Reiska oli torstaina leikkimässä Hulan kanssa, perjantaina Nipan kanssa, lauantaina lenkillä Lunan ja Tessan kanssa ja päivemmällä leikkimässä vielä Hulan kanssa. Nyt Respaa sitten on väsyttäny lauantaista lähtien.

Käytiin lauantaina Hulan kanssa Pitkäkosken koirapuistossa. Olin itse vähän masentunut sinne mennessä, kun heti portilta ihmiset huuteli, että onko se se hullu koira?! Olin ihan silleen, että mitäh? Ja sanoin, että olen täällä koirani kanssa ensimmäistä kertaa. Noh, porukka vaan jotain hullusta koirasta hoki ja lähti pois. Hulan mamma sitten selitti, että siellä koirapuistossa käy joku urosbeauceron, joka ei oo omistajillaan hallinnassa ja on tosi ärhäkkä. Joku semmonen siis, joka ei ollenkaan sovellu koirapuistokävijäksi. Olin tosi pettyny ihmisten ennakko-odotuksiin ja -luuloihin. Olisiko kannattanut katsoa ensin miten Reiska leikkii ja käyttäytyy. Toki ihan hyvä, että yhden vihikoiran omistajat lähti koiransa kanssa liukkaasti pois, koska niiden koira pyöri murisemassa Reiskan ympärillä ja Reiska oli mun jalkojen välissä turvassa. Mut sitten se rentoutu ja leikki Hulan kanssa. Kaikki muut kun sieltä lähtivät pois. Onneksi sitten jonkun ajan päästä sinne tuli mukavia huskyihmisiä ja vähän fiilikset parani. En tiedä sitten olisiko toisella huskypennulla ollut vähitellen juoksut alkamassa tai jotain, koska Reiska oli aluksi melkein jopa sairaalloisen kiinnostunut ko. koirasta eikä kuullut ollenkaan mua, vaikka miten huusin. Toki olen flunssassa ja se huutaminen on semmosta epämäärästä kitinää vaan, mut kuitenkin. Nätisti nuo leikkivät sen jälkeen, kun Reiskan kiinnostus vähän laimeni ja Reiskaa ei meinannut millään saada lähtemään kotiin.

Sitten Reiska olikin niin kurainen ja likainen, että mentiin sinne joulupesulle. Karvaa ja hiekkaa lähti kiitettävästi, mutta sitten kun pesun jälkeen olin harjannut Reiskan, niin karva kiilsi tosi nätisti ja oli tosi ihanan pehmeetä ja sulosta. Semmosta, että sinne tekee mieli upottaa sormensa ja vaikka koko pää.

Muuten Reiska onkin sitten ollu tosi apeena ja siitä huomaa selkeesti, että mamman fiilikset vaikuttaa koiraankin. Koko ajan myös tarkkailee mua ja pyörii mun lähellä ilmeisesti vahtimassa, ettei se mamma nyt vaan romahda kokonaan ja koittaa ilmeisesti olla tukena ja lohduttaa. Aamulla ei meinannut päästää mua lähtemään töihin, vaan könötteli ulko-oven edessä sen olosena, ettei oo siitä mihinkään menossa. Onneksi viekkaudella sain sitä siirrettyä ja pääsin luikahtamaan ovesta ulos.

Toivotaan, että mamman henkilökohtaiset asiat saadaan kuntoon, jotta Reiskankin elämänlaatu paranee, puhumattakaan mamman fiiliksistä. Toivotaan, että joululomalla kaikki tulisi kuntoon. :/