Eilen pakkasin töitten jälkeen kiireen vilkkaa Reinomiehen autoon ja sit lähdettiin...ruuhkaan, joka alkoi kehä kolmoselta ja jatkui Tuusulanväylälle ja siinähän sitten odoteltiin. Onneks mulla on tapana lähtee hyvissä ajoin. Päästiin sitten tunnin odottelun jälkeen Järvenpäähän. Upea paikka tokoilulle olikin keksitty, ensi kerralla koitan muistaa ottaa kameran mukaan ja ottaa muutaman kuvan. Jossain niemennokassa oltiin valtavan suurella nurmikentällä ja ympärillä oli melko ison näköset vesistöt (mitään hajua ei ollut siitä oliko merta vai järvee..).

Tokokurssi oli siis se kauan odotettu Riitta Jantunen-Korrin (kennel Tending) vetämä. Olin tossa alkukesästä ihan ikionnellinen, kun kuultiin, että päästiin viimesenä osallistujana kurssille mukaan. Tuo oli niinko nuorten koirien tokokurssi (olisikos ikärajat olleet jostain vuodesta kahteen) ja sinne otettiin viis koirakkoa.

Paikalla oli eilen neljä koirakkoa: minä ja apinani, yksi partacollie, yksi lyhytkarvainen collie ja australianpaimenkoira. Ihan kivan oloinen ryhmä ja siitä olin tyytyväinen, että ainakin yksi uros meidän lisäksemme joukossa. Reiska kun ei niin kauheesti ole diggaillut muista uroksista lähiaikoina, niin kiva kun semmonen on nyt ryhmässä tuomassa häiriötä.

Juu ja se häiriö...Häiriötreenejä on tarkoitus tehdä joka toinen kerta ja joka toinen kerta on tarkoitus tehdä yksilötreenejä. Eilen oli häiriötreenipäivä eli seistiin kaikki koirinemme ringissä ja tehtiin vuorotellen juttuja. Tai lähinnä kai tuo ohjaaja tsekkas, että millä tasolla ollaan ja sitten neuvoi ja näytti, että miten homma pitäisi tehdä, jotta se menee oikein. Yksilötreenipäivinä pitää itse valmiiksi etukäteen miettiä, että mihin juttuun haluaa paneutua ja sitä sitten käydään läpi ja harjoitellaan.

Ensimmäisenä perusasentoa, joka ihan hyvä Repellä. Käski kuitenkin olla tarkkana sen kanssa, on kuulemma ihan siinä ja siinä, että meneekö liian eteen ja sitten saimmekin ohjeita siihen, että miten harjoitellaan namin kanssa tätä lisää.

Sivukommenttina, että Reiska ei ollu syönyt melkein 24 tuntiin oikein mitään (omavalintainen dieetti taas päällänsä) ja se pelitti ihan käsittämättömän hyvin lihapullien kanssa ja oli niin innoissaan tekemässä kaikkea mahdollista niiden eteen. Tarjoili koko ajan sivulletuloja ja katsekontakteja. Hjuva! =) Nälkäinen koira on ihana asia aina välillä!

Sitten kontaktiharjoituksia. Koiran piti istua sivulla ja tuijottaa omistajaa silmiin. Jos oli kivasti kontaktissa, niin sitten kouluttaja aiheutti häiriötä papereita heiluttamalla tai palloa heittelemällä. Joops, Reiska vilkuili vähän väliä, että mitä se täti siellä papereitten kanssa huitoo. Palloa emme edes kokeilleet, kun ei meinannut nytkään toimia. Tämän saimme kotiläksyksi.

Sitten taisi olla seuraaminen. Muutama metri ja pysähdys (tarkistus, että koira tekee perusasennon hyvin), sitten vähän taas etenemistä ja pysähdys. Reiska seurasi hyvin kun kädessä oli lihapulla (mahtavan näkösesti), pysähtyi puoliksi mun eteen. Saimme ohjeita siihen, että miten tätä korjataan taas namin kanssa. Sitten annetuilla ohjeilla tekikin jo paljon paremmin. Seuraaminen on kuulemma lähdetty opettamaan tosi hienosti, kaipaa kuulemma vaan harjoitusta lisää. Olin tosi kivasti yllättyny mukavasta palautteesta. Ilmeisesti alkaa vähitellen jossain kuitenkin näkymään, että nyt on tehty töitä tän seuraamisen uudelleenopetuksen kanssa. Taisi tulla tämäkin kotiläksyksi. Ilman lihapullaa pysähtyessä Reiska istahti poikittain mun eteeni, koska edisti jostain syystä ihan törkysesti.

Paikallamakuu yksitellen. Ei mitään ongelmia Reiskalla. Tosi keskittyneesti tuijotteli mua eikä ollu ollenkaan kiinnostunut mistään häiriötekijöistä. JEE!

Kaukokäskyt. Istutin Reiskan parin metrin päähän ja käskin istua, mennä maahan ja seisoa. Lopulta se seisoi mun takana, kun eteni niin paljon...Takapalkka kuulemma tähän. Meinasi, että Reiska oppii about kolmessa viikossa takapalkkauksen ja osa etenemistä saadaan sillä pois. Näytti myös, miten namin kanssa lähdetään työstämään tätä lisää niin ettei tule eteenpäin.

Perusasentojen hinkkausta vielä lisää ja melko hyvin meni. Namiharjoituksia kuulemma lisää.

Tunti meni ihan sairaan nopeesti ja olinkin siinä sitten vähän, että mitäh? pitääkö mun nyt mennä kotiin jo vai..?

Sai paljon hyviä vinkkejä ja koira toimi tosi hyvin lihapullien kanssa, toki sillon kun oli muiden vuoro tehdä jotain, niin Reiska sähelsi minkä kerkes: haukkui, kieriskeli nurmikolla, pomppi ja esitti taas niin pätevää itteensä. Kun piti tehdä jotain, niin oli vallan hyvin kuulolla ja muut eivät häirinneet ollenkaan. Mut kun en koko ajan taaskaan jaksanu pitää sitä käskyn alla. Sitä kouluttaja sano, että mun pitää vaan antaa Reiskalle aikaa, kun se on kuitenkin vielä nuori. Monissa liikkeissä sanoi myös, että pitää ottaa Reinomiehen koko huomioon ja sitä kautta suunnitella harjotteet vähän eri lailla kun pienemmälle koiralle.

Mä alan jo olla sitä mieltä, että Reiska on oikeesti työkoira, kun tolleen valtavan suurella innolla taas teki kun piti. Millä sen innon sais sille pysyväisluonteisesti tokojuttuihin? Toki toi harmittaa kun muuten se säheltää. Mut kyllä sitä huoletta vapaana pysty pitämään suoritusten aikana. Ja sitä ihmettelin, että kun näyttelypaikoilla se on ihan lungisti eikä ollenkaan sähellä, mutta sitten kun mennään tokoilemaan, niin hirvee show päälle. Ei ollenkaan oo lungisti, vaikka eilenkin oli esims kuuma ilma ja etukäteen ajattelin sen olevan iisisti... GUMMA OLENTO! Ei sen pään sisään kyllä pääse taas ollenkaan.

Tosi paljon harjottelua ens viikkoo varten, mutta toisaalta ihan kivakin, että on uusia vinkkejä pää täynnä (ei huolta - kyllä mä ne unohdan iltaan mennessä) ja voi kokeilla kaikkee. Ja häiriötreenejä pitäis saada lisää ja sitten mennä häiriöpaikkoihin harjottelemaan. Että ilmeisesti pitäis taas meidän ostarille suunnata tokoilemaan...