Lauantaina lähdettiin Reiskan kasvattajan jokavuotiseen kasvattitapaamiseen, jonne tosin ovat kaikki beussi-immeiset tervetulleita kasvattajaan katsomatta. Matkalla "eksyttiin" Raisioon ja piipahdettiin Bauhausissa ja Ikeassa. 

 Piikkiössä paikalla olivat lauantaina Reija kera Ciron ja Seitan, Raisa Pojun ja Korpin kanssa, Maria piipahti Arvon kanssa, Terhi & Karoliina olivat Tytin, Patun, Caran ja "vääränrotuisen" Maliinan kanssa, Jonna Kitan ja "vääränrotuisen" Remun kanssa, Laura Seran kanssa ja me Kyttiksen ja Repen kanssa. Olikoos muita? No lisäksi paikalla olivat Ylppö ja Nyyssönen kuten aina.

Päivään kuului grillaamista, hengaamista ja rupattelua. Reija opasti meitä peltojäljen tallauksen saloihin ja tallasin sitten Kyttikselle jäljen, josta papparainen ei tajunnut mitään. Eihän se syö ulkona nameja, niin miten voiskaan jaksaa tajuta peltojäljestä jotain. Tulipa koitettua kuitenkin!

Illansuussa livistimme paikalta ja menimme katsomaan velimies Arvoa kotioloihin ja Arppahan on melkein samanlainen kuin Reiska kotioloissa. Ilmeisesti julkisilla paikoilla pitää Arpan mielestä olla vähän vakava ettei imago kärsi  Hurmaannuin myös pihalla olleisiin heppoihin ja hurmaaviin hoffeihin! IHANIA! Kiitos kun saatiin tulla käymään ja ihastelemaan kaikkea mitä teiltä löytyikään!

Yö vietettiin Tuorlan majatalossa soluasunnossa muiden oikeasti pitkänmatkalaisten kanssa. Me kaivattiin vähän lomaa remonttiasioista ja sen vuoksi oltiin yö poissa kotoa! Eikä kyllä itselle tullut liikaa remonttijuttuja mieleen viikonlopun aikana eli hyvin onnistunut reissu siltä osin. Pojat osasivat olla Tuorlassa oikein hienosti ja menivät nukkumaan silloin kuin mekin. Nousivat tosin ylös jo viiden maissa kun aurinko alkoi paistamaan ja alkoivat tanttaroimaan ympäriinsä ja kukapa siinä tallauksessa olisi saanut sitten enää nukuttua, paitsi minä 

Aamupalan aikana naapurihuoneesta oli ohimennen tuhoutunut lampunvarjostin. Kumma juttu! Miten siinä nyt noin kävikin?  

Sunnuntaina porukka oli vähän pienempi ja väsyneempi, mutta silti jaksettiin innostua uusista jutuista. Hanna tuli kouluttamaan meille jotain ja päätimme haluta esineruutua kun sitä ei oltu keretty ottamaan lauantaina. Reiskalle tallattiin kaistale, jonka jälkeen haettiin koira paikalle ja minä vein ensin lelun metsään -> Reiska sinkoaa täysillä etsimään leluaan. Sitten Hanna vei lelun -> täysillä etsimään. Kaksi lelua ei onnistunut ihan putkeen oman sähellyksen takia, mutta Reiska edelleen ampui täysillä etsimään ja voi että kun oli onnellisen oloinen hommasta! Ihan Reiskan juttu! Esineiden luovutukseen tarvitaan hiomista, mutta sen tiesin jo etukäteen, olen sen tokossa huomannut, että Reinon mielestä luonnollisesti olisi kivempaa rallailla iteksiin menemään lelu suussa... Esineruudusta innostuttiin niin paljon, että varmasti kotona tullaan harjottelemaan ja paljon tätä! 

Kiitokset Hannalle sunnuntain kouluttamisesta ja Reijalle koko viikonlopusta!

Sunnuntaina testattiin vielä, josko Kyttä haluaisi itselleen uuden lelun ja kyllä vaikutti siltä, että Kyttä tosiaan haluaa itselleen uuden lelun, nimittäin purutyynyn. Ai että se oli onnessaan kun sai roikkua tyynyssä Reijan ollessa toisessa päässä. Mamma taitaa joutua ostoksille. Hauska oli kyllä huomata, että papparainen taistelee täysin vieraan ihmisen kanssa ihan samoin kuin minun tai Ranen kanssa ja saa vaan lisää intoa touhuunsa jos sitä tuijottaa suoraan silmiin. Hauska! Papassa on asennetta!

Viikonloppu loppui aivan liian nopeaan ja pian tulikin sitten kotiinlähdön aika. Kotimatkalla poikettiin vielä P& E:n mökillä katsomassa projektin edistymistä ja käytiin Jussin baarissa Somerolla syömässä, oli muuten hyvää ruokaa, voin suositella.

Kiitokset kaikille ihanille immeisille ja koirille viikonlopun seurasta! Kyllä nyt on taas paljon opittu ja tästä on hyvä jatkaa. Ensi vuotta odotellessa! Virallisia tai edes epävirallisia posetuskuvia ei jostain syystä tänä vuonna otettu ja räpsinkin sitten vähän mitä sattuu. Picasassa on räpsyjä lisää.

Pihan kingi, Reiskan enomies Ylppö

Pihan melkein kingi, Reiskan velimies Nykänen

Takapihailija, Raisan Poju

Takapihailija, Raisan Korppi

Mamman oma auton vahti (melkein pelottavan lungisti tirsaili autossa koko sunnuntain)

Kyl meiltä kontaktia löytyy sillon kun halutaan sitä löytyvän!

Reijan Ciro odottelee vuoroaan päästä tekemään jotain!

Kaikkee sitä maalla näkeekin...

Tätä kuvaa katseltiin tihrustettiin kameran ruudulla pitkät tovit eri ihmisten kera ja mietittiin onko kuvassa Reinomies vai enomies Ypä. No Reinomieshän se nyt ihan selkeesti on kun tässä kattoo!

Reinomiehestä sai kyllä olla hyvin ylpeä. Reino, joka pelkäsi vielä maaliskuussa Liettuassa häkkiään niin paljon, ettei suostunut menemään sinne (hienoa raahata häkki Liettuaan ja todeta, ettei koira suostu olemaan siellä) hengaili koko viikonlopun pihalla häkissä! Häkki ei ollut ollenkaan pelottava kun oli Minnan autossa ollut häkissä keväisten Turun tokotusreissujen ajan ja sitten kun häkin pohja on peitetty jollain viltillä. Kiitokset vielä Reijalle häkkilainastakin!