Perjantaina mentiin lenkille koko perheen ja uuden perheenjäsenen kera. Vähän oli huono ilma ettei sit saanu otettua mittään järkeviä kuvia. Pojat juoksi hangessa ihan hulluna, johtuen ehkä siitä, että viskelin niille aika ahkeraan lumipalloja  Tuli vissiin Kytälle vähän liiankin rankka treeni noin about kuukauden mitään tekemättömyyden jälkeen, koska meni kai maitohapoille ja tuli puklá. Onneks oltiin jo menossa takaisinpäin siinä vaiheessa.

Takasinmennessä Rane hihkas mulle, että Kyttä kiinni -> otin Kytän kiinni ja Rane otti Reiskan vierelle kävelemään kun eräskin mettämies tuli kattomasta loukkujaan autolleen. Käveltiin siinä eteenpäin ja huomattiin, että vastaan on tulossa kaksi ihmistä kahden ison sakemannin kanssa. Meidän mettässä! Onneks Kyttä oli kiinni ja Rane otti Reiskankin kiinni. Sakujen omistajat ei sitten ottaneet koiriaan kiinni kun ei niillä ollu ees naruja mukana! Koirat oli vaan valjaat päällä ja omistajat sitten piteli valjaista kiinni. Koirat meni jotenkin ihan sekasin meidän koirista ja rähjäsivät ja sekosivat oikein kunnolla. Naisomistaja meni myös ihan sekaisin ja huusi ja rääkyi ihan täysillä koiralle. Miesomistaja puolestaan oli ihan hiljaa, mutta ei pystynyt pitelemään koiraa kunnolla, vaan möyri koiran perässä/kanssa lumihangessa. Ei naisomistajallakaan mitenkään helppoa koiransa piteleminen ollut. Itteä tosi paljon pelotti, että ne saa pideltyä koiriaan ja että ne koirat hyökkää meidän koirien kimppuun. Olis tullu pahaa jälkeä, mutta onneks ne sai pidettyä koiristaan kiinni. Meidän koirat puolestaan...käyttäytyi kuin herran enkelit. Jopa KyttäKytäle. Kumpikaan meidän koirista edes sanonu mitään ja meillä omistajilla olikin vienoinen hymy päällänsä ohitusta suoritettaessa...  Noihin sakuihin verrattuna Kyttä on muutenkin hyvin hallussa oleva ja hieno herra. Käsittämätön säkä kävi siinä kun sattu olemaan semmonen tilanne, että sai koirat nopeasti hanskaan ja että Kyttä oli jo kiinni. En haluais edes ajatella, mitä ois tapahtunu jos se mettämies ei ois ollu paikalla samaan aikaan... Toivottavasti enää ikinä tarvis noita sakuja nähdä, vaikka pahoin pelkään, että ne löytyy tuolta mettästä vielä toisenkin kerran...Onneks niiden auton tunnistaa...

Lauantaina ei taidettu tehdä paljon mitään kun iltapäivästä lähdettiin ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua. Matkalla käytiin Nummelan Prismassa pyörimässä ja sit suunnattiin Kodin Ykköseen Vantaalle tuhlaileen rahaa. Sitten haettiin Tiia ja Eeva ja käytiin keilaamassa Talissa missä oli myös radat menneet ihan vinksinvonksin ja kauheen huonoja tuloksia saatiin. Kiitos seurasta ja ihana nähdä!

Siitä mentiin käynnistelemään Puntoloista, joka lähtikin käyntiin melkein kuin palmun alta ja sitten pitikin mennä vielä syömään oiskoos ollu meksikolaista ruokaa Aleksanterinkadulle. Njam!!

Eilen mentiin heti herättyämme poikien kanssa möksälle puuhasteleen. Pojat ensin keskenään juoksentelivat ja sitten otettiin muutama vetoleikkiharjoitus. Kyttä on kyllä niin pro noissa vetoleikeissä, ettei tosikaan. Reiska nysvää vetolelun kanssa ja otekkin on usein huono ja sitä pitää korjailla eikä Ranen kanssa ollenkaan ottanut niin hyviä leikkejä kun mun kanssa. Kai sillä taas on jotain henkisiä ongelmia, tiedä häntä.

Loppupäivä keräiltiin ittejämme.

Tänään aamulla alotin syöttämään Kytälle vitamiinikuuria. Ajattelin ettei varmaan pahaa papalle tee. Ei juu ehkä papalle, mut mun hermoille ei tee hyvää kyllä. Parikytäminuuttia tuhrasin siihen, että koitin saada pappaa nielaseen kahta pilleriä. Toinen meni vahingossa alas ja toinen ei sit millään ja luovutin ja heitin sen roskiin. Pitää kehitellä uusia taktiikoita huomiselle. Hemmetin rasittava koira kun pitää ottaa tommosia tahtojen taisteluita! ARGH!

Nää tän kirjotuksen kuvat oli muuten otettu vanhalla kameralla..