Torstaina ajeltiin Tuksun kanssa Hattulaan Vethausiin, jossa meillä oli aika eläinfysioterapeutille. Ensimmäinen kerta minulle ja koiralle kun ollaan fyssarin kanssa tekemisissä. Reiskan alunperin ajattelin fyssarille viedä, mutta miekkonen ei ehkä olisi satelliittipäänsä kanssa sinne halunnut, joten Tuks pääsi matkaan.

Ensin punnittiin neitinen ja tsiisus se painaa 16,7 kiloa! Tajuton möhkäle! Sitten yritettiin juoksuttaa neitiä ja katsoa liikkeitä. Sitten fyssari pihalla tunnusteli neidin lihaksistoa. Sisällä itse käsittely kesti 1,5 tuntia ja muutaman kerran Tuks oli selkeästi sitä mieltä, että tekipä kipeää! Muuten neiti ylitti odotukset ja käyttäytyi todella hienosti käsiteltäessä sekä odottaessa vastaanottotilassa hoito-ohjeita. Tosin Spunks halusi vastaanottotilassa itselleen oman tuolin ja siinä me tytöt istuttiin vierekkäisillä tuoleilla ja tarkkailtiin muita ihmisiä ja koiria ;-)

Kirjallisissa hoito-ohjeissa koiraa on kuvattu näin (sinänsä osuva kuvaus, vaikken noita adjektiiveja itse ääneen mitenkään sanonutkaan): vuotinen, lauman kolmas, nuorimmainen koira. Luonteeltaan voimakas, tarmokas, kiihkeä, mistä johtuen törmäilee usein voimalla esteisiin, toisiin koiriin jne.

Tuksun tila on seuraavanlainen: aavistuksen massava, kompakti, jäntevä ja sillä on lievää ihonalaisnesteisyyttä. Syvien lihasten hallintaa kehui kovasti, että ikäiseksekseen koiraksi Tuksulla on todella hyvät syvät lihakset. Jokunen aika sitten kun puolestaan agilityn hyppyseminaarissa sanottiin, että neidillä ei ole syviä lihaksia?! Oikeassa rintalihaksessa oli arkuutta, ei kuitenkaan arpeumaa eli ilmeisesti hiljan tullut törmäysisku (törmäsi ojanpientareisiin ja Uunoonkin edellisenä päivänä). Molemmilla puolilla lanne-lantio-alueella triggerarkuutta.

Hoito: Hiljakseen lihaskunnon tehostettua hankintaa luonnon suomin antimin 2 kertaa viikossa peruskuntoharjoitteluun yhdistettynä. Suositteli siis paljon kävelyä metsissä, jopa niin että koira on hihnassa ja kävellään metsässä. Vartalon vasenta puolta tulisi aktivoida (tokon johdosta Tuks käyttää vasenta puolta huonommin kuin oikeaa). Suositteli tähän, että opetetaan koira seuraamaan oikealla sekä että tehdään ympyröitä ja opetellaan takapään tehostettua käyttöönottoa. Tuksun takapään käyttö oli aika heikkoa ja peruuttaminen avustettunakin vaikeaa. Tosin jäin sitten jälkeenpäin miettimään Reiskaa, että silläkin meni hirmu kauan (siis vuosia), että tajusi, että perässä tulee jotain ja että se joku on TAKAPÄÄ ja että sillä voi tehdä jotain... Syvien lihasten harjoitteina diagonaali raajojen nostoja sekä sivuhyppelyitä.

Ohjeena oli, että jos Tuksun treenit pysyvät samanlaisina jatkossakin määrältään ja osin laadultaankin eikä mitään ihmeellistä käy ilmi, niin seuraavan kerran kannattaa mennä aikaisintaan vuoden päästä. Todella positiivinen ja mielenkiintoinen reissu. Nyt pitäisi vaan Reiskan parannuttua mennä sen kanssa vastaavalle käynnille. Tuo Vethausin fyssari oli kyllä siitä kiva, että kaiken sai myös kirjallisena mukaan. Minulla kun tunnetusti tuo muisti ei ole se vahvin osa-alue.

Perjantaina sitten Maria tuli kylään ja Reiska kiittää tuliaisistaan ja Tuksu uudesta pedistään! :) Iltasella itse köröteltiin Graniin Petelle ja Eevalle syömään illallista. Olipa ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa, kits! :) Eilen meillä kävi kahteen otteeseen vieraita ja sitten itse käytiin citylenkillä Forssacityssä Tuksun kanssa. Tuks huomasi lenkillä patsaan ja sekös olikin sitten kumma tyyppi! Ensin neiti pörräsi patsaalle ja sitten kun se vietiin katsomaan patsasta se ei oikein tajunnut, että mikä tyyppi on kyseessä kun tyyppi ei reagoi ollenkaan kun sitä vasten hyppii eikä siitä kyllä lähtenyt mitään hajuakaan. Tuks oli ihan äimänä ja sekös minua ja isäntää huvitti suuresti! :)

Tänään oltiin aksaamassa Jaanan ja Bowwen kanssa Aneten johdolla, mutta siitä lisää huomenissa. Nyt nautiskellaan vielä viimeisestä lomapäivästä. Seuraava kunnon loma onkin sitten vasta maaliskuussa.