Jonain pimeänä talven päivänä saatiin Annin kanssa päähämme, että lähdetään Viroon nauttimaan keväisestä viikonlopusta. Ei muuta siis kuin katselemaan sopivaa näyttelyä :D Näyttelyt löytyivät Rakveresta, noin 100 km Tallinnasta. Paikkana oli ihan kiva kokemus. Hotelli olisi voinut olla tasokkaampi ja suuremmalla parkkipaikalla varustettu (tosin eipä me käyty muuta kun nukkumassa siellä). Slaavilaisen keittiön antimia nautittiin useamminkin kerran ja miten onnistuttiinkin löytämään mielettömän hyviä ruokapaikkoja, missä ruoka oli melkein ilmaista kun vertaa Suomen hintoihin. Ostoskeskuksiakin pikkuisesta kylästä löytyi ja niissä tuli pyörittyä, muttei meidän talouteen tarttunut muuta mukaan kuin koirille yksi uusi peti.

Meillä ei sinänsä ollut mitään sen suurempaa funktiota näyttelyreissulle, ajatuksena oli vaan päästä lomailemaan kotoa pois. Tosi lomaa taas olikin, huhhuh! ;) En muistanutkaan miten rankkoja nuo näytelmäreissut on. Reiskan ilmoitin vain sunnuntaille piruuttani kun tiesin, että se seuraneidiksi mukaan tulee. Tuksun ilmoitin molemmille päiville pentuluokkaan. Papparainen meni mun vanhemmille hoitoon ja hienosti olikin hoidossa viihtynyt :) Annilla ja Joonaksella oli Mila mukana debytoimassa ulkomailla ja hakemassa junnusertejä, joita sitten yksi kipale siunaantuikin! Onnittelut teille siitä!
 
Näyttely järjestettiin Rakveren keskustassa, urheiluhallissa. Kehät olivat melko pieniä ja halli itsessään tuli kovin ahtaaksi kun siellä oli kehien lisäksi paljon ihmisiä, koiria, häkkejä ja kaikkea muuta mitä koiranäyttelyssä yleensäkin on. Pohjana ollut matto oli kuitenkin melko hyvä eikä luistanut ollenkaan alla.
 
Tuomarina lauantaina Tuksulla oli alkuperäisen Juha Kareksen sijaan Ligita Zake. Arvostelu meni näin:
 
6 months, correct type, correct type of head, a bit short and flat (?) croup (?), could have better tail carriaging, hind legs strong enough, is happy, temperament correct.
 
Tuloksena ROP-pentu ja KP. Hieno aloitus ulkomaan näyttelyuralle :D Jos joku keksii mitä noi suluissa olevilla kysymysmerkeillä merkatut sanat vois meinata, niin kertokkee ihmeessä mulle!
 
Tuksu tosin esiintyi omaan jo tyypilliseen tapaansa, juoksi hyvin ja seisoi hienosti paikallaan, namin voimalla totta kai. Tuomari kun tuli moikkaamaan Tuksua lähempää, niin neiti pompsahti tuomarin syliin pussailemaan tuomaria, joka oli ihan otettu ja viserteli Tuksulle siihen tyyliin, että oijoi, uiui, tsuip tsuip… ;) Ei ole helppoa olla pitämättä neidin avoimen rakastavasta luonteesta :) Hampaatkin neiti suosiolla näytti varsin hienosti!
 
Viikonlopun yllätyksen tuottivat muut bullit. Mineissä oli toinen narttu (aikuinen) Virosta ja stantuissa yksi Venäjältä ja yksi Suomesta (Viron tuonti kuitenkin). Toinen mini oli todella pelokas kehää ja vieraita ihmisiä kohtaa, sitä pelotti ja jännitti kovasti. Stantuissa narttu oli ok, uros puolestaan läähätti ja ressasi ja pelkäsi todella paljon, tärisi niin kovasti seisotettaessa, että sen tärinän näki kehän laidalle varsin hyvin. Kaikki olivat lisäksi enemmän ja vähemmän häntä koipien välissä kun Tuksulla puolestaan häntä oli noh, toisesta arvostelusta näkee missä.. ;)  ilmeisesti puheet siitä, että bullien luonne on huonontunut, pitää paikkaansa, valitettavasti :(
 
Lauantaina Tuksu pyörähti vielä paras pentu-kisassa hauskuuttamassa olemalla oma itsensä, ei siis menestystä tällä erää siellä.
 
Tuksulla sunnuntaina tuomarina oli Andrzej Kazmierski. Mukava miekkonen, joka tuntui tykkäävän kovin bulleista. Tämäkin tuomari intoutui hieman lepertelemään Tuksulle :) Tuksu esiintyi jälleen hyvin vaikka ennen kehää olikin hieman huonolla tuulella kun oli todella väsynyt eikä kyennyt millään rauhoittumaan.
 
Tuksun arvostelu:
 
Mather (?) light in weight, feminin in expression, with very big temperament, moves fruly (?) but her tail in going up like flag, still waiting fror (?) substance.
 
Tuksu oli pentuluokan ykkönen saaden ROP-pentutittelin ja KP:n :)
 
Paras pentu- kilpailussa Tuksu vielä tunki itsensä viidenneksi, tuomarina tanskalainen Kresten Scheel. Oli kyllä hienoa juosta Tuksun kanssa paras pentu - kisassa kun hallin reunoilta kuuluu kannustusaplodit kun oltiin siis yksilöjuoksutuksessa, hieno fiilis kerta kaikkiaan ja voin kertoa että ainoastaan muutama koira sai kannustusta osakseen. Tuksu taisi olemuksellaan ja asenteellaan hurmata siis jokusen paikallisen ihmisen, koska kannustajat ei olleet meidän gängin porukkaa!! :)
 
Reiskalla - the seuraneidillä -  tuomarina sunnuntaina oli Marja Talvitie ja arvostelu meni näin:
 
Vahva, erinomainen tyyppi, vahva uroksen pää, kookkaat, mutta oikein taittuvat korvat, hieman litteät etukäpälät, hyvät kaksoiskannukset, hieman pysty olkavarsi, hyvä karva ja väri, liikkuu tyypillisesti.
 
Tuloksena melko yllättävästi ROP ja SERT. Minä kun olin ottanut Reiskan mukaan vaan seuraneidiksi Tuksulle ja odottelin Talvitien antavan sille punaisen nauhan… Talvitie sanoi muuten tykkäävänsä pienestä miehestä, mutta korvat on kuulemma kovin isot.
 
Reiska tosin esiintyi todella hienosti, en muista, että se olisi juossut yhtä kaunista ravia aikaisemmin missään näyttelyssä, lisäksi miekkonen on saanut etupäähänsä hieman lisää massaa ja näin ollen alkaa näyttämään kohta aikuiselta koiralta. Lisäksi turkki on todella hyvässä kunnossa ja muualtakin tuli kehuvaa kommenttia hienosta mustasta turkin väristä. Tuomari ei ahdistanut ollenkaan Reiskaa ja Reiska seisoi ihan omilla jaloillaan, mitä aina valitettavasti näyttelyissä se ei tee. Olin todella ylpeä ja tyytyväinen Reiskaan jo ennen sitä kun kehäsihteeri kysyi, että saako ottaa sertin vastaan. Serti vain kruunasi koko hienon reissun. :)
 
Ryhmässä käytiin Reinon kanssa vielä pyörähtämässä, mutta ilman tulosta, vaikka sielläkin herra esiintyi hyvin mallikkaasti. On se välillä sellaista hermolepoa päästä Reiskan kanssa kehään kun se osaa esiintyä eikä siihen niin paljon tarvitse keskittyä kuin Tuksuun, joka härväisi mielellään joka suuntaan ja sitä ja tätä ja tota… ;)
 
Rakveresta ajeltiin eilen iltapäivällä Tallinnaan, moikattiin Annin isää, syötiin vielä vähän ja käytiin vielä vähän ostoksilla…
 
Laivassa kotimatkalla Tuksu vähän kerkesi tuunaamaan yhtä siiderilaatikkoa kivasti uuteen uskoon (hemmetin alkoholisti!!), mutta väsyttipä sitäkin sitten kotimatkalla kun oli laivamatkan ajan taas puuhastanut luvattomia. On se vaan ehtiväinen, ei voi muuta sanoa! Tänään aamulla runsaiden kolmen tunnin yöunien jälkeen Tuksu oli sitä mieltä, että nyt väsyttää enkä jaksa nousta ulos pissalle... Eipä sen olotilan odotteluun sitten mennytkään kuin koko viikonloppu ;)
 
Kun tästä selvitään, niin saadaan alkaa jo odottamaan uusia reissuja hyvässä seurassa! Kuvat tulee jälkikäteen kun en jaksanut niitä alkaa yöllä kahdelta lataamaan koneelle kun tiesin herätyksen olevan tosissaan jo viideltä…

Se pitänee kyllä mainita loppuun, että Tuksun kanssa matkustaminen ei ole todellakaan lomailua. Autossa jos sillä on tylsää, niin se lauleskelee omiaan varsin kimeällä äänellä. Jos sen jättää autoon, niin auton kohtalo ei ole taattu. Se ei vieläkään osaa rauhoittua, vaan härvää ja härvää, kiukustuu väsymyksestään ja härvää enemmän, puree ja haukkuu ja ärsyttää kaikkia. Ei oikein osaa pissiä muualle kuin lumelle, jota alkaa olemaan melko vähän. Rattoisaa matkantekoa siis :) Oli meillä oikeasti tosi hauskaa, kunhan kerron taas kauhujuttuja vaan! :) Iso kiitos seurasta kuuluu Annille, Joonakselle ja Milalle :)