Rakveren reissun kuvasatoa. Kuvat on lauantailta. Posetuskuvia ruusukkeiden kera myöhemmin sitten.

Tuks hetkeksi rauhoittuneena katsomossa seuraten kuitenkin kehien menoa.

Esiarvostelussa ennen paras pentu-kehää Marja Talvitiellä.

"Kanssakilpailijoissa" ja katsojissa hilpeyttä herättänyt sammakkoasento. Pitäähän sitä pienen neidin rentoutua välillä! :)

Tunkkia ei paljon naapurit häirinneet.

Paras pentu- kisa

Sunnuntailta ei kuvia sitten ollutkaan kun tyyppien kehät oli niin samoihin aikoihin, että isäntä joutui heilumaan toisen kanssa lähistöllä kun minä esitin toista ja kuvaaminenhan ei siinä onnistu.

Eilen isäntä päätti vaihtaa kesärenkaat autoonsa. Me lähdettiin Tuksun kanssa mukaan. Ajatus oli ensin käydä citylenkillä samalla reissulla mutta se ajatus vaihtuikin hyvin nopeasti kun löysin kivan pläntsän nurmikkoista pintaa. Onneksi oli nakkeja taskussa mukana koska Tuksu avasi jäljestyskauden ja ajoi ensimmäistä kertaa elämässään jälkeä! Tämä jäljestyskausi aloitettiin henkilöjäljellä, mejää toivottavasti päästään kokeilemaan jo pääsiäisen tienoilla! Tein lyhyen pentujäljen eli jotain reilu 5 metriä pituutta tuli ja joka askeleella oli nakinpala. Itse olin kyllä hieman ruosteessa jäljen tekemiseni kanssa ja tuli hieman ehkä haastavampi kuin mitä piti. Hetki odotettiin ja sitten jäljen päähän. Tuks lähti melko hyvin imuroimaan nakkeja ja etenemään. Vauhtia piti jarrutella ja kerran jarruttaessa se alkoi pyörimään kun menin sitten vissiin sekoittamaan suunnan neidiltä. Todella hyvin meni kuitenkin ja neiti tekee hienosti töitä nenällään, karmea tuhina vaan kuului. :)

Tähän ei tietenkään pitänyt vielä lopettaa (voi huoh mun kanssa!) vaan koska homma meni tosi hyvin, niin pitihän sitä tehdä toinen samanmittainen jälki, joka oli hieman parempi kun oikein itsekin tsemppasin sen tekemisen kanssa. Hetki odottelua ja sitten jäljen päähän. Tämä meni huippuhyvin!!! Vauhtia ei ollut enää liikaa, tarkkuus oli huippuluokkaa, jokaisen jalanjäljen nimittäin haistoi, yhtään nakkia ei jäänyt jäljelle ja muutenkin suoritus oli täyden kympin arvoinen. Hienoa! Olin kovin ylpeä ja innostunut neidin työskentelystä, mutta osasin sentäs lopettaa! :) Isännälle menin asiaa hehkuttamaan ja tuo nyt ei ollut niin vakuuttunut kun kuulemma kaikista koirista hehkutan samanlailla, mutta voin kertoa, että Tuks oli oikeasti pätevä. Nyt innolla ja jännityksellä vaan odotellaan, että joko ne lumet voisi metsistä sulaa niin päästäisiin koittamaan mejää! :) Henkilöjälkiä ajattelin tosin jatkaa neidin kanssa lähipäivinä aina ehtiessä!  

Jäljestyksen jälkeen mentiin katselemaan isännän renkaiden vaihtoa ja sekös Tuksusta oli tosi kivaa kun pääsi vähän hyppimään renkaiden päällä ja muutenkin säheltämään. Säheltäminen ei minusta vaan ollut päivän juttu, joten siirryttiin tokoilemaan neidin kanssa. Harjoiteltiin sivulletuloja. Isäntä on opettanut Tuksun tulemaan kiertämällä sivulle vaikka nimenomaisesti sanoin, että se alkaa tulemaan suoraan. Niimpä niin! :) Tuks osaa kiertää tosi hienosti, muttei ihan vielä aina tiedä tai muista, että missä on se paikka mihin piti pysähtyä istumaan. Välillä koko istuminen unohtuu ja neiti vaan keskittynyt ilme päällänsä kiertää ohjaajan ympäri...useita kierroksia...Keskityttiin nyt sitten oikeaan perusasentoon ja kyllähän se pian sen oppii! :) Kokeilin myös muutamaa maahanmenoa kosteaan maahan kun sehän ainakin Reiskaa ahdistaa, mutta mikäpä Tuksua ahdistaisi, no ei ainakaan kostea maa.

Reissun lopuksi käytiin kahvittelemassa mun vanhemmilla ja Tuksu osasi melkein jopa rauhoittua siellä. Nätisti oli kyllä koko kyläreissun eikä tehnyt tuhojaan vaikka mieli selkeästi tekikin vähän sikailla. Kotimatkalla käytiin katsomassa auton renkaiden ilmanpaineita ja sekös mielenkiintoisen näköistä Tuksusta oli. Kotona sitten meillä olikin tooosi väsynyt Tunkki, jonka taju meni heti kankaalle kun omalle pedilleen pääsi :)