Reiskan ripuli ei sit niin ollukkaan ripuli. Rane oli koirien kanssa hengannu kotona päivän eikä Reiska ollu käyny ees paskalla ko aamulla, ettei sillä mitään ripulia sit varmaan ollukkaan. Kytälle kyllä tuli ripuli iltapäivästä uudelleen. Kauheen kivaa... Pitää varmaan viedä lääkäriin jos noi apteekista hakemani tabut ei auta. Niiden tabujen syöttäminen Kytälle on kyllä sitten jo ihan oma tarinansa... ;)

Päätin sitten Reiskan kanssa mennä möllitokoon kun kerran pyydetty oli ja koira oli varsin oma itsensä. Olis kyllä ehkä pitäny pysyä kotona...

Ilmoitin itseni ja Reiskan ensimmäiseksi koiraksi, koska halusin kokeilla tällaista paikkaa. Kokeessa liikkeenohjaajana ja tuomarina toimi oikea tuomari/liikkeenohjaaja eli meidän normitreenien vetäjä Pirkko.

"Juoksutarkastus" ennen kehää: ok. =)

1. Luoksepäästävyys     8

2. Paikalla makaaminen    5

3. Seuraaminen kytkettynä    0

4. Seuraaminen taluttimetta         0

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä      0

6. Luoksetulo        8

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä      8

8. Estehyppy       6

9. Kokonaisvaikutus        6

YHTEENSÄ 81 pistettä.

Kuin paskoja oltiin...

Lisäkommentit arvostelulapusta: alkuperusasennot hankalia, kovia käskyjä, ohjaajan kropan käyttöä liikaa, koira haistelee, osa liikkeistä hyviä.

Suullisena kommenttina oli, että Reiskasta näkee, että se osaa jutut ihan hyvin.

Tänään haisteleminen oli se ykkösjuttu. Joku jälkeenpäin sanoi, että kehä oli täynnä nameja meitä edeltäneen penturyhmän jäljiltä. Mutta silti. MITEN KORKEELLA MUN VITUTUSKÄYRÄNI ON siitä hyvästä ko koiraan ei saa mitään kontaktia ja se vaan puuhailee omiaan ja haistelee maata. Noh, luoksepäästävyys meni sinänsä ihan ok, Reiska meni mun selän taakse mulkoomaan tuomaria, joka tuli moikkaan Repee, mietti vähän aikaa uskaltaako koskee Repeen, koska Repe oli sen näkönen, että nappaa kiinni, muttei sitten napannu, vaan kesti hipelöinnin kuin mies. Siitä olin ylpeä. Tosin se ylpeys vaihtui hyvin nopeaan vitutukseen ja häpeään.

Paikallamakuu kuten viime sunnuntain kokeessakin eli nousi käskyn jälkeen samantein istumaan, vaikka olin antanut kaksi käskyä.

Seuraaminen oli vapaana hieman parempaa kuin kytkettynä, mutta siis lähinnä tuo käveli missä huvitti. Perusasennot olivat vaikeita, kun tuo apina oli jossain omilla teillään koko ajan haistelemassa eikä halunnut tulla luo. Saattoi tietenkin vaikuttaa se, että minä aloin menettämään hermojani ja korottamaan ääntäni, niin sitä vähemmän sitten Repe halusi toimia. Oli kylläkin kuulemma koko ajan antanut rauhoittavia signaaleja minulle... Pitäiskö koittaa toimia jotta mun ääni ei nousis...

Jäävissä ei mennyt maahan käskystä enkä jaksanut kattoa perääni eli ei sitten tullut annettua toista käskyä ja liike nollaantui.

Luoksetulo oli hieno, tosin jäi mun takana haisteleen, niin kesti ihan sikakauan tulla rinnalle, mut olin päättäny etten anna toista käskyä ja odotin vaan rauhallisesti ja tulihan se sieltä.

Hypyssä ei lähteny ensin hyppäämään kun just ennen estettä oli hyvä haju. Karjuin pari kertaa ja Reiska tuli uudelleen sivulle ja teki tosi hienon hypyn.

Tosi innotonta puuhastelua. Toki kehän jälkeen oli varsin innokas ja aktiivinen puuhailemaan, mut mua ei niin kauheesti jaksanu kiinnostaa...Pidin kuitenkin Repen koko ajan hallissa, jotta pääsin komentamaan haistelusta ja muusta yleisestä häröilystä. Sit tutustuttiin yhteen vieraiseen naiseen ja yhteen mieheen noin niinko luoksepäästävyyden kehittelyä varten ja ne meni nyt hyvin...

Todella turhautunut olo ja päätinkin olla viikon lomalla jos vaikka käyrä lähtis laskuun... Pitäkää peukkuja.

Paskasta ei vaan saa konvehtia niinkuin eräskin ystäväni tuppaa usein toteamaan ja kai munkin se pitäis vähitellen uskoo.