Eilen matkattiin isännän ja poikien kanssa Lietoon, jossa beussiyhdistys järjesti ulkomuototuomareille erikoiskoulutuksen, näyttötilaisuuden ja koearvostelutilaisuuden. Ennen tilaisuutta eräskin tuomari soitti ja juttelin hänen kanssaan pitkään beusseista ja mineistäkin, vitsi että olikin mukava tyyppi - tajusi minkälainen beussin pitää olla (on joskus vuosituhannen alussa esittänyt beusseja näyttelyissä) ja voivotteli sitä, että tämäkin rotu on hieman jakaantumassa käyttö- ja näyttölinjoihin. Mainitsin hänelle myös, että rodussa on alkanut esiintyä ylikorkeita yksilöitä ja hänellä olikin sitten mittatikku mukana kun tuli paikalle. Mukavaa oli, että hän sanoi mittaustuloksen koiran esittäjälle, vaikka mitään ei olisi saatukaan puhua koearvostelun aikana. Tälle tuomarille tosin en ikinä taitaisi omia koiriani viedä, sen verran tarkka tyyppi oli, mutta ihan oikein se on! ;-)

Tuomarit pitivät ensin keskenään erikoiskoulutuksen, mikä sinänsä harmitti, koska olisin halunnut kuulla enemmän siitä mitä siellä tilaisuudessa puhuttiin. Materiaali tosin saatiin itselle ja osa materiaalista olikin itse tehtyä. Tämän jälkeen siirryttiin koearvosteluihin ja näyttöihin. Näytöissä oli vissiin yhteensä 6 tuomaria ja koearvosteluissa 3, joista tosin yksi ei läpäissyt arvostelua. Ensin otettiin kolme urosta yhtä aikaa esille. Minä olin Kyttiksen ohjaksissa ja Rane joutui Reiskan ohjaksiin kun oletimme Kyttiksen olevan se hankalampi esitettävä.. Sitten alkoikin se seisotus...Varmaan hieman vajaa tunti seisotettiin koiria vuorotellen kaikkien kolmen tuomarin edessä. Onneksi hieman juostiinkin ja siinä papparainen oli ihan hyvä. Seisominenkin alkoi jostain syystä loppua kohden paranemaan ja selkeästi pappis on kusettanut meitä kun on ollut olevinaan ettei ymmärrä ylös-käskyä, joka papalla tarkoittaa seisomista. Vahingossa muutaman kerran tästä käskystä nousi seisomaan ja jäi kiinni siitä, että tajuaa varsin hyvin mitä käsky tarkoittaa. Noh, pappa on vedätyksen mestari ja oli vedättänyt mun vanhemmilla hoidossa ollessaan pari viikkoa niitä... ;-)

Tuomarit räpelöivät ja kopeloivat koiria ja tutkivat ja hutkivat ja kirjoittivat arvostelujaan... Isäntä ei oikein ollut omimmillaan Reiskan seisotuksen ja juoksutuksen kanssa, joten jatkossakin minä taidan esittää Reiskaa niissä vähissä näytelmissä missä sen kanssa käydään ;-) Mittatikkutuomari mittasi Reiskan 69 senttiä korkeaksi ja se on hyvin lähellä totuutta, siinähän se kieppuu. Kyttämies puolestaan mitattiin niinkin korkeaksi kuin 63,5 senttiä!! Urosten alarajahan on 65 senttiä, että pappa on melkoinen mini nyt melko virallisestikin :D Ja joku väittää uroksia korkeiksi? ;-) No pappa on muutenkin eri tyyppinen mitä nykyajan beussit pääsääntöisesti ovat.

Urosten jälkeen vuorossa oli nartut ja koska esittäjiä oli melko vähän, niin jouduttiin isännän kanssa esittämään parit nartutkin siinä ohimennen. Pari tuntia seisomista auringossa tässä flunssassa - ou jee. Nartun esittäminen meni minulla hyvin, isännän narttu luuli vissiin välillä olevansa tokoilemassa ;-)

Näiden jälkeen kaikki koirat kehiin (osa näytön antaneista tuomareista jouduttiin kutsumaan myös esittämään koiria). Sitten olikin vuorossa pelkkää seisotusta. Kaikki kolme koearvostelijaa joutuivat laittamaan koirat paremmuusjärjestykseen ja perustelemaan valintansa. Harmi kun en vaan kuullut kovin hyvin mitä koirista sanottiin ja mitään arvostelulomakkeita ei saatu itselle lukuunottamatta sen tuomarin arvosteluja, joka ei päässyt läpi. Tämä paremmuusjärjestystouhu kesti myös sellaisen tunnin verran ja yksi koirista loppuvaiheessa lysähtikin maahan makaamaan kun ei enää jaksanut seistä. Meidän pojat onneksi seisoivat tosi hienosti ja olin ihan rinta rottingilla niiden hienon käytöksen johdosta. Tosin pappa on varmaan ihan oikeasti tosi kipeä kun oli niin mallikelpoinen ja sosiaalinen toisia koiria kohtaan. Ei edes suunnitellut rähjäävänsä muille. Vai olisiko se vihdoin kohta 9 vuoden kypsässä iässä hoksannut, että me isännän kanssa handlataan homma ja suojellaan sitä eikä sen tarvitse vaivautua..?

No joo, paremmuusjärjestyksessä Reiska taisi olla joka kerta kolmantena harlekiiniuroksen ja harlekiininartun jälkeen. Kyttä oli kaksi kertaa viides ja kerran taisi olla kuudes eli viimeinen.

Lopuksi tuomarit ja kokelaat kehuivat koiria erittäin hyväksi kollegiomateriaaliksi, hajontaa koirien välillä oli paljon ja koirat olivat eri tyyppisiä. Kouluttavien tuomarien kanssa vielä lopuksi kahvittelimme ja keskustelimme rodusta ja vähän muustakin. Oli kyllä toisaalta hyvin mielenkiintoinen ilta, mutta toisaalta jäi harmittamaan kun sai niin vähän irti hommasta.

Kotiin päästyämme piti vähän tutkia papparaisen hampaita kun olin kuulevinani yhden tuomarin kommentoivan, että papalta puuttuu hammas. Olin ihan että TÄH? mutten paikalla kehdannut asiaa tutkia. Kotona sitten havaitsin heti, että papalta puuttuu yksi pikkuetuhammas. Vissiin puuttunut jo jonkin aikaa. Ties missä vetoleikin tohinassa lähtenyt irti... Loppuillan podinkin sitten huonoa omaatuntoa siitä, että olen ihan huono koiranomistaja kun en edes huomaa papparaisen hampaan lähtöä...