Taas on uusi viikko meneillään ja tulevana viikonloppuna on Reiskan 1-vuotissynttärit! Samalla juhlitaan Kytän 6-vuotissynttäreitä, kun ei oikeena päivänä niitä voitu juhlia. Ne oli 13.8., joten ei niistä oo kun kuukausi aikaa enkä usko, että Kyttää on mitenkään haitannu se, että niitä juhlitaan nyt vasta. Meinasin tehdä molemmille synttärikakut, mutta vielä on vähän vaiheessa se, että mimmoset kakut teen. Ajattelin, että jos ois tehny kakkupohjan, jonka ois kostuttanu jollain esim. jauhelihan nesteellä ja sit siihen kakkupohjan päälle viipaloinu broilerpyöryköitä ja sit niiden päälle vielä jotain...en oo miettiny vielä ihan loppuun asti...Mut on tässä onneksi vielä muutama päivä aikaa miettiä...

Ihmeempiä ei jätkien kanssa olla tehty. Eilen lenkitin kumpaakin nollatoleranssiperiaatteella. Ensin menin Kytän kanssa ja sen jälkeen kun se oli ärähtäny yhdelle fillaristille keskustelimme pitkään ja hartaasti siitä, että ärähdelläänkö sitä fillaristeille tai muuten vaan muille epämääräsille tyypeille. No ei ärähdellä ja toivottavasti Kyttäkin alkaa sitä ymmärtää vähitellen, että sit voidaan ärähtää, jos mä annan luvan, mut ei muuten. Noh, tän keskustelutuokion jälkeen Kyttä oli kuin uusi koira. Yleensä lenkillä kun sen käskee tehdä jotain, esim. istua tai tulla vierellä tms. siitä huomaa, että se kuulee käskyn, mutta haluais mennä vaan eteenpäin eikä pysähtyä tekemään tyhmiä käskyä. Yleensä ei siis korvaansa lotkauta käskyille lenkillä ennen kun on käsketty useeseen kertaan ja joka kerta vähän tiukempaan sävyyn. Eli siis saattaa mennä se 5 minuuttia ennen kun se alistuu kohtaloonsa ja esim. istuu kuten on käsketty. Noh, keskustelun jälkeen se teki kaiken mitä käskin vauhdikkaasti ja yksi käsky riitti. Lisäksi Kyttä tuijotteli minua silmiin ja haki kontaktia mitä se ei koskaan ennen ole tehnyt lenkillä. Ulkona Kyttä on viimiseen asti välttäny kontaktin ottoo taluttajaan. Nyt se ite haki kontaktia aina välillä! MAHTAVAA! Nyt on sitten jännittävää nähdä, oliko eilinen Kytän tilapäisestä mielihäiriöstä johtuvaa, mun joukkoharhaa vai tapahtuko äijässä oikeesti jotain muutosta. Jännä nähdä kun seuraavan kerran mennään lenkille!

Reiskan kanssa jatkoin nollatoleranssiani. Reiska oli tosi kivalla tuulella eikä suuremmin kiskonu vaan käveli melko nätisti (kun siis ottaa huomioon, että minä ja Reiska ollaan kyseessä). Ihan hyväkin, kun aloin oleen jo märkä, kun molempien lenkkien ajan satoi kaatamalla, mutta eipähän ollu suuremmin muuta liikennettä. Kun jos Reiska ois kiskonu, niin oltais taas vähän pysähdelty ja tehty ties mitä ja sit olisin kastunu entistä enemmän ja lopulta polttanu käämini. Onneks ei käyny niin. Tosin mulla oli takin tasku täynnä nameja ja Reiska ei ollu syöny ennen lenkkiä ja siitä huomas, että sillä oli nälkä, koska se oli koko ajan mun taskun lähettyvillä kärkkymässä. Muuten meni Reiskan kanssa hyvin, mutta sitten tuli joku puudeli vastaan ja sitä olis pitäny päästä moikkaamaan, no en päästäny ja sitten herra alko osottaan mieltään räksyttämällä sen puudelin perään ja teki siinä jotain akrobatialiikkeitäkin. Noh, otettiin sitten Reiskan kanssa pitkä ja harras keskustelu asian tiimoilta. En tiedä menikö mitään jakeluun, mut oli se ainakin "täreillään" loppulenkin ajan ja tosi hienosti otti kontaktia ja teki mitä mä käskin. Lenkin jälkeen mentiin vielä meidän luona olevalle pienelle kentälle harjotteleen. Paikallaanmakuu meni tosi hyvin, vaikka tosiaan maa oli märkä ja sato kovaa (Reiska ei oikein oo innostunu sateesta, kun se on välillä vähän pelottavaa). Kyllä se sen näkösenä kuikuili, että "hei mamma, tää ei oo kivaa, tuu jo hakeen mut pois täältä makaamasta..." Seuraaminen oli kai parhaita koskaan. Reiska jakso tosi hyvin keskittyä kattoon muhun ja jakso keskittyä siihen seuraamiseen, ettei mikään haju edes meinannu viedä mennessään. Mahtavaa! Mamma oli ylpee! =) Sit riehuttiin siellä vähän aikaa aina seuraamisen päätteeksi ja saipa Reiska minisikakohtauksenkin ollessaan ilmeisesti itsekkin niin iloinen saamistaan valtavista kehuista.

Illalla sitten Rane käytti Kyttää ulkona ja mä käytin Reiskaa. Ranen ja Kytän tullessa sisälle mä ja Reiska oltiin menossa ulos. Jostain syystä Kytän mielestä oli hyvä vähän elämöidä eli muutaman kerran haukahtaa mulle ja Repelle. Sitten Kyttä olikin tulossa moikkaamaan mua. Hieman ehkä murahti Reiskalle tullessaan mua kohti siihen tyyliin, että väistähän nyt tankkeri vähän. Reiska siitä kimmastu, että ei tartte mun mammaa tulla moikkaamaan ja ärähti pärähti Kytälle oikein hartaudella. Meidän Reiska! Meidän "pikkunen" Reiska, joka ei oo koskaan ärähtäny eikä pärähtäny kelleen omasta alotteestaan! Puolustaa kyllä itteensä, jos joku alkaa vaikka koirapuistossa isotteleen. Oltiin Ranen kanssa ihan järkyttyneitä siitä, että miten mustasukkanen Reiska musta onkaan ja miten vahtiviettinen mua kohtaan se onkaan. Tää oli pika-analyysi Repen käyttäytymisestä, mut ei tiedä mikä siinä sitten eilen oli. Vaikka oon kyllä itekkin huomannu, että pimeellä Reiska on tosi suojelevainen mua kohtaan ja sit se näkee pimeellä kaikenmaailman mörköjä, joita ovat esim. puun oksat ja niille pitää pitää semmonen rähinä ettei oo tosikaan...Tosin kun mä käsken sen lopettaa sen möröille pärinän, niin se kyllä lopettaakin heti. Mutta saa nähdä mimmoseksi se vielä menee...Sisälle kun päästiin, niin kaikki oli hyvin ja Kytän kanssa oltiin taas ylimpiä ystäviä. Ihme touhua...

Jaa niin...ja terroristiRisto eli RemonttiReiska oli taas ollu vauhdissa ja kolme mun kenkää oli joutunut uhriksi! Miten se jaksaakin... Sit olikohan se sunnuntai-iltana kun Reiska jäi mulle kiinni itseteossa siitä, että se söi jalkalistaa. Sais oikeesti jo lopettaa remontoinnin. Se tietää selkeesti, että remontointi on väärin, mut ei silti lopeta sitä. Eilenkin kun tulin töistä kotiin, niin Reiska möllötti tosi syyllisen näkösenä eteisessä eikä liikkunu sieltä mihinkään ennen kun annoin luvan. Eli tiesi tehneensä pahojaan ja tiesi, että on parempi pysytellä eteisessä niin kauan, kunnes annetaan lupa tulla pois sieltä. ARGH!