Tässähän itelläkin alkaa olemaan pentukuume kun niitä on vilistelly koko viikonlopun siellä sun täällä...

Tylsää, kun viikonloput menee aina niin nopeesti…Ja kesälomakin on pidetty jo aikaa sitten, mä oon taas ihan loman tarpeessakin…huoh.

 

Perjantaina olin töitten jälkeen Annin luona lenkillä. Repe oli vallan hurmaantunu saamastaan lenkkiseurasta. Annilla kun oli mukana omat tytöt Tessa ja Luna sekä hoidossa ollut Cindy. Repe ei sitten tämmösen naislauman kanssa kyennyt kävelemään ollenkaan nätisti, vaan sekoili omiansa ja kisko minkä kerkes koko ajan. Meinasin polttaa päreeni, mutta sitten kattelin, että missään ei oikeastaan jostain syystä oo ketään, niin päästänpä Repen irti. Sit käveli vallan mainiosti ja oli tosi kivasti kuulolla. Joku vaan selkeesti mätti tossa hihnassa kävelyssä. Vaikka eihän Repe koskaan oo hihnastaan niin kauheesti diggaillu…Kyllä se vaan niin maalaiskoira ompi.

Muutama kuva (vihdoinkin sain koneelle) Lammin näyttelyreissulta...Joonaksesta tulis vielä oikein hyvä handleri...

Meidän perjantainen lenkkigängi:

 

Illalla sitten köröteltiin möksälle. Lauantaina aamulla haettiin Karkkilasta muuttokuorman tynkää, tai oikeastaan Ranen porukoiden jämiä ja kiikutettiin ne parempaan talteen odottamaan aikaa, jolloin meille mahtuu huonekaluja…Pääsin pitkästä aikaa kikkaileen peruutusjuttuja peräkärryn kanssa ja mielestäni oikein hyvin sujui, vaikka Rane saattaakin olla asiasta eri mieltä… ;) Kun tuo muuttokuormatouhu saatiin hoidettua, Eeva parin sisaruksensa kanssa tuli hakemaan muutaman heinäseipään ja katsomaan miten me pärjäillään.. ;)

 

Aikani kuluksi jossain vaiheessa tein Reiskalle ”peltojäljen”. Pituutta varmaan 10 metriä, maksimissaan 15 metriä. Joka askeleella lihapullanpala. Päässä palkkana koiran lihahyytelöä tai mitä lienikään. Reiskaa ei kiinnostanut syödä lihapullia, mutta tarkasti meni jälkeä. Muutaman kerran otin takaisin jonkun oman ajatusvirheeni vuoksi ja Reiskallakin meni siitä sitten pasmat sekaisin. Päästiin kuitenkin loppuun ja hyvällä ruokahalulla söi hyytelönsä. Jos jatkossa tulee tämmöisiä peltoinspiksiä, niin pitänee tehdä niin, että maksimissaan joka toisella askeleella joku nami.

 

Illemmalla sitten tuli odotettu gängi kun Minna ja Sakke ja Rokka(ko se nyt sitten on) tuli kylään. Rokka tuli perjantaina Suomeen Hollannista ja oli jo kovin hyvin sopeutunut. Aivan ihana pentunen!! Tosi sosiaalinen: kyykkyyn kun menit, niin saman tein sait syliin pentusen, joka koitti vähän järsiä kaikkee mahdollista. Ihanan pehmee pallura! =) Reiskakin päästettiin kattomaan vieraita ja oli sitä mieltä ensin, että onpa kiva vinkulelu, kun juoksenteleekin…Jossain vaiheessa Reiska hokas kyllä, että ei se vingu, vaikka kuinka tökkii. Otti pennun tosi hyvin vastaan ja olis kovin innoissaan leikkiny, pentu ei vaan ihan digannu Reiskasta niin paljon kun Reiska siitä. Johtuen ehkä hieman kokoerosta ja Reiskan yli-innokkaasta tyylistä… Kielimuuria ei sentäs ilmenny ;)

Emäntä oli kyllä ihan myyty pikkuselle ja kyllähän sitä koirakuumetta kummasti sai kasvatettua viikonlopun aikana tosiaan muutenkin…

 

Sunnuntaina nimittäin startattiin kauan odotettuun bossupäivään eli Reiskan kasvattajan järjestämään vuotuiseen tapaamiseen. Tällä kertaa oli teemana jäljestys. Paikalla olivat Reiskan veljistä Arvo, Uuno, Sere, Nykänen ja Patu. Siskoista Cara ja Sera. Lisäksi paikalta löytyivät eno Ylppö, äiti Tytti, serkku Kita. Lisäksi ei niin sukulaisia Korppi ja Poju sekä 5 kk Eemeli (suloinen kuin mikä) sekä mäyräkoiraperhe: isä Dubsi, äiti Nessa ja pentusia, jotka olivat koko ajan kinaamassa keskenään ja ikää oli sentäs ruhtinaalliset 9 viikkoa. Pelottavia tapauksia! Raisalla oli beussien lisäksi mukana vielä 10 vkonen skotti nimeltä Darra. =) Jaa niin ja Uunolla oli matkaseurana mikälie takahutsinajokoirako se nyt olikaan, Lilli kuitenkin nimeltään ;)

 

Enomies Ypä:

Velipoika Nykänen:

Velipoika Sere (tai Marttihan se tais olla), joka nähtiin ekaa kertaa:

Velipoika Uuno:

Uunon bestis Lilli:

Reinomies (jouduin vähän aikaa kuvat koneelle laitettuani katteleen, että mikäs tää näistä sisaruksista on...Ei sitä omaa koiraa kannata tunnistaakkaan):

Sisko Cara:

Laumasisko Korppi:

Äitimuori Tytti:

Laumaveli Poju:

Velipoika Patu:

Sisko Sera:

Serkkutyttö Kita:

"Jos mä vaikka nyt mensin tästä ihan ohimennen pois..."

Tomeran Eemeli 5kk:

Mäyräkoiraäippä Nessa "päästäkää mut pois täältä noiden hullujen pentujen luota"

Alkuun vähän rupateltiin, sitten jakaannuttiin ryhmiin ja tarkoitus oli tehdä jälkiä. Meillä oli oikein mukavan laiska ryhmä, joka koostui minusta, Ranesta, Terhistä ja Mariasta. Jaksettiin siis tehdä yksi lyhyehkö jälkilöinen =) Alkuun vähän koko jäljen teko kerkesi kammottamaan, kun lähellä vipelsi kyykäärme, jota mine en onneksi nähnyt ja joka saatiin onneksi peloteltua matkoihinsa.

 

Välineistö:

Sitten rupateltiin lisää, kuvailtiin koiria, syötiin ja ihmeteltiin. Otettiin Arvo messiin ja mentiin jäljelle. Arvo oli vähän sitä mieltä, että ei ole hänen hommansa ja häntä ei kauheesti kiinnosta täällä mettässä kökkiä. Otti myös häiriötä metelistä, joka lähistöltä kuului (koirien haukuntaa, puhetta yms.). Mietittiin jo, että haiseeko jälki ollenkaan, kun Arvoa ei kiinnostanut. Alkumakauksen haisteli hienosti, muttei lähtenyt jäljelle. Ei sitten pakotettu, vaan haettiin Cara kokeilemaan nenäänsä. Ei mennyt kuin pieni hetki ihmettelyssä, kun neiti hoksasi homman idean ja lähti menemään jälkeä pitkin ja siinähän sitten mukavalla vauhdilla tallustettiin jälki alusta loppuun ja löydettiinpä vielä jotain syötävääkin lopusta, joka tosin ei Caraa suuremmin kiinnostanut. Jäljen seuraaminen olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, se loppui selkeästi Caran mielestä vähän niin kuin kesken. Kyllä Terhin nyt pitää hommata välineistö ja raahata itsensä metsään, Carassa kuitenkin näytti olevan paljon potentiaalia…!! =)

 

Kahvittelun jälkeen joskus illansuussa oli sitten vuoro ajaa niitä jälkiä, jotka ahkerat ihmiset olivat vääntäneet edellispäivänä. Eli toisena oli piilomerkattu avoluokan kisajälki ja toisena oli vähän sitä lyhyempi jälki. Reiska pääsi ajamaan piilomerkattua kisajälkeä! Ennen sitä oli kuitenkin laukauksensietokoe. Reiska ei edes tainnut huomata mitään laukausta ja itekkin oltiin vähän silleen, että olipas hiljanen. Ei siis mitään ongelmaa tällä saralla Reiskan kanssa, eikä kyllä Kitan ja Nessankaan kanssa ollut. Nessa ajoi ensin saman jäljen, minkä Reiskakin. Yhdellä hukalla oltiin kuulemma selvitty. Hyvältä kuulosti, toivottavasti se Nessakin saisi nyt vaan kisapaikan mejäkokeeseen.

 

Reiskan vuoron tultua mietin hetken, että mahtaakohan reagoida siihen, että Nessa on aiemmin kulkenut jäljellä, mutta ei kyllä siitä ottanut mitään häiriötä. Lähti jäljelle tosi vauhdikkaasti, vaikka olikin pitkä päivä takana. Teki muutamia laajoja pistoja ja välillä kulki jäljellä (välillä osui silmiini piilomerkkejä). Muutaman kerran meidät huudettiin takaisin, kun matkassa mukana ollut seurakuntamme (opas, Rane, bossupentusen emäntä sekä kasvattajan mies) oli sitä mieltä, että ei ihan olla jäljellä…Noh, molemmilla kerroilla kävi ilmi, että Reiska oli edennyt pistoin ja oli itse asiassa jäljellä kun huusin sen takaisin, mutta seurakunta ei nähnyt missä olimme, niin siksi näin. :/ Kerran sitten tehtiin kunnon hukka. Olisi pitänyt olla kallion päällä kun oltiin alla. =) Komensin Reiskaa jäljelle, tyyppi otti nokkiinsa ja alkoi syömään antaumuksella mustikoita! Lähdin itse kävelemään oikeaan suuntaan ja tulihan tuo perässä ja käskin uudelleen jäljelle, niin siitä lähti taas kivasti oikeaan suuntaan. Kulmat otti jokseenkin huonosti. Toisen (ellei molempiakin, en voi muistaa enää) oikaisi, käskettiin takaisin ja sitten tyytyväisenä kyllä haisteli ja mussutteli veristä sammalta. Näihin kulmiin tarvitaan korjausta, mutta onneksi saimme neuvoja näihin. Ei kun harjoittelemaan…Jospa ensi viikonloppuna kerkeisi…Ellei viikolla jo jollekkin pikkujäljelle päästä…

 

Viimeinen osuus meni tosi hyvin, hirmu jälkitarkasti, näin koko ajan piilomerkit ja tiesin itekkin, että ollaan jäljellä. Kaadon löysi hienosti ja pissi viereen! Ekaa kertaa sillä tapaa omisti kaadon! Ekaa kertaa myös jäi järsimään sorkkaa! =) Olen ylpeä kaatotyöskentelystä! =)

 

Ekaa kertaa oltiin piilomerkatulla jäljellä ja piti itse vaan luottaa koiraan. Muutaman kerran huomasin, että Reiskalla oli muut mielessä ja komensin palaamaan jäljelle ja näin tekikin. Kyllä se näköjään oikeaan suuntaan johdattelee pääsääntöisesti, että siellä perässä kun pysyttelee ja tarkkailee koiraa, niin ei se ihan hullummin mene. Asiantuntijamme mukaan olisimme saaneet kokeessa oletettavasti kakkostuloksen, johon itse olisin kokeessa kovin tyytyväinen.

Siihen olin nyt tyytyväinen, että Reiska ei ottanut pahasti häiriötä perässä seuraavasta seurakunnasta, vähitellen ilmeisesti alkaa oppia, että metsässä saattaa kävellä tyyppejä perässä…Kehuja sain itse liinan käytöstä! Siihen olenkin koittanut panostaa sen jälkeen kun Sirkka mainitsi, että en hallitse sitä ollenkaan. Nyt ilmeisesti alan olla itse käryllä sen kanssa.

Harjoitusta harjoitusta ja harjoitusta, niin tulee hyvä! =) Itsellä taas on kivan positiivinen mieli asian tiimoilta! =) Ja oli kiva kun saatiin vinkkiä siihen tekemiseen ja kulmien harjotteluun jne.

 

Reiskan jäljen jälkeen Tytti-äiti pistettiin vielä samaiselle jäljelle. Itse en enää jaksanut mennä katsomaan Tytin suoritusta, oli itsellä ottanut jo kunnon päälle ihan tarpeeksi tuo Reiskan reissu, meno kun oli melko vauhdikasta. Tytin kanssa on harjoiteltu koiraetsintää ja hyvinhän tuo olisi kuulemma löytänyt Reiskan, jos Reiska olisi jossain vielä ollut ;) Verestä ei kai niinkään perustanut. Tiedämme ainakin kenelle soittaa, jos Reiska joskus katoaa! =)

 

Sen yleiskäsityksen sain Reiskan sukulaisista ja sisaruksista, että jäljestämiseen on taipumuksia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kaikki ovat kuitenkin tosi hyvän näköisiä ja kivan oloisia luonteiltaan. Sinänsä aika tasaisen oloista ja hienoa porukkaa! =) Kirkkonummelle sitten syyskuussa koko suvun voimin! =)

 

Yhdeksän maissa illalla lähdettiin kotiin ja kymmenen maissa oltiin kotona ja mä & Reiska ainakin oltiin puhki ja Reiska oli koko eilisenkin vielä ihan lahnana. Uudella matolla on hyvä nukkua. ;)

Kitan mallia pystyynnukahtamisesta:

 

Kiitoksia Irikselle siitä, että jaksoi järkätä bossupäivät, kiitos kaikille, jotka jaksoitte tulla paikalle koirienne kanssa. Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja kuunnella kuulumisia ja nähdä millaisiksi ”pentuset” ovat kehittyneet. Kiitos myös siitä meidän jäljestä ja jälkikoulutuksesta! Nyt on tyytyväinen olotila! =) Ensi vuotta odotellessa.