Perjantaina isäntä otti ja pakkas kamansa ja muutti pois. Me mentiin Reiskan kanssa tokoon, jossa se pelitti mun makuuni vallan mainiosti ja olin viretilaan toooosi tyytyväinen! Toki mun nahkahanskasta puuttuu palanen ja takin hihan on sen näkönen, et on käyny Reiskan suussa. Mut ei paljon haitannu kun olin niin tyytyväinen otukseeni.

Harjoteltiin sivuaskelia, seuraamista, jääviä liikkeitä ja otettiin myös paikallamakuu. Paikallamakuu hyvä, ennakoi perusasennon lopussa. Sivuaskeleet kaipaa paljon harjotusta, seuraaminen jonnin verran, jäävät on melko hyvät.  Kouluttaja ahdistaa Reiskaa edelleen, mut ei voi mitn

Tyytyväisenä treeneihin hain pappiksen kotoa ja meinasin pakata sen autoon, mut Reiska olikin siinä sitä mieltä, että auto on hänen, eikä sinne muiden tarvii tulla. Otettiin sitten harras keskustelu asian tiimoilta. Ärsyttävä kun pikkukoira hyppii silmille! Päästiin sitten kuitenkin matkaan ja mentiin isännän luo tutustuun meidän uuteen asumukseen. Vähän tais olla poikien mielestä liian ahdas kämppä ja pappiksen mielestä hissi varsinkin oli kovin ahdistavan pieni, mut kerkeshän tuo siihenkin tottua viikonlopun aikana.

Eilen oltiin isännän kanssa Kaisa Hilskan tokoseminaarissa Liedossa. Vietiin aamusta pojat hoitoon meitin porukoille ja sit mentiin Lietoon. Myöhästyttiin seminaarista puol tuntia kun ei pentele soikoon edes kahden navigaattorin voimin meinattu löytää paikkaa. Säkällä sitten putkahdettiin paikan pihaan.

Ei onneksi varmaan mitään suuremmin menetetty. Seminaari oli tosi hyvä ja harjotuskoirakoilla oli just ihan samoja virheitä kun mitä meillä on. Onneksi oli isäntäkin mukana, niin ehkä jäi tietoa enemmän mukaan. Koko päivä kun istuttiin, kuunneltiin ja katseltiin, niin tietoa tuli niin paljon, että osa taisi jo tulvia mun pienestä päästä yli. Vaikka olin ennakkoon vähän epäluuloinen päivän antia kohtaan, niin hyvin nopeasti huomasin, että paljon tulee hyvää asiaa. Lisäksi harjoituskoirakot olivat mielenkiintoisia seurattavia.

Oikein hintansa arvoinen!! Nyt meillä panostetaan ainakin uuteen kehusanaan, naksuttimen käytön opetteluun, noutoon ja vaikka mihin Ku vaan kerkeis!!

Pojilla oli menny hoidossa ihan hyvin. Pappis oli ollu vähän apaattinen ja tirsonu vaan koko päivän. Oli kyllä illankin vähän epänormaali ittensä, mut onneksi tänään on ollut oma ittensä.

Tänään alotettiin päivä ettimällä mun sukset, sauvat ja monot ja mentiin Jokioisille kokeileen Reiskan kanssa ekaa kertaa koirahiihtoo. Mentiin tietä pitkin kun ei vielä ollut latua valmiina meille. Tosi hyvin Reiska veti menemään. Ite vähän sauvoilla silloin tällöin tökkäsin lisää vauhtia. Luksushiihtoo kun ei tarvinnu tehdä mitään ite!

Luulen, että hiihdosta tuli meille uus harrastelaji, niin paljon me siitä tykkäiltiin! Sillä aikaa kun Reiskan kanssa hiihtelin, niin Rane otti tokojuttuja pappiksen kanssa ja oli menny vallan hyvin. Mahtavaa!

Siitä mentiinkin sitten reenaileen MTT:n parkkikselle kera ison lauman muita innokkaita treenaajia. Kiitos vaan seurasta kaikille! Mulla ei oikein ollu mitään tarkempaa ajatusta sen tiimoilta, että mitä tekee Reiskan kanssa. Otin sitten lyhyellä etäisyydellä luoksetuloja, jotka hyviä. Sitten vähän seuraamista, jääviä ja yleistä hengailua tais olla homman nimi.

Pappiskin pääsi jossain vaiheessa autosta ulos ihmetteleen ilmapiiriä. Tekee sille tosi hyvää ja sitten Rane kisko sen kanssa palloo ja Sakke rapsutteli pappista -> pappis onnellinen Rokka oli kunnon mies kun murras Kytälle. Niin se pitää tommosille ilkeille äijille. Reiska kun oli Roksun mielestä edelleen vallan jees et ei tainnu sentääs kaikista beusseista saada traumoja!

Reenien jälkeen yleistä hengailua ja satuttiin näkemään mun kummitkin pitkästä aikaa. Voi kun Kyttä oli onnellinen kun kummisetäni rapsutti vähän lisää. Superhellyydenkipeä tosta papasta on kyllä tullu! Reiskalla taas puolestaan oli oma Repeshownsa päällä ja sitä sai taas naureskella.

Illansuussa jätettiin isäntä koppiinsa ja lähdettiin ajelemaan mun ja poikien kotia kohti. Olipas sitten huono keli kerta kaikkiaan ja meni niin paljon aikaa, että mentiin sitten suoraan koiratanssiin. Ajattelin, että Reiska ei siellä kyllä jaksa tehdä enää mitään, mutta tuopa oli varsin innokkaana. Kouluttaja veikkasi, että Reiska varmaan on semmonen, että niin kauan kun hommia riittää, niin niitä tehdään ja sitten kun ne loppuu niin koira sammuu kuin saunalyhty ja kuinka oikeassa sitten olikaan...

Harjoiteltiin ämpärin kiertämistä ja tuo urvelohan hokas sen saman tein ja sit se oppi pysähtyyn sen luokse eli merkki vähän niinko tuli opetettua vahingossa. Kiva kun tämmösiä vahinkoja sattuu, vois sattua ihan vaikka useemminkin! Reiska oli muutenkin ihanteellisessa mielentilassa kuten aina koiratanssissa. Se taitaa tykätä siitä rennosta menosta siellä (mammakaan ei pingota) ja siitä kun saa pelleillä! Peruuttamista tarjos oikein rasittavuuteen saakka ja kaikki naureskelikin mun tauotta peruuttavaa koiraa... Sitten tassuteltiin huviksemme ja harjoteltiin alku-ja loppuasentoa ohjelmaan. Ensi kerraksi pitäisi kehitellä joku ohjelma ja esittää se muille ryhmäläisille! KÄÄK! Missäköhän välissä mä senkin teen..Onneks isäntää on tiedotettu asiasta ja se toivottavast miettinee myös asiaa!

Sitten raahauduimme puolikuolleina kotiin. Kauhukseni huomasin, että autopaikkani on 15-20 sentin korkeuteen saakka täynnä lunta enkä todellakaan uskaltanut autoani siihen laittaa... Pentele! Kiukutti urakalla!!

Kun vihdoin päästiin sisälle, niin pojat meni heti nukkumaan. Laitoin niille ruokaa ja pappis söi ihan tyytyväisenä ja meni taas nukkumaan. Reiska tuli kipolleen vasta kun olin äkäsesti huutanu sitä nimeltä. Tuli tosi kärttysen näkösenä, kävi tsekkaan kuppinsa tilanteen ja meni edelleen kärttysen näkösenä nukkumaan. Hauska olento, sain hyvät naurut tuon ilmeistä...

Nyt pitäisi sitten tottua siihen, että kotona ei ole juttuseuraa (joka ainakaan vastaisi) ja muutenkin huomaa kyllä selvästi, että jotain puuttuu... Toivotaan, että aika kuluu nopeasti!