeisen ykköstuloksen TK2:seen. :)