Puolessavälissä ollaan jo, kauheaa! Eilen Tunks kävi kuumana taasen kun huomasi missä ollaan. Otin ensimmäisen suoritusvuoron ja päätin, että neiti rauhoittuu ennen suorituksen aloitusta ja niinhän se rauhoittuikin. Päättäväisyyttä ja tahtoa ohjaajalta vaan kehiin, niin homma toimii silloin tällöin. :) Harjoiteltiin taas erinäisiä esteen kiertoja (näille on varmaan jotain hienoja nimiäkin, mutten tiedä mitä) ja ne meni Tunksilta ihan hyvin. Neiti jopa osasi käskystä odottaa paikallaan istuen! HUI miten hienoa! Ensin neiti siis istui paikoilleen, odotti hetken ja minä siirryin ihan vähän kauemmas, sitten käsky lähteä liikkeelle, hypätä ja lelu lensi edellä ja neiti leluun kiinni. :) Viimeisen hyppyjutun jälkeen neiti lähti painelemaan lelunsa kanssa, mutta onneksi ahneus voitti ja pienen houkuttelun jälkeen tuli luokseni syömään nakkeja :)

Toisella rundilla otettiin keppejä, joista pujoteltiin vaan ekaa väliä ja harjoiteltiin oikeaan väliin menemistä ja sen ekan välin hahmotusta. Tunks ei kyllä tainnut koko keppejä huomata kun tuli niin nakin perässä. Hyvin siis sujui, olin tyytyväinen. Tunks osasi edelleen istua käskystä ja odottaa pienen hetken.

Kolmannella rundilla otettiin putkea, neiti pääsi jo keppien kanssa puuhatessa kerran irti ja suhahti putkeen ja rallasi siellä aikansa. Putki oli vedetty ihan pitkäksi ja pitkänä se ei aikaisemmin ole ollutkaan, mutta eipä se Tunksia nyt ahdistanut. Putki oli sikakiva juttu edelleen. Istutin ja rauhoitin Tunksin ennen putken suuta, sitten kun neiti hieman rauhoittui ja hengitys tasaantui, niin käskin mennä putkeen, jonne neiti singahtikin ja sitten itse vaan piti pinkoa putken toiseen päähän palkkaamaan. Pari kertaa näin ja olin todella tyytyväinen suoritukseen ja asenteeseen.

Väliajoilla otettiin tokojuttuja: maahanmenoa, sivulletuloa, seisomista, istumista ja muuta hauskaa :) Tunks oli ihan tohkeissaan ja kovasti yritti tarjoilla kaikkia osaamiaan juttuja, harmi vaan että yritys on suurempi kuin muistaminen. Tunks kun tuppaa unohtamaan välillä sen, että miten mikäkin homma menee. Sivulletulossakin saattaa pyöriä minun ympäri kolme kertaa ja sitten istahtaa johonkin ihan väärään paikkaan miettimään, että mitä pitikään tehdä ;-)

Agilityn jälkeen käytiin vielä citylenkillä keskustassa, se meni tosi hyvin. Ihanan rentouttavaa kävellä Tuksun kanssa, joka kävelee meidän koirista mallikkaimmin minun kanssa. Pojat kun välillä vetävät mammaa sinne minne huvittaa ;-)