Ensimmäiseksi pitää kommentoida, että TuksTuksin paperit tuli meille eilen postissa. Nyt on Tunkki virallisesti suomineito :) Lisäksi saatiin Tunkin mukana tullut kasvattajan tekemä vihkonen Tunkista ja sen vanhemmista. Vihkosessa on sukutaulut ja rekisteritodistusten kopiot molempien vanhempien osalta, Tunkin BAER-testin kuulokäyrät, vanhempien silmä- ja muiden eläinlääkäritutkimusten lausunnot sekä mm. käyttöohjeet Tunkille (valitettavasti ranskaksi, joten ei paljon auta, ei kukaan osais ranskaa?!). Mielettömän kiva tommonen vihkonen, harmi vaan että niin harvalla kasvattajalla tuntuu olevan aikaa semmosen tekemiseen. Vaivaahan siinä on nähty hirmusesti :)

Jokatiistaiseen tapaan oli Reiskan aksan aika. Tosin alunperin minun piti istua Lentsun tokoluennolla, mutta vissiin jostain syystä mut skipattiin sieltä. Ei kyllä haittaa ollenkaan, koska aksat meni paremmin kuin hyvin ja on vieläkin mielettömän hyvä fiilis! :)

Aksojen vetäjänä oli tällä kertaa Marja-Liisa ja meitä ei ollut kuin kolme koirakkoa paikalla + Tuksu tottakai jokatiistaiseen tapaansa aiheuttamassa häiriötä. Otettiin alkuun helpon oloista 15 esteistä rataa, joka ei sitten ollutkaan ihan niin helppo kuin olisi voinut olettaa, mutta se meni meiltä kuitenkin melko hyvin, oltais kahteen otteeseen saatu nolla siltä jos oltais kisoissa oltu, pari ylimääräistä kiemuraa Reiska tosin teki mun huonon ohjauksen takia :) Yhdessä välissä Reiska lähti kipittämään puomia ja mä kauhistuin ihan kamalasti ja Reiska kun sen huomas, niin tuli sitten puomilta alas, onneks ei ollut kerenny kun ylösmenoa jonkin matkaa menemään. Marja-Liisa sitten totesi, että nyt treenataan taas puomia ja tuli sitten Reiskan toiselle puolelle. Reiska kiipes ylös ihan hienosti, sitten jääty sinne ylös, vähän liikuttelin sen etujalkoja eteenpäin, kehuin mielettömästi ja kyllä se miekkonen vähitellen sieltä eteni ja yllättävän nopeastikin itse asiassa eteni, alastulon se sitten vetikin ihan täysillä alas ja sen jälkeen oli taas niiiin tyytyväinen itseensä kun sitä kovasti kehuttiin. Reiskan paras puomi ikänä, vaikka sen ilme olikin siellä päällä semmonen, että "hui kauheeta mua pelottaa mamma ihan kamalasti". Annettiin sitten puomin mennä hauduntaan eikä otettu enempää sitä.

Muiden vuoron aikana Tuksu pääsi esiintymään pöydällä ja kyllä se siellä on ihan kuin kotonaan, tosin ei tajua jotenkin korkeuseroja ja sitä pöydän pienuutta kun kertaalleen peruutti itsensä alas sieltä pöydältä. Ei sattunut onneksi mitään, mutta vähän säikähdin. Tuksu ei tietenkään itse jaksanut edes säikähtää. Seisominen oli välillä vähän vaikeaa kun istuminen olis Tunkin mielestä ollu kivempi juttu. Hampaita näytteli mulle kohtalaisesti siinä pöytäillessään. Gudi gudi. Lisäksi Tunkin kanssa harjoteltiin sitä istumista ja maahanmenoa ja semmosta rauhallista hengailua. Hyvin sujui, ihmeellisen vieraskorea olento. Toki kun Tuks huomasi autosta hallin pihalla ulos tultuaan, että missä me ollaan, niin se meni ihan onnesta soikeaksi ja lähti rynnimään ihan täysillä sisällepäin ja olis kivunnu itte rappusetkin, mutta kun sillä ei oo vielä lupa semmoseen hommaan, niin joutu sylissä vielä tulemaan. Vitsi miten onnellinen joku voi olla hallille pääsystä :)

Reiskan toisella vuorolla oli melkein sama rata, tosin ekan rundin hyppyhässäkkä oli semmonen, että oli neljä hyppyestettä peräkkäin (silleen niinko että niiden päädyt oli vastakkain) ja ensin piti mennä ihan normisti ja ottaa koira esteiden välistä aina tykö ja sit lähettää seuraavalle esteelle. Viimisellä esteellä käännös ja sitten takaakiertona kaikki esteet. Ensin hämmennyin kovasti kepeillä kun Reiska hokas ne. Se suoritti ne itsenäisesti vilkuilematta muhun. Olin hyvin äimistynyt, onneksi hokasin palkata koiran. Otettiin uudelleen ja edelleen meni huippuhienosti ja vauhtiakin alkoi olla jo kumman paljon! Kolmannella kertaa otin etäisyyttä ja Reiska suoritti kepit vaikka mä olin useamman metrin päässä siitä! Huikeeta!!!! :) Ohjurit vissiin autto hieman tuohon lopullisen hogauksen nopeutumiseen, eilen ei siis ohjureita ollut.

Takaakierrot esteillä olikin sitten jännä juttu. Kun lähdettiin takaakierto-osuudelle, niin jäin jotenkin vähän jälkeen Reiskasta, mutta sepä päätti itte suorittaa takaakierrot mun tekemättä mitään, se kiersi ihan oikein esteet, hyppäsi ne ja lähti kiertään seuraavaa. Hämärä!? Miten siitä yhtäkkiseltään noin fiksu on tullut? Ei me tommosia takaakiertoja olla harjoteltu oikein ollenkaan. Kuinka huikeen onnellinen ja tyytyväinen mä olinkaan! Alkuillasta kun vielä mietin, että menenkö treeneihin, no onneks menin! :)

Lopuksi vielä juoruiltiin hallilla aikamme ja Tuks pääsi jälleen esittelemään bravuureitaan eli jalan alta ryömimistä ja olemaan ihan muuten vaan paikan päällä hengaamassa samalla kun minua valistettiin rallytokoliikkeiden saloihin... :) Kotimatkalla olikin väsyneitä koiria ja onnellinen omistaja! :) Nyt vaan harmittaa hirmusesti kun Reiskan aksailuihin on tulossa parin viikon tauko. Toisaalta voi tehdä hyvää jotta saa miettiä näitä juttuja ihan rauhassa pääkopassaan, mutta nyt tekis niin mieli treenata sen kanssa kun se on niin hyvällä mallilla! Oijoi! Onneksi sunnuntaina päästään Aneten ohjaukseen harjoittelemaan ennen sitä parin viikon taukoa. Tauon johdosta tosin meillä jää yhdet epikset väliin, joihin olisin halunnu mennä, mutta onneksi niitä epiksiä tulee lisää keväämmällä!