Sekavasti tänne kirjoittelen lomamuistoja ja sen sellaista.

Lauantaina oltiin seikkailemassa maamme pääkaupungissa ja ohimennen ostamassa vähän tapettia ja koiranruokaa ja sen sellaista... Ostospalloilun jälkeen mentiin Annille ja Joonakselle kesän päättäjäisbileisiin. Bileitä mielenkiintoisempi juttu oli kyllä Mila. Mila on 10 viikkoinen broholmi. Kuinka söpö?  Kuva on Annin ottama, oma kamera kun ei jaksanut lähteä mukaan, hyi sitä!

Viime viikolla olin Kyttiksen kanssa mustikoita marjassa. Toki joku oli hyvin tarkkaan poiminut ne kaikki mustikat ja meille ei jäänyt mitään, tyhjän ämpärin kanssa palattiin takaisin. Tunnin verran käveltiin metsässä ja voi että kun papparainen nautti kun sai olla vapaana ja painaa menemään minkä jaksaa! Ihana katsella ja seurata sen ilottelua. Papparaista kun ei muuten nyt oikein voi missään pitää vapaana kun on taas sen verran luotto mennyt sen puuhiin. Mustikkareissun päätteeksi käveltiin pellolle, käskin Kytän paikallamakuuseen ja kävelin noin 30 metrin päähän, kätkin pellolle lelun ja vapautin sitten Kytän etsimään lelua. Voi kun papparainen oli täpinöissään kun HÄN pääsi hommiin, ihan tekemään jotain ja vielä jotain kivaa varsin hyvällä palkalla!!  Pari kertaa otettiin etsintäpuuhia ja sitten katsoin lelua, katsoin käsiäni. Verta. Mitä ihmettä? Silitin Kyttää ja verta lisää. Pappa vuotaa! Tutkiskelin koiraa enkä löytänyt mitään vuotokohtaa kunnes sen hoksasin. Papparaasu oli purrut itseään kieleen. Kielihän on tunnetusti niin pitkä ettei muutenkaan mahdu suuhun saati sitten silloin kun on vähän kuuma tai vähän enemmän kuuma ja pitää kunnolla läähättää. Sitten kun ylipitkään kieleen puree ja se heiluu suusta ulkona missä sattuu, niin vähemmästäkin koko koira on veressä.

Reiska puolestaan on ollut varsinainen ahmatti lähiaikoina ja syö kuin isompikin hevonen. Ei se missään nimessä kyllä laiha ole, joten syököön vapaasti. Harrastaa omatoimiliikuntaa mökin pihalla, joten miten sitä pääsisikään lihomaan. Reiskalla myös on ollut intoa tehdä yhdessä kaikkia tokojuttuja paljon enemmän kuin ennen, itse tarjoilee tokojuttuja ja pakkohan mamman on sitten harrastaa kun koira kerran haluaa  Reiska on myös tavalliseen tapaansa ollut varsinainen pellehermanni koko kesän ja sekös omistajien mieltä piristää kun hullun koiransa temppuja seurailee!

Kyttis painoi eläinlääkärissä 31 kiloa eli sen verran mitä painoi ollessaan kipeimmillään viime talvena. Syö kyllä oikein hyvin, muttei jostain syystä paino nouse. Näyttää kyllä valtaisalta tankkerilta PAKSUN turkkinsa johdosta. 

Harrastelurintamalta sen verran, että maanantaisin saadaan jatkaa aksailua kahdeksan kerran alkeiskurssin jälkeen, toki aksaryhmästämme ei jatkanut kuin kaksi innokasta, joten pidämme vaan puolen tunnin treenejä, mutta sekin on varsin ookoo meille Reiskan kanssa. Saadaan sentäs jotain tehdä. Torstaisin käydään agissa mitä keretään, omistajilla kun alkoi kuvauskurssi, joten aksa jäänee torstaisin hieman varjoon.  Paimentamaan pitäisi päästä mahdollisimman pian katsomaan oliko viime kerta joku Reiskan tilapäinen mielenhäiriö vai joku vakaammansorttinen ratkaisu. Tokoa treenaillaan hyvässä harrastusporukassa vähintään kerran viikossa, toivottavasti ainakin. Jälkeä ei olla taidettu tehdä kun kerran loman aikana ja siihen pitäisi nyt vähän panostaa ennen talven tuloa. Muuttohässäkkä vie tietenkin itseltä voimia, joten katsotaan miten meidän poppoon käy.  Mahtavat olla pojat onnellisia kun saavat ovat tontin ja talon vahdittavakseen. Tiedänkin jo etukäteen mitä Reino tekee aina kun se on yksin kotona (ja välillä vaikkei olisikaan yksin kotona). Istuu mukavan matalalla olevan ikkunan edessä ja tuijottaa mahdollisia ohikulkijoita ja vahtii, tapahtuuko jossain jotain vai eikö tapahdu.