Keskiviikkona suunnattiin Minnan kanssa kohti Ypäjänkylää ja mejäkoettamme. Joskus talvella saatiin pieniin päihimme ajatus mejäkokeiden järjestämisestä ja eikun tuumasta toimeen! :) Ypäjän eräjormat ryhtyivät kanssamme yhteistyöhön ja nyt pidettiin sitten ensimmäinen koe. Jälkien teko meni isolla porukalla tosi sujuvasti ja oltiin ihan käsittämättömän nopeasti pois metsästä ja pidettiin kyllä tekemäämme jälkeä ihan huippuluokan suorituksena :) Maasto oli aika helppokulkuista, ainoana haittana riistan jälkiä näkyi tosi paljon :(

Eilen sitten töistä aikaisin kotiin ja Reiska & Tuksu kyytiin ja koepaikalle. Melko nopeasti koe siitä alkoikin, tosin mun piti hengailla iltakahdeksaan ennenkuin päästiin Reiskan kanssa tositoimiin, koska meillä oli päivän viimeinen jälki. Kuulin aiempien jälkien hukista riistan vuoksi ja vähän kyllä pystyi arvaamaan miten meillekin käy...

Laukauksensietokoe meni hyvin, Reiska havahtui ja jäi tuijottamaan ampujaa eli sinänsä ei reagoinut sen kummemmin, mikä oli tosi kiva huomata kun sille ei olla kuitenkaan pariin vuoteen ammuttu (eipä oltu kyllä kokeessakaan oltu pariin vuoteen). Ammunnan jälkeen heti tajusin, että mulla oli auto ihan ampujan vieressä, kaikki luukut auki ja Tuksu siellä häkissä. Tuksu ei ole ikinä kuullut ammuttavan. Kipitin sitten kattomaan ja mielessäni jo ajattelin, että neiti on siellä ihan paniikissa, mutta eiiii.... Siellä se tuhisi tyytyväisenä ja heilutteli häntäänsä kun minut näki, että tiedä sitten oliko edes huomannut mitään pamahdusta ;-)

Meidän jäljen alkaessa kysyin tuomarilta, että miten paljon tulee rokotusta siitä jos Reiska ei säädetyssä kolmessa minuutissa lähde etenemään. Lupasi ettei siitä rokota...Reiskalla kun on tapana nykyään syödä alkumakaus oikein huolellisesti. Jälkeenpäin tuomari tosin totesi, ettei miekkonen syönyt alkumakausta kuin minuutin, mutta odottavan aika on pitkä ;-) Oppaat meinasivat, että aika verenhimoinen otus tuo meidän Reino ;-) Jäljelle Reiska lähti tosi hyvin, näin itse koko ajan piilomerkit ja tiesin meidän olevan ihan tasan tarkkaan jäljellä...sen 100 metriä... Sitten Reiska havaitsi hirven jäljet ja perään! Ryteikkö edellämme raikasi kun hirvi meni edellä aika lähellä. Reiskaa ketutti kun ei päässyt haluamaansa suuntaa, sijaistoimintona söi hirvenkakkaa ja minä komensin ja miekkonen otti nokkiinsa. Siihen se koko koe sitten menikin. Tuomari hirven takia otti meitä eteenpäin jonkun verran ennen uutta aloitusta, mutta kyllä sen nyt tietää, ettei siitä enää tullut mitään, vaan kakan syönnin kautta hirven perään kaksi kertaa vielä, joten keskeytettiin koe ennen ensimmäistä kulmaa. Miten meillä voi olla näin käsittämättömän huono tuuri?! :( Joka hemmetin kokeessa jotain tällaistä. Harjoiteltiin Riston kanssa loppuun ja Risto meinasikin, että koira kyllä osaa jäljestää ihan hyvin ja että hän ohjaa koiran seuraavassa kokeessa ;-) Totesin kyllä, että seuraavaa koetta ei tule, en jaksa maksaa itseäni kipeäksi turhien suoritusten takia..noh...ainakaan hetkeen kun koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Ehkäpä seuraava mahdollisuus annetaan Tunksiselle. Harmillista sinänsä kun tykkäisin käydä ja järjestääkin mejäkokeita, mutta "mejäkoirani" ei suvaitse toimia kokeissa ikinä. Päätinkin, että Reiskasta tulee hirvikoira kun tuo riista kiinnostaa enemmän ja ehkä suuntaamme seuraavaksi hirvenhaukkukokeisiin... tai mitä nyt keksitäänkään..

Koeselostus tähän vielä (jäljellä ikää melkein 25 tuntia):

Osoitetaan lähtömakaus ja alkaa mutustelu. Kun makaus on mutusteltu, ohjatusti jälkityöhön. Riistan jälkien tarkastelut alkaa ja osuuden puolivälissä tuoreet hirvensorkan jäljet vievät koiran ajatukset mennessään. 1 hukka. Ennen kulmaa vielä kaksi määrätietoista poistumista riistarikkaassa maastossa, näistä hukat ja tuomari keskeyttää kokeen kolmanteen hukkaan. Tänään riistavaihde koiran päässä koitui kohtaloksi koirakolle.

Toivottavasti seuraavassa kokeessamme huomenna kaikki menee paremmin kuten myös sitä seuraavassa kokeessa parin viikon päästä, onneksi laji on eri. Tuksulle esittelin sitten kaatona ollutta peuransorkkaa ja sekös neidin mielestä oli kiva juttu. Annoin sorkan neidille tutkittavaksi ja hitto kun en sitten sen jälkeen meinannut saada sitä pois kun ei suostunut vaihtamaan sitä toiseen samanlaiseen ja löi leuat lukkoon sorkan ympärille eikä vääntämälläkään auennut, koittakaas muuten itse saada bullin leuat auki silloin kun se päättänyt pitää ne lukossa... Sain sorkan, mutta Tuksua otti sitten sen jälkeen siinä määrin päähän, että se oli tulosten luvun aikana päättänyt murtautua ulos autohäkistään (rikkomatta kuitenkaan häkkiä mitenkään) ja syödä takapenkkiä...Onneksi takapenkin päällä oli juuri ostamani suojus, joka tosin nyt on entinen suojus, mutta onni onnettomuudessa eli takapenkki säästyi ja Tuks ei ehkä hetkeen pääse mihinkään peuransorkkien kanssa...

Loppuun vielä alkuviikkoista Kyttää, joka innostui ojajuoksusta ;-) Tehnee hyvää papan lihaksistolle tuo veden vastus, joten ehkä minunkin pitää alkaa sietämään ylipaskaista ojissa juossutta koiraa ;-)