Viikonloppuna oltiin mökkeilemässä. Perjantaina mentiin möksälle, mutta siitä sitten melkein heti Karkkilaan moikkaamaan Ranen poppoota, joka muuttaa ensi viikonloppuna Vihantiin, että seuraavan kerran nähtäneen ensi kesänä...Puoli kahdentoista maissa (kun tultiin Namilasta) rämmin metsään tekemään jälkiä koirille. Olin aika yllättynyt siitä, miten pimeää metsässä jo on, vaikka kesän pitäisi olla about parhaimmillaan ja valoisimmillaan. No ei sitä metsässä kyllä huomannut. Hetkittäin sai melko sokkona seikkailla kun ei nähnyt. Reiskan jäljestä tuli kyllä oikein hyvä pimeydestä huolimatta. Pituutta jäljellä oli 900 metriä. Kytän jäljestä ei sitten tullutkaan niin hyvä (mutta ei sen niin väliä) ja pituutta jäljellä oli about 400 metriä varmaankin.

Lauantai meni ihmettelyssä aika pitkään iltapäivään saakka. Iltapäivällä tuli vieraita. Kiva kun Minna & Sakke poikkesitten, meillä ollaan ulkoruokailussa ilman ruokaa, kuten varmaan ootte alkaneet huomata. Sen jälkeen mentiin ajamaan jäljet, olivat kerenneet muhia noin 19 tuntia. Onneksi Rane lähti kaveriksi keräämään merkkejä pois ettei ite tarvinnu kahta kertaa talsia jälkeä.

Ensin pappakoiraKytän jälki. Kyttä oli siis toista kertaa elämässään jäljellä (piti tehdä sille jälki, kun mulla oli omantunnontuskia siitä, ettei sen kanssa olla tehty koko viikkona mitään). Ei jaksanu suuremmin alkumakausta haistella, mutta lähti oikeeseen suuntaan ja siitä huomas kyllä, että pappa oli tosissaan töissä! Hirvee tuhina vaan kuulu ja häntä veivas minkä kerkes ja aikamoisella vakavuudella pappa tuntu suhtautuvan hommiinsa! Ihana! =) Vähän otti häiriöö musta ja Ranesta: välillä pysähty ja jäi katteleen, että tullaanko me perässä ja mikä kestää. Nenä ei ollu maassa niinko Reiskalla, mutta ei ihan kauheen korkeelta ilmastakaan hajua ottanu. Meno oli taas sen näköstä, että ihan kun koira ei ois jäljellä ollukkaan, mut kyllä se sitä pitkin meni. Muutaman kerran tais jotenkin unohtaa, että mitä oltiinkaan tekemässä ja tomerasti tarpo vaan ympäriinsä. Näissä tilanteissa osoittelin maata ja käskin ettiä ja sitten homma jatkukin. Ei ottanu minkäänsortin häiriöö riistan jäljistä, joita oli tosi paljon maastossa (tein tahallani jäljet riistarikkaaseen maastoon, jotta tulee Reiskalle harjottelua). Palkkana papalle pallo, jota pappa ei ollukkaan nähny kuukauteen ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! *Mä tahtoo veivaa veivaa!* ;)

Mietittiin Ranen kanssa supernuuskupapan älykkyyttä ja tultiin siihen tulokseen, että edellisen, alkukesäsen jäljen päässä kun oli palkkana pallo, niin varmaan muisti homman nimen ja seuras sitä jälkee vähän silläkin, että ehkä arveli siellä palkkana olevan pallon...Sillä kun on ton pallon suhteen hirmusen hyvä muisti! Tästä koko jäljestä seurauksena on nyt kyllä se, että pidennetään jälkee ja tehdään kunnon jälkee (tuo Kytän jälki oli siis erittäin epämääränen kahdella erittäin epämääräsellä kulmalla) ja treenataan papan kanssa tosissamme, koska tuntu tykkäävän touhusta kovasti! Kisoihinhan pappaa ei varmaankaan voi viedä paukkuarkuuden vuoksi.

Pappa takakonttiin veivaamaan palloonsa ja palautumaan ja Reinomies kehiin. Mulla oli melko suuret toiveet ja odotukset Reiskan suhteen. Ajattelin, että näytetään nyt isännälle Reiskan suuret jäljestäjän lahjat. Juu tota, ei sitten menny taas ihan nappiin. Positiivista oli, että Reiska ei ottanu meistä mitään häiriöö. Ainoastaan jäi kerran odottamaan meitä, kun oli semmonen kalliokiipeilukohta ja siinä mamma ei ollu ihan haka. Toki sen jälkeen tais unohtaa, että mitä olikaan tekemässä.

Reiska lähti jäljelle oikein hyvin, mutta muutaman metrin jälkeen läksi tapsuttelemaan riistapolkua pitkin. Annoin liinaa ja katoin, että tekeekö se vaan piston vai lähteekö oikeesti ihan väärään suuntaan. Joo, läks. Karjasin, että EI erittäin painokkaasti ja komensin takaisin jäljelle. Tuli ihan kivasti takasin ja jatkoi etenemistä jäljellä. Siihen saakka kunnes seuraava riistapolku tuli vastaan...Kielsin ja palautin käskyllä jäljelle. Tätä jatku joka hemmetin riistapolun kohdalla ja niitä oli about viiden metrin välein...Ennen makausta teki pitkän pätkän tosi hienoa jäljestämistä. Makauksen haisteli tosi hyvin, mutta läks sitten ihan väärään suuntaan taas jonkun riistanhajun perässä. Alko olemaan emännän hermot vähitellen koetuksella ja isäntä taas tuhisi, että ei toi koira osaa mitään jäljestää...Reiska ei meinannu millään lähtee makaukselta jatkamaan oikeeseen suuntaan. Tais olla vähän munkin kämmiä, kun sähläsin vähän makausta tehdessäni, mut ei se nyt mitenkään niin hankala ollu suorittaa. Seuraava suora osuus meni kohtalaisesti. Ei tainnu kun ihan muutaman kerran lähtee väärään suuntaan. Ite vähän kämmäsin seuraavaa makausta. Olin kattovinani, että se makaus tuli jo ja Reiska jatkaa vaan eteenpäin ja taas huusin sille jotain ja Reiska jäi kattoon mua ihan ihmeissään. Joo...Reiska oli tällä kertaa oikeessa ja oli menossa oikein, mut mamma vähän oli oikomassa omiaan... Kiva kun me ollaan näin taitavia... ;) Kulma meni tosi hienosti sitten kun se oikeesti tuli vastaan ja viimisen osuuden alku meni tosi hienosti, mutta sitten jotenkin Reiska päätti ettei häntä oikein nyt sitten enää huvita tää homma ja loppu meni vähän hortoiluksi. En oikein ymmärrä, että tuliko joku ylitsepääsemätön väsymys vai mikä sille oikein iski. Hyvä ettei makaamaan käyny, kun oli niin laiskan olonen. Jossain vaiheessa hieman tsemppas ja löntysteli kaadolle, josta ilahtu jonninverran ja mä sitten koitin ruhtinaallisesti kehua saavutuksesta.

Tällä viikkoo pitäis väsäillä jonnekkin jotkut jäljet ainakin Reiskalle, jollei molemmillekkin, mutta en todellakaan oo vielä tietonen, että minne hemmettiin mä ne oikein teen. Pitänee tulostella jotain Luukin ja Nuuksion karttoja ja tutkia oisko siellä jotain semmosta maastoo...Reiska tarvii nyt harjotusta ja jotain tsemppausta!

Jälkien jälkeen käytiin sitten saunassa ja mentiin Marilla käymään. Niinakin oli paikalla ja siinähän sitten meni aika ihan kivasti pitkästä aikaa rupatellessa ja Marin luukkua ihastellessa. Ei sitä kämppää turhaan oo ihmiset kehuneet tosi hienoksi! =) Kiva kun nähtiin pitkästä aikaa ja pitää tsemppailla ton näkemisen kanssa! Marilla oli hoidossa myös siskonsa koiruus nimeltä Patu, joka oli aivan yliveto tapaus ja ylisöpökin lisäksi. Tosi lepposa nuori mies, joka tykkäs kovasti kaikesta, mutta ei kuitenkaan menny häsläämisen puolelle. Patu on sekarotunen ja siinä on coton de tulearia ja russian spanielia. Toi Russian Spaniel mua suuresti ihmetytti, kun en ollu koskaan aiemmin kuullukkaan moisesta rodusta, mutta Google tiesi kertoa, että kyllä semmonen rotu on olemassa Venäjällä. Aina oppii jotain uutta! =)

Eilen (ja vähän muutenkin vlopun aikana) tokoilin Reinomiehen kanssa ja ollaan jotenkin mun mielestä edistytty tosi paljon. Reiskan sivulletulot on melkein 100 %:sesti oikein hyviä ja se ottaa tosi kivasti kontaktia siinä ja seuraaminen on alkanu oleen aika hyvän näköstä. Toki usein tuijottaa nykyään mun käteen -> kun huomaa, ettei toimi siirtyy tuijottaan mua silmiin. Päästään nyt jo paljon eteenpäin ja Reiskan seuraaminen on paljon tiiviimpää kun ennen. JEE! Kyllä tämä tästä. Muut liikkeet onkin aika kunnossa paitti toi seuraaminen hieman vaiheessa kuitenkin vielä ja sitten paikallamakuu. Meinasin, että tässä lähiaikoina voisi mennä tohon meidän lähiostarille ja tehdä siinä kontaktitreeniä, kun on häiriöö mukavasti ympärillä ja sitten harjotella sitä paikallamakuuta mm. niin, että Reiska makaa jossain julkisilla paikoilla häiriön keskellä ja mä pääsen sit komentaa tai palkkaan tilanteesta riippuen.

Onneksi ollaan kuitenkin menossa koulutukseen näiden tiimoilta ja sitten meinasin ilmottaa meidät möllitokoon kokeilemaan, että miten homma oikeesti sujuu ja onko osaavammat ihmiset samoilla linjoilla tekemisen tasosta kun minä...