Eilen aamusta herättiin himppasen väsyneinä (syystä tähän kirjoitan huomenissa), mutta pakko oli nousta, koska Reiska oli ilmoitettu Pöytyälle näyttelyyn. Oletin Pöytyän olevan jossain tosi lähellä, muttei se nyt niin lähellä sitten ollutkaan... Perille päästiin sujuvasti eikä kehän alkuakaan tarvinnut hirmuisen kauaa odotella. Tosin juuri kun Reiskan vuoro alkoi olla käsillä alkoi sataa kaatamalla. Reiskahan inhoaa sadetta yli kaiken ja se ahdistuu siitä. Lisäksi minua jännitti niin paljon, että tuomarikin sen huomasi ja jännityshän siirtyy minusta suoraan koiraan piuhaa pitkin kuten tuomarikin totesi. Tuomari oli todella mukava ja väitti ettei ollut beusseja nähnyt pitkiin aikoihin, vaikka juuri kolme kuukautta sitten nähtiin. Kumma juttu. Käski minun meditoida ennen seuraavaa näyttelyä tai tehdä edes jotain, jotten jännittäisi niin paljon. Reiska juoksi todella kauniisti, seisoi hieman tavallista huonommin ja oli tosissaan vähän ahdistunut.

Lausunto Reiskasta meni näin:

Kookas. Hyvin kaunislinjainen pää, hyvät korvat, etuasentoinen lapa ja pysty olkavarsi. Runko saa vielä täyttyä. Hyvät kaksoiskannukset. Hyvät värimerkit ja karva. Liikkuu hyvin. Tarvitsee vain kehätottumusta.

Rodunomainen lähestyttäessä.

Tulos: AVO EH.

Arvostelu oli mielestäni mukavaa luettavaa viimeistä lausetta lukuunottamatta, mutta sekin oli kyllä aika aiheellinen. Kolme kuukautta sitten samaiselta tuomarilta Reiska tosin sai SERTin ja oli ROP, että hieman on muutosta ilmeisesti Suomen rajojen sisäpuolelle tultaessa... Korvat olivat tosin silloin liian isot, nyt ne olivat hyvät :) Kaksoiskannuksetkin on jostain syystä parantuneet sitten Haukiputaaseen nähden. Kummallisia juttuja! Pitkästä aikaa myös Reinon hienoa päätä kehuttiin. Tuomari ei kysynyt Reiskan ikää, mutta en usko sen rungon täyttyvän enää tuossa iässä kun ei tosiaan vielä ole täyttynyt (tosin tänään heti mentiin lihaksia hankkimaan lenkille, jonka Reiska käveli reppu selässä kantaen vesipulloja).

Tuomarina mukava Marja Talvitie. Syötteli muuten onnessaan Reiskalle lihapullia hetken jos toisenkin ja käytti todella paljon kehässä aikaa minun kanssani jutusteluun.

Hyvä fiilis jäi jostain syystä kuitenkin.

Reiska kehän jälkeen autoon ja itse mentiin isännän kanssa jakamaan pokaaleja pärjänneille! Aika leppoisaa hommaa sanoisinkos ja siitä hyvästä sai kuitenkin kahvitella niin paljon kuin halusi samoin kuin syödä makkaraa ja sämpylää niin paljon kuin maha veti ja päiväruoankin sai vielä sekä edustuspaidan, jota ei tosin kauheasti varmaan tule käytettyä, tai mistäs sen tietää ;-)

Hirmuisesti tuttujakin paikalla ja pakko oli seurata Annan ja beagle-Remun esiintyminen veteraaneissa ja hienosti tuo esiintyminen menikin Remun ollessa ROP-VET. Olen tosi iloinen teidän puolesta ja ei kun uusia näytelmiä kohden! :D Reiska ja Remu myös tykästyivät toisiinsa kovasti. :)

Silmiimme osui myös valkoinen minibulli, jota oli ihan pakko mennä ihmettelemään. Mini (Mooncrafts Regina Queen Of Showland) oli kehässä tänään ja piti ihan katsoa tuloksista, että oli se ansaitusti ollut ROP. Kyseinen mini oli todella hyvännäköinen, erittäin pieni (31 cm), hirmu hienon pään omaava ja luonteeltaan aivan ihanan leppoisa. Kun aloin neitiä rapsuttamaan, niin neiti kellahti heti selälleen ja mopotteli saman lailla kuin Tukskin. :) Paljon oli senkin neidin eteen kuulemma tehty töitä, mutten usko sen olleen ikinä noin adhd kuin mitä Tunks on, koska kyllä mekin ollaan töitä tuon pösilön kanssa tehty, se vain ei ole tuottanut ihan toivottua tulosta vielä. Omistajat olivat myös todella mukavia ja saimmekin paljon vertaistukea toisistamme. Molemmat minineidit kun tuntuvat olevan samanlaisia: mikään ei pelota, kaikki pitää tutkia, sohvalle pitää päästä, sängyssä kuuluu tehdä donitseja, vapaana ei uskalla pitää ulkomaailmassa ja tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen, välillä kuppi menee innostuksesta vähän nurin ja ahneutta sekä itsepäisyyttä löytyy. Kuulimme myös monta hauskaa tarinaa, joista ehkä hauskin oli se kun minineidin perheen lemmikkiminisika oli menettänyt bulliin hermonsa ja ärähtänyt bullille kunnolla, jonka jälkeen bulli oli tajunnut, että perheen arvojärjestyksessä se on sian jälkeen. :D Hauska oli myös kuulla, että koirat tulevat sian kanssa hyvin toimeen! Toivottavasti tapaamme omistajat (ja ihanan neidin) vielä uudelleen jossain!

Minin tapaamisen jälkeen lähdimmekin kotiin ja kyllä meitä sitten väsyttikin niin ettei jaksettu illalla edes valvoa pitkään. Tosin minin tapaamisesta oli se hyöty, että aloimme taas tehokouluttaa Tunksia, joka saikin jo eilen aimo annoksen koulutusta osakseen (ja harmikseen). Tänään jatkui sama meno ja neitiä kyllä nyt vähän väsyttää. Palautui siis juoksujen jälkeen entiseksi omaksi itsekseen eikä yhtään rauhoittunut. Ainoastaan ehkä hieman paremmin pystyy nyt rauhottumaan muuallekin kuin häkkiin. Valeraskautta ei tullut, vaikka vähän olin ajatellutkin, että saisi tulla niin neiti pysyisi hieman kauemmin rauhallisena. Koko laumamme on kuitenkin taas jälleen kasassa kun Reinokin on kotona ja hetkittäin on jopa ihan mukavaakin ;-)