Maanantaina Tuksu ja Reiska pääsivät tokoilemaan. Ensin saivat nuhjata keskenään jonnin aikaa ja olikin hupaisaa kun Reiska oikein innostui juoksuttamaan Tuksua. Reiska siis juoksi ympyrää ihan kuin olisi ollut näyttelykehässä ja Tuksu hönönä juoksi perässä minkä pienistä töppöjaloistaan pääsi.

Reiskan kanssa otettiin sitten kaukot, jotka oli hienot. Seuraaminen, joka oli vähän väljää eikä muutenkaan sellaista kun olisin halunnut. Jäävät oli hienot, varsinkin maahanmeno, mutta seisominenkin sujui. Noudossa ekalla kertaa lähti kapulan kanssa jonnekkin omille teilleen huitelemaan ja jouduttiinkin ottamaan uudelleen. Oli toisellakin kertaa menossa jonnekkin huitelemaan mutta sitten muistikin mitä oli tekemässä ja noudon loppuosa meni tosi hyvin, ei edes mälvännyt kapulaa. Luoksetulo stopin kera oli hieno! :)
 
Olin varsin tyytyväinen tokoiluihin Reiskan kanssa vaikkakin seuraaminen kaipaakin taas treeniä mutta siihen nähden miten vähän ollaan harjoiteltu lähiaikoina olin huipputyytyväinen.
 
Tuksusen kanssa harjoiteltiin luoksetuloja ja ne sujui tosi hyvin. Tuksu sai muutenkin puuhastella niin paljon kuin jaksoi ja sitten kun olin katsovinani että sitä alkoi väsyttämään, niin neiti autoon miettimään syntyjä syviä, leikkimistä vielä Reinon kanssa ja kotiin. Reiska sai kyllä hyvän hankitreenin samalla kun viskelin puoli tuntia lelua sille hirveisiin kinoksiin, mutta innoissaan tuo tuntui olevan ja olisi jaksanut hyppiä siellä ties kuinka kauan vielä! Tuksukin on oppinut autohäkistään tulemaan ulos, yleensä jopa koittaa täysillä rynniä pois autosta kun ennen neiti ärisi ja murisi häkin perällä, että minähän en täältä sinne ulos tule. Ollaan kuitenkin käyty niin kivoissa paikoissa ja nähty niin kivoja tyyppejä lähiaikoina että neiti haluaa ulos katsomaan mitä siellä tällä kertaa on. :) Muutenkin neiti on alkanut viihtymään tosi hyvin ulkona eikä ollenkaan halua sisälle! Ulkoiltu on sitten paljon ja sen huomaa neidin varsin kuuluvasta kuorsauksesta iltaisin ;-)
 
Tiistaina oli Reinomiehen agilitypäivä pitkästä aikaa joulutauon jälkeen. Hallilla olikin paljon porukkaa tuomassa häiriötä treeneihin ja vähän toisaalta harmitti kun en ottanut Tuksua mukaan myös. Agilitytreenien pituuttakin pidennettiin, jotta saadaan harjoitella enemmän, kivaa! Pari tuntia agilityä tiistaisin on ihan luksusta ja ihanaa omaa, yhteistä aikaa mulle ja Reinolle.  Reino ja mamma tykkää :)
 
Harjoituksen aiheena oli pakkovalssi. Muistaakseni tätä oli saatettu jossain kesän aksakurssilla harjoitella, etenkin kun Reiska osasi vallan hienosti homman. Hämynä viskelin namia voimakkaalla kädenliikkeellä esteen takana kun Reiska kiersi esteen ja sitten ohjasinkin toisella kädellä hyppäämään ja kipolla olikin nami jemmassa esteen toisella puolella sivulla… Hienosti miekkonen hoksasi tämän seikan. Sitten otettiin radanpätkää, jossa ensin oli yksi hyppyeste, pakkovalssi toisella hypyllä (hämyheitto ja esteen yli ohjaus), sitten A, putki, pakkovalssaus samalla esteellä kahteen kertaan (tähän mä en ihan taipunut), putki ja vielä A. Meni ihan hyvin lukuun ottamatta tota mun omaa ihme sähellystä kun en tajunnu jotenkin, että miten tää homma tulee hoitaa. Reino oli tosi innokas ja iloinen ja itelle oikein tuli hyvä mieli kun kattelin sitä. Sitten kun ei tehty mitään, Reino haisteli ihania tuoksuja tai makoili vaan rennosti lötköpötkönä. Kiva kun pystyi rentoutumaan niin hyvin siellä hälinässä!
 
Aata ja sen alastulokontaktia harjoiteltiin hieman alusen kanssa ja ensimmäisellä kerralla Reino ei vauhdin huumassaan mitään alusta huomannut, sitten toisella kertaa Timo käski minun juosta reilusti Reiskan edellä ja näyttää sillä alustaa ja silloinhan hönönen huomasi sen ja teki hienot kontaktit! JEE!
 
Muiden harjoitellessa vuorollaan ohjatusti me käytettiin Reinon kanssa aika hyväksi ja otettiin erillisellä hyppyesteellä pakkovalssiharjoituksia ja ne meni niin hyvin, että olin supertyytyväinen miekkoseen! Sitten kun tuntui, että tanssit sujui, niin siirryttiin Reiskan kanssa tokoiluun. Pari kertaa paikallamakuu yksinään ja meni tosi hyvin. Oli levollinen, rauhallinen ja silti kuitenkin tosi tarkkaavainen ja pää ei ollenkaan heilunut eikä ennakoinut mitään ja minä olin siis piilossa kurkkimassa. Huippua! Kiva kun pääsee hallissa treenaamaan tätä asiaa kun ulkona ei oikein viitsi makuuttaa miekkosta.
 
Seuraamista otettiin jonkun verran, hetkittäin oli oikein hyvää ja hetkittäin ilmeni pientä laiskottelua mitä oli maanantainakin ilmassa. Jäävät liikkeet oli mielettömän hienot vaikka maahanmeno ei ollut niin vauhdikas kuin olisin toivonut. Koiran pitäisi täydellisessä suorituksessa mielestäni laota heti maahan kun sanon käskyn ja nyt Reiska hitaasti asetteli itsensä sinne maahan, mutta olisi se ainakin melkein kympin suoritus ollut.
 
Kaukot meni tosi hienosti ja olin valtavan tyytyväinen niihin. Lisäksi vielä hömpöteltiin omiamme ja otettiin luoksetulo, joka meni vähän plörinäksi kun Reiska tuli etanavauhdilla kohti ja otinkin sitten vaan suoran luoksetulon ja unohdin stopin. Reiska ei vissiin ihan tajunnut mitä oltiin tekemässä kun tuli jotenkin epävarman oloisesti minua kohti. Tosin takanani oli hyppyeste ja ehkä se jäi miettimään matkalla, että pitikö sen tulla luokseni vai mennä ohi hyppäämään hyppyä.
 
Kun kaikki olivat aksan puolella treenanneet ja lähtivät kotiin, vetäjä kysyi vielä, että haluanko jäädä treenaamaan ja tottakai halusin! :) Otettiin sitten rengasta, joka on tuottanut päänvaivaa pienimuotoisesti. Heitin ensin lelun renkaan läpi ja käskin Reiskan hypätä perässä (rengas oli matalalla), hienosti hyppäsi. Otettiin vähän matkaa ja Timo heitti lelun renkaan läpi ja käskin Reiskan mennä perässä. Ekalla kertaa se hieman empi, mutta pallopään vetovoima on mahtava ja sieltähän miekkonen sujahteli läpi! Jippii! Korotettiin rengasta ja eipä meillä taas mitään suurempaa ongelmaa tuntunut olevan. Sieltä se Reinomies sujahteli läpi. Ihana mies :) Ensi kerralla kenties paneudumme puomiin jonkun tekniikkapläjäyksen kera.
 
Parin tunnin aksailun ja tokoilun jälkeen oli huippuihana fiilis ajellessa kotiin. Aamulla tuli taas takaiskua ja surkea olotila kun jo kolmas tuttavapiirin koira lähti koiraenkeliksi parin viikon sisällä. Koittakaahan jaksella surun keskellä kaikesta huolimatta!