Ihan hyvä, että menin sitten viime maanantaina lääkäriin. Kun nuo kaatumiset olivat aiheuttaneet aivotärähdyksen ja siitä tulikin sitten neljä päivää sairaslomaa.

Koirien kanssa ei sitten suuremmin viikolla tehty yhtikäs mitään, koska lääkäri kielsi tekemästä suuremmin mitään ja Ranellakin oli tulehdus olkapäässä...Että näin meillä...

Perjantaina ja lauantaina meihin iski joku kummallinen sisustusvimma ja laitettiinkin kotia vähän uuteen uskoon. Hikistä hommaa muuten tuo huonekalujen ja 52 tuumaisen töllöttimen siirtely. Vielä on projekti vaiheessa, mutta ehkä se joskus valmistuu. Inspiraatio tähän kaikkeen kai tuli siitä, kun torstaina meille tuli parvekelasit ja se jotenkin aktivoi meitä...

Sunnuntaina sitten käytiin käväisemässä Salossa ryhmänäyttelyssä (ja kastumassa ohimennen samalla).

Tuomari oli Reiskasta tätä mieltä:

Riittävät mittasuhteet. Luusto voisi olla voimakkaampi, vielä kovin ilmava kokonaisuus. Oikealinjainen, vielä kevyt uroksen pää, hyvät silmät, melko ilmavat korvat, oikea ylälinja, litteä eturinta. Niukahkot etukulmaukset. Ikään riittävä rintakehä. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Riittävät kannukset. Turhan laajat värimerkit. Liikkeessä hieman takakorkea. Kovin löysät kyynärpäät. Tänään kovin varovainen käytös.

Mä en tiedä mikä virtapiikkikohtaus Reiskalla eilen oli. Autossa se ei oo koskaan tuhonnu mitään, mut näyttelypaikalla oltuaan ehkä ½ tuntia autossa kerkes järsiä peittoo, josta sisälmykset oli vähän pihalla ja meillä on nyt sitten takakontti täynnä "höytyvää". Sitten kun Reiska pääsi ulos autosta, niin alko sen päivänen sähellys, ettei oo nähtykkään aikoihin! Hypittiin, pompittiin ja sanalla sanoen riekuttiin minkä kerettiin. Raivostuttavaa! Edes Rane ei meinannu saada Repee kuriin ja järjestykseen. Siitä olikin sitten hyvä mennä kehään...Raisa ja Nykänen oli kanssa samassa kehässä meidän kanssa. Nykänen esiinty mielestäni ihan edukseen. Toisin kuin eräs sorsaeläin...Seisominen vähän sitä sun tätä. Yritti selkeesti kuitenkin, mutta keskittymiskyky ei riittäny. Juokseminen meni ihan mainiosti muuten, mutta tiiraili mun kättä ja mahdollisia nameja siellä. Tuomari huomauttikin asiasta ja sitten saatiin ravata ties kuinka monta kertaa kehää ympäri. Ja kun Reiska hokas, että käteen tuijottelu ei nyt auta, niin etitään sitten kivoja kiviä maasta! HEI HALOO! Ei se oo ennen ollu kiinnostunu kivistä, mut nyt ne oli niiiin kivoja. Tosi hienoo... Mä jännitin ite jostain syystä tuomaria ihan kamalasti ja sitten kun oli se aika, että tuomari tulee kattomaan meitä, niin Reiska totes, että ei juu tarttis koskee ja koitti painella karkuun ja luikerrella minkä kerkes. Pidin kuitenkin melko tiukalla otteella (jota tuomarikin käski löysätä) Reiskasta kiinni ja tuomari sai tutkia. Hampaat Reiska kuitenkin näytti muuten ihan mallikkaasti. Takapäähän koskeminen oli jotain melko kamalaa. Eli ihan oikea arvosana mielestäni saatiin eli siis sininen nauha ja H. Tuomari suullisesti kommentoi, että liikkuu ilmavasti, mörköpäivä ja värivirhettä takapäässä ja että toivottavasti tilanne muuttuu seuraavan karvanlähdön jälkeen. Tuntui kuitenkin, että tuomari piti Reiskasta, kun sanoi, että valitettavasti hänen on tänään annettava tämän värinen nauha ja että on pahoillaan. Ei mielestäni tuomarin kuulu pahoitella päätöstään...? OUTOA! Jälkeenpäin jäin miettimään, että Reiska varmaan vaistosi, että mammaa jännitti ihan kamalasti toi tuomari, joten ei siitä kuulu pitää ja sen takia koitti mennä tuomaria karkuun. Kun ei Reiska ole tommosia pakenemisoperaatioita vähään aikaan tehnyt ja muutenkin se on sosiaalistunu paljon lähiaikoina...Mmmmhh... En tiedä....

Sitten juotiin vielä kahvit ja lähdettiin sen jälkeen kotiin. Sen vois mainita, että tuomarin linja oli mielestäni vähän epäselvä tai sitten sitä yhtenäistä linjaa ei ollut. Ylpöstä kuitenkin tykkäsi sertin arvoisesti =) Tytti kun taasen ei tällä kertaa ollut ollenkaan suosiossa.

Näyttelyssä oli kuitenkin mielestäni ihan kivaa, vaikka jännittikin ihan kamalasti ja kipinäni ei ainakaan laantunut, joten ehkä me tossa keväällä sitten mennään taasen johonkin näyttelyyn kattomaan mitä joku toinen tuomari meistä tykkää. Ja harjotellaan sitä ennen hieman lisää mätsäreissä ja kotona noita kaikkia juttuja... Tosin niinkuin Rane eilen mainitsi, niin Reiska on meille myyty kotikoiraksi, joten ei voida välttämättä odottaa, että se menestyy näyttelyissä tai missään muuallakaan...Noh, ajattelin kuitenkin muutamat näyttelyt kiertää sen kanssa ja sitten jos joskus päästäis tokon alokasluokan kisoihin ja BH-kokeeseen ja ehkäpä luonnetestiinkin... Haiskahtaa kyllä taas vähän kunnianhimoiselta mutta eipä tuo haitanne ja pitäähän sitä haasteita ja tavoitteita olla... Ja noi nyt on melko realistisia...Kai... =)

Vielä lopuksi kuva Ylpöstä ja Reiskasta, joilla olis ollu niin kivaa keskenään, kunhan vaan ois annettu lupa siihen keskinäiseen ilonpitoon =)