Mitä minä olenkaan lähiaikoina koittanut Tuksulle opettaa? No sitä, että minä olen se mielenkiintoinen henkilö, jonka KANSSA YHDESSÄ on maailman kivointa tehdä töitä. Ja onnistuuko se, lukekaa alta.

Olin eilen etätöissä ja näin ollen olin kotona aikaisin ja kävin Tuksun kanssa mukavalla lenkillä (kaikinpuolin mukava lenkki, joka saatiin kerrankin tehdä valoisassa säässä hyvällä ilmalla ja Tuksukin jopa osasi käyttäytyä ja tehdä mm. todella hienoja ohituksia). Sitten starttasimme Loimaan aksoihin. Reiska oli myös käynyt lenkillä ja päätin, että se sai sille riittää yhdelle päivälle enkä ottanut sitä mukaan aksaamaan kun ajattelin keskittyä Tuksuun. Harmitti kyllä heti kun näin radan, että miksi en ottanut Reiskaa mukaan! Rata olisi ollut sille ihan omiaan!

Tuksun sain kuljetettua vielä radalle ihan hienosti, mutta siitä se alamäki sitten alkoikin. Neiti otti ensimmäisen esteen hyvin, mutta sen jälkeen lähtikin mopo käsistä ja tyyppi veti tajutonta paskarallia ympäri hallia hyppien esteiden yli oikein mallikelpoisesti. Ei mennyt ollenkaan muita koiria häiritsemään, veti vaan omaa ralliaan. En edes jaksanut sanoa sille mitään kun uusin taktiikkamme olisi olla sanomatta sille mitään. Ei auttanut sinänsä. Tuli kyllä luo ottamaan namit ja istumaan hetkeksi tosi hienosti, mutta ralli alkoi aina heti uudelleen. Sekään ei auttanut, että lähdin karkuun. Kun neiti oli väsynyt rallaamiseen, se alkoi haistelemaan ja mitä kaikkia ihania tuoksuja hallista löytyikään.

Otettiin neiti kiinni ja radan alkupäähän Auran pitelemänä. Aloitettiin muurilta, jonka yli hyvin, pari hyppyestettä ihan ok, putki ok ja sitten taas rallia. Otettiin vielä puomi ja siihen loppui Tuksun radan suorittaminen tällä kertaa. TÄSSÄ kuva kuitenkin radasta, joka oli siis ihan superkiva, me ei vaan päästy alkua pidemmälle. Otettiin tokojuttuja Tuksun kanssa että sain sen haltuun. Sitten harjoiteltiin keinua erillisenä esteenä, se meni hyvin ja vauhdikkaasti. Se pitää muistaa jatkossa, että Tuks ei ikinä saa olla pysähtymättä kontaktille.

Muiden tehdessä keinua otin Tuksun kanssa hihnassa muutaman kerran puomin, kertaalleen putken, renkaan ja pöydän sekä pari kertaa A-esteen kun siitä neiti myös pitää. Otettiin myös keppejä joka suunnasta ohjattuna ettei tule samaa ongelmaa kuin Reiskalla. Tuksu alkaa jo hahmottamaan kohtalaisesti keppejä vaikkei sen kanssa ole niitä oikein ollenkaan otettu! Hienoa! Kontaktit on Tuksun mielestä kivoimpia. Auran päätettiin tehdä myös seuraava strategia: Tuksu harjoittelee odottamista tästä eteenpäin joka hemmetin aksatreeneissä. Se istuu ja odottaa vuoroa 9 namin verran ja kymmenennellä kerralla se pääsee hihnassa tai liinassa suorittamaan yhden esteen. Sen jälkeen tauko. Treeneissä ei oteta kuin muutama este per treeni ja ne suoritetaan pääsääntöisesti hihnassa tai liinassa. Ihan muutama este voidaan joinakin kertoina ottaa. Päätettiin, että hallinta on nyt se ykkösjuttu ja tuollaista päätöntä kana- meininkiä ei sallia. Ei yhtään. Aura meinasi myös, että Tuksulla on hyvä hyppytekniikka ja se osaa hienosti suorittaa esteet ja siinä on sähäkkyyttä, energisyyttä, vauhtia ja ihan mieletöntä potentiaalia aksaan ihan kisamielessäkin, mutta emme pääse ikinä kisoihin ellei neitiä saada haltuun ja suorittamaan niitä esteitä niin kuin me haluamme. Ohjaustekniikat se oppii taatusti hyvinkin nopeasti emmekä usko niiden tuottavan mitään ongelmia meille. Tuksu tulee jatkossa "kestämään" varmaan haastavammatkin ohjaukset eli ohjaukseen ei sinänsä tarvitse paneutua. Katsotaan miten tällä taktiikalla sujuu homma, mutta tuo mahdoton rallaus loppuu nyt! Toivottavasti vaan hermoni kestävät sen mahdottoman tahtojen taistelun mikä tästä vielä seuraa neidin kanssa. Se kun ei taatusti katso hyvällä sitä, että hänen kuninkaallisen korkeutensa rallausta aletaan rajoittamaan.... ;-)

Hirmuisesti saimme Auran vetämissä aksoissa irti kaikkea vaikka Aura epäili ettei hänellä ole meille annettavaa. Oli tosiaan ja hirmu haikein fiiliksin ajelin kotiin. Joulukuussa meillä onkin sitten ohjaajana M-L, joka tuntee Tuksun pentukurssin ajoilta saakka. Katsotaan mitä uusia juttuja sitten keksitäänkään! :) Päätin myös, että tarkoin harkiten otan Reiskaa silloin tällöin maanantain aksoihin mukaan, vaikka sillä niissä paikka onkin. Kahden hyvin hyvin erilaisen koiran kanssa aksaaminen ei vaan ole niin kovin simppeliä samaan putkeen.