Harmi kun helteet loppuivat, toisaalta kiva ettei koko ajan tarvi hikoilla. Koirat tykkää ainakin kun on viileempää. Lauantaiksi ne jouduttiin viemään hoitoon melkein koko päiväksi kun alkoi olla vähän liian kuuma tilapäisasunnossamme. Itse ohimennen mentiin suureen cityyn osteleen tapetteja ja ihmetteleen laminaatteja ja laattoja ja kaikkee muutakin. Remontti siis etenee hyvin ripsakalla tahdilla ja hyvä niin!

Sunnuntaina pojat totuttelivatkin uuteen pihaan omistajien vähän tehdessä remonttiin liittyviä oheishommia. Kytän mielestä tosin autossa tirsaminen oli paljon mukavampaa kun esims ruohikolla luun syöminen. Ei sitten! Reiska pääsi kettinkiin kiinni, että saa ihan vapaasti koittaa sitä syyä poikki. Tosin ei tuntunu tällä kertaa olevan tarvetta päästä mihinkään, oli varsin tyytyväinen elämäänsä luunsa kanssa.

Sunnuntaina illalla Minna tuli hakemaan mua jälkientekotalkoisiin. Treffattiin Marja ja Sirkka Koijärvellä ja jakaannuttiin kahteen tiimiin ja ohimennen sitten väsästiin kuudet jäljet! Ihan hyvät jäljet tuli eksymisistä, santakuopista ja hautausmaalle pöllähtämisestä huolimatta!  Hyttyset ja vesisade vain hieman kiusasivat!

Eilen sitten treffasin Sirkan kanssa jälkien ajamisen merkeissä. Vettä tuli kuin Esterin sieltä aika ajoin. Hyvä harjoitus sinänsä koirille, kaamea sade voi olla kokeessa ja sadesäällä jäljestämistä tulee tosi vähän harjoiteltua! Otettiin ensin Sirkan Ruu. Olin alkuun vähän ihmeissäni kun sorkan vienti jäljen päähän kesti kymmenkunta minuuttia. Ajattelin jo, että minkälaisen jäljen Sirkka ja Marja ovat oikein väsänneet! Noh, ihan hyvä voittajaluokan jälki se oli loppupeleissä! Ruuta taisi vähän sade haitata ja maasto tuntui myös kovin riistarikkaalle, ainakin oravia tuntui olevan joka nurkka täynnä kun katsoi "käpyjen raatoja".

Seuraavana laitettiin pappakoira Kyttä samaiselle jäljelle. Laiskana ihmisenä kun en oikein jaksa vääntää Kytälle omia jälkiä kun se ei välttämättä mihinkään kokeeseen koskaan mene niin saa ajella muiden jälkiä sitten kun muut ovat ne ajaneet. Pappa kaipaa aktivointia elämäänsä ja tämä on juuri sitä parhaimmillaan! Papparaista vähän jäljellä kiehtoi ensimmäinen pelto (olisi vissiin ollut kiva käydä tsekkaamassa se, mutten päästänyt), mutta muuten eteneminen oli ihan sujuvaa, jokseenkin kyllä hieman poukkoilevaa, mutta jäljen suuntaisesti koko ajan edettiin nenä ilmassa kuten tavallista! Katkolla papparainen oli vähän ihmeissään (voisin tietenkin ajaa sen kanssa avojälkiäkin ilman haastavia katkoja, mutta olen sitä mieltä, että pappis kaipaa elämäänsä haasteita, ei se muuten mistään asiasta syty kunnolla!), mutta selvitti sen kuitenkin kun vähän kehoittamalla avitin sitä. Sitten ennen kaatoa oli ojan ylitys, joka oli ihan uusi juttu papparaiselle. Pappahan hyppäsi ojaan ja alkoi rallaamaan siinä ees taas. Kehoituksen voimalla hyppäsi pois ojasta ja jatkoi matkaa oikein hienosti oikeaan suuntaan ja päätyi kaadolle ihmettelemään, että mitä hittoa täällä on!!?? Pappiksella oli siis ensimmäistä kertaa sorkka jäljen päässä palkkana ja pappa ei siitä tajunnut oikein mitään. Heittelin sille sitten keppiä ja kehuin kovasti ja tyytyväinen olento papparainen tuntui olevan. Toki sitten kun Sirkka otti sorkan, niin johan alkoi kiinnostamaan. Kavereilla on aina paremmat lelut kun itellä meinaa pappa...

Papparaisen jäljestämiseen olen tosi tyytyväinen. Kyttä tekee tosi hyvällä motivaatiolla hommia ja sade ei haitannut sen elämää yhtään. Pappa oli töissä, niin mikäs sitä haittais silloin! Työnteko on Kytän mielestä parasta huvia! Ei myöskään ottanut täysin vieraasta ihmisestä sen suurempaa häiriötä, mitä nyt muutaman kerran harkitsi Sirkalta rapsujen kerjäämistä ja pusuttelua. Muistaa onneksi hyvin mitä on tekemässä vaikka tekee pieniä harharetkiä morottelemaan ihmisiä tai käy lähimmällä lätäköllä juomassa tms.! Jos koira jää ihmettelemään maailman menoa, niin kehoituksesta lähtee tosi hienosti häntä heiluen etenemään. Häntä heiluu muutenkin koko ajan, eli taitaa olla vanhuksella tosissaan kivaa!  Itelle tuli kyllä tosi hyvä fiilis kun näki, että Kyttiksellä oli tosi kivaa! Lisäksi Kyttis on siitä ihana, ettei sitä mitkään riistan jäljet tai hajut heilauta suuntaan eikä toiseen! Jälkiuskollinen verelle siis enemmänkin!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta etsiessäni ja odotellessani vaan jotenkin tajuntaan iski todellisuus Kytän tiimoilta. Beussit ei omien tutkimusteni ja seuraamisen mukaan elä yleensä kuin ehkä 10-vuotiaaksi. Kyttä täyttää kohta 8. Ihan kamala oli ajatus siitä, että aika jättää joskus papparaisesta! Vaikka papparaiseen on välillä (no aika useinkin) hermo tosi kireellä, mutta se on niin rakas, ettei siitä koskaan haluais luopua!  KAMALAA! Onneksi pappis on alkuvuoden leikkauksen jälkeen muuttunut ihan eri koiraksi kuin mitä oli ennen leikkausta, ihanammaksi, pirteämmäksi!  Onneksi papparainen on hyvissä voimissa ja tälläisiä ei pitäisi ollenkaan ajatella, mutta minkäs voit kun joku aatos tulee mieleen. Mietin myös miten hukassa meillä ollaan sen jälkeen kun papasta aika jättää. Pitäisi siis muistaa nauttia joka hetkestä papparaisen kanssa ihan täysillä ja toivoa, että elää vähintään yhtä vanhaksi kuin mummonsa, joka täytti 15 vuotta ja porskuttaa ilmeisen vakaasti vielä menemään! Aktivointi ei myöskään varmasti ole papparaiselle pahaksi, pitää mielen ja ruumiin virkeänä ja sitähän ne ovatkin!

Palataan kuitenkin jäljelle...Nimittäin Reiskan jäljelle! Ostin eilen Reiskalle uudet jälkivaljaat ja kokeilin niitä ja hyvät olivat! Nyt on molemmilla pojilla omat valjaat eikä tarvi enää vaihdella valjaita ja kiristää ja löysentää niitä koiran mukaan. Jäljen alussa Reiska oli sitä mieltä, että nyt rallaillaan! Reiskan mielestä oli hyvä hetki kieriä, pyöriä, möyriä ja saada hepulikohtaus ja rallailla menemään. Lopetin kaikki nämä toiminnot alkuunsa. Opastin itse kuitenkin jäljen alun huonosti ja Reiska ei lähtenyt jäljestämään ihan niin kuin se osaa. Ensimmäinen kulma tuli tooosi pian ja Reiska oikaisi sen. Itse päätin, että hitto sehän menee sen kulman ja kiskoin koiran takaisin vaikka se oli lähtenyt tosi hyvän näköiseen jäljestystyöhön seuraavalla suoralla. Se olikin sitten se paha virhe, josta opin enkä taatusti tee toiste! *ruoskii edelleen itseään* Reiska otti niin pahasti nokkiinsa ettei ole ennen ottanutkaan! Sen ilmeestä näki, että hitto soikoon mamma minkä nyt teit! Jäljestäminen ei sen jälkeen kiinnostanu ollenkaan! Söi ruohoa vittuuntuneen näköisenä! Komensin vähän ja osoitin jäljen sille. Lähti vähän hortoilemaan jäljen suuntaisesti ja kehuin aina kun oli nenä maassa jäljellä. Vähitellen lähti taas mieli paremmaksi kehujen myötä ja jäljestäminen alkoi. Toisen kulman merkkasi hyvin ja kolmannen osuuden jäljesti ihan mallikkaasti. Kaadon löysi hienosti (yleensä vähän hortoilee kaadon lähistöllä ensin) ja omisti. Oli jotenkin itse tyytyväisen oloinen löytämäänsä aarteeseen! Gudigudi!

Sade ei Reinoa tuntunut haittaavan suuremmin. Suurin haitta on se narun päässä roikkuva ääliö, joka ei taas tajunnut mistään mitään! Onneksi oli Sirkka antamassa palautetta minulle. Toki olisin saattanut itsekin tajuta, että olen täysi idiootti ja että aivan oikeutetusti Reino ottaa nokkiinsa minulle! Koskakohan sitä älyä tänne päähän tulisi...? ÄLY HOI!!! Tulipahan taas opittua jotain kantapään kautta. Kiitokset Sirkalle mukana olemisesta ja nootin annosta!

Tässä vaiheessa olin läpimärkä ja olikin ihan kiva hetkeksi istahtaa Minnan kyytiin, joka vei meidät autoillemme. Siitä jatkettiin matkaa kirkon taakse, jossa oli minun ja Minnan tekemät jäljet. Lähdin Minnan kanssa Rapan jäljelle ja Rapaa taisi hieman sade haitata, mutta muuten oli normaalia vakaata ja varmaa jäljestystä. On se hyvä tuossa puuhassa!  Jäljen jälkeen olin jo siinä pisteessä, että sadevaatteista huolimatta olin niin läpimärkä, että oli pakko lähteä kotiin ja jättää Minna yksin menemään Rokan jälkeä! Pahoitteluni Minna & Rokka! Toki olin huomannut kirkolle päästyämme, että Reiskan panta jäi edelliseen paikkaan. Ennen kuin pääsi kotiin, niin piti käydä etsimässä se hemmetin panta. Onneksi ei kauaa joutunut etsimään vaan pääsi kotiin laittamaan vaatteita kuivumaan ja suihkuun.

Tänään onkin sitten paimennusilta Reinolla tiedossa, saas nähdä jatkuuko ruoskintani edelleen sen jälkeen  Täytyy heti kyllä alkuun selvittää, että mitä olen tekemässä ja mitä aion olla tekemässä ja toimia sen mukaisesti eikä päättömän kanan tyyliin pyöriä ympyrää. Ja jos vaikka Reino olisi leppynyt minulle siihen mennessä...Kyttä ainakin aamulla oli tavallista väsyneempi, mutta kovin nälkäinen ja ohimennen söikin omat sekä Reiskan pöperöt. Ihana kun pappa on tyytyväinen elämäänsä ja kerrankin jossain muussa mielentilassa kuin hyperaktiivisena jo heti aamutuimaan!