Töitten jälkeen eilen lähdettiin sitten lenkille. Rane talutteli Reiskaa ja mä Kyttää. Käveltiin varmaan parisen tuntia ja koiria tuli kiitettävästi vastaan. Myös paljon semmosia, jotka ärinöitti meidän piskeille. Loistavat harjoitusolosuhteet siis!

Reiska käveli vallan mallikkaasti ja mitä mä nyt seurasin ja kyselin Ranelta, niin eipä ärinöinyt kenellekkään mitään. Toki oli kyllä melko levoton sielu eikä ottanut ihan niin lungisti kuin olisi pitänyt. Jossain ohituksessa oli kovasti tanttaroinut paikallaan, mutta ei ollut naru kiristynyt eli mainiota. Kouluttajatäti kun sanoi, että Reiska saa vaikka hyppiä tasajalkaa tms. mutta hihna ei saa kiristyä.

Kytän kanssa meni mainiosti. Kenellekkään ihmiselle ei sanonut mitään. Jos alkoi katsoa siihen malliin, että saattaa ärähtää, niin itse sanoin painokkaasti EI ja Kyttä näköjään muisti oikein hyvin, että sillon ei saa tehdä mitään, joten käänsi katseensa vastaantulevista ihmisistä pois ja jatkoi kävelyään suoraan.

Annoin muutenkin Kytän kävellä melkein koko lenkin normaalia paljon pidemmällä hihnalla kouluttajatädin käskystä ja kyllä Kyttä osasi olla ihan hyvin ja kävellä omilla jaloillaan. Vastaantuleviin koiriin reagoi normaaliin tapaan kiihtymällä, mutta painokkaat EI- käskyni tuottivat tulosta ja pitkällä remmilla tehtiin ohitukset, ei vastattu toisten ärinöintiin ja oltiin kaikkien ohitusten aikana hiljaa eikä oltu menossa toisten koirien luo, katsoi kyllä niitä pitkään, mutta ei ollut menossa minnekkään. Valtaisaa edistystä.

Loppulenkistä käveltiin koirapuiston ohi ja siellä oli kaksi koiraa, joista toinen jotain yritti vähän rähjätä aidalla. Käveltiin sitten koirapuiston ohi kolme kertaa ja harjoiteltiin ohituksia. Reiska oli mallikas, siitä ei voi muuta sanoa. Kyttä toisella kertaa oli vähän menossa aidalle ja örähteli jotain, noh, komensin sitä sitten kunnolla ja kolmas ohitus menikin sitten mainiosti. Sitten jäätiin vielä venailemaan koirapuiston sisääntulo-oven luo, kun joku airedalenterrieri oli tulossa sinnepäin. Ohitus meni Kytän osalta mainiosti, Reiska vähän kiihtyi siinä tilanteessa. Varmaan stressasi se, kun ei itse päässyt sinne.

Lisäksi koitin pitkin matkaa vahvistella Kytän kontakteja. Kontaktin saaminen Kyttään olikin ihan kiitettävän vaikeaa, kun herra vaan seurasi missä isäntä menee ja tuijotti isäntää, ei mammaa joka käskee vieressä. Noh, en antanut periksi ja loppumatkasta Kyttä alkoikin paremmin ottaa kontaktia. Namit eivät kuitenkaan maistuneet kuten olivat kouluttajatädin luona maistuneet. Pitäisi varmaan siis alkaa raahaamaan palloa mukana lenkeillä. Sehän kuitenkin Kytälle on se palkoista paras. Kontaktien kanssa on kyllä vielä kiitettävästi tekemistä, mutta pikkuhiljaa edetään...

Kotona olin muutenkin tosi tyytyväinen lenkkiimme. Kytässä näkyi selkeä muutos parempaan ja sain itselle paljon lisää inspiraatiota harjoitteisiin, kun näyttävät kerran olevan tosi toimivia. Reiska alkaa olla jo tosi mallikas. Pitäisi vaan saada se ottamaan iisisti lenkillä, niinkuin se maanantaina oli kouluttajatädin luona. Noh, haasteet on oikein mukavia ja sehän on tosi palkitsevaa kun saa koiransa tekemään sitä mitä ite haluaa.

Tänään tarkoitus olisi mennä Hulan kanssa lenkkeilemään, toki en ole vielä päättänyt, että kumpi pojista saa nauttia ihanaisesta naisseurasta  Tällä hetkellä on tunne, että Reiskan kanssa rauhoittumisharjoituksia voisi tehdä Hulan antaessa sopivaa häiriötä...Lisäksi Reiskan kanssa voisi harjotella sitä, että sillonkun ollaan hihnassa ja ei ole lupaa, niin ei olla menossa leikkimään vaikka kuinka mieli tekisi.

Eilenillalla ihmeteltiin, että mikäköhän Reiskaa vaivaa, kun se oli koko ajan härkkimässä Kyttää. Sanottiinkin Kytälle, että ärähdä vaan Reiskalle, kun se koko ajan häiritsee, mutta ei suvainnut ärähtää. Noh, piti sitten itse ärähtää, kun ei jaksanu katella sitä Reiskan touhua. Onneksi näytti aamulla olevan taas enemmän oma itsensä.

Ja nyt oli aamulla jotain 10 cm lunta ja toivottavasti lumet pysyisi edes jonkun aikaa, niin saisivat pojatkin (no okei, vähän emäntäkin) nauttia oikein kunnolla ihanaisesta lumesta...Tosin lumessa käveleminen ei ollu emännän mieleen aamutuimaan, kun raahauduin putsaan autoo..Kukaan ei tietenkään ollut viitsinyt aurata meidän pihaa eikä muutenkaan suuremmin teitä työmatkan varrella... Noh, jos iltapäivään mennessä olisi joku aura-auto vähän ajellut teitä...