Perjantaina meille tuli kavereita kylään ja juhlistamaan vuoden vaihtumista. Olipa mukavaa kun tulitte! :) Kyttä kiikutettiin hyvissä ajoin hoitoon mun vanhemmille. Hoitoon vietäessä ei ollut ketään kotona ja sitten kun äitini oli mennyt kotiin, niin Kyttis oli kerennyt avaamaan kaikki ovet, jotka se vaan sai auki ja sitten koira itse oli löytynyt yläkerrasta. Illan ja yön aikana Kyttis oli päättänyt suorittaa kävelymaratoonin kävelemällä semmoset reilut 6 tuntia putkeen. 5 kertaa se oli koittanut änkeä itseään sängyn alle ja äitini oli kerennyt kieltämään kunnes oli vähän silmä välttänyt ja koira oli sujahtanut jollain ihme ilveellä sinne sängyn alle. Isäni oli sen sieltä kiskonut sitten tassuista vetämällä pois kun ei ollut ilmeisesti itse päässyt pois tai halunnut päästä pois. Yöllä pappa oli taas sujahtanut sinne sängyn alle, mutta aamulla oli sentäs itse päässyt pois sieltä. Kun lauantaina iltapäivällä haettiin pappaa pois hoidosta se oli edelleen jotenkin vähän stressaantuneen oloinen, mutta nyt jo taas ihan normaali.

Reiskan uusi vuosi kului varsin mukavasti hyvistä luista nauttien, rapsutuksia kerjäillessä ja talon herrana olemalla. :) Rakettejahan Reiska ei huomaa vaikka korvan juuressa jotain poksahtaisi. Ulkosalla illalla Reiska onnessaan mönki lumikasoissa etsimässä suuria aarteita eikä tuon taivaallista välittänyt mistään valoilmiöistä taivaalla saati sitten niistä äänistä. Ihana! :)

Tuksu olikin sitten jännä tapaus. Ekalla kertaa ulkona alkuillasta joku innokas ihminen jossain lähistöllä päätti paukuttaa raketteja oikein kunnolla. Ensin Tuksu oli menossa tulta päin täysillä, mutta sitten jostain syystä ilmeisesti säikähti, häntä meni koipien väliin ja neiti olisi halunnut sisälle. Ei nyt sitten onnistunut vaan oltiin pyörimässä ulkosalla kunnes neiti rauhoittui. Toisella kertaa ulkosalla oli myös muita ihmisiä ja Tuksu ei pystynyt noteeraamaan muita kuin ihanat ihmiset, ei siis välittänyt ollenkaan raketeista. Sisällä ei välittänyt raketeista ollenkaan vaan nukkui tyytyväisenä pahimman tulituksen aikaan. Ota siitä nyt sitten selvää, miten se suhtautuu raketteihin?! Ampumaradalle ainakin tiemme vie pikapuoliin ja Reiska pääsee mukaan näyttämään mallia...

Eilen oli sitten jännä päivä Tuksulle kun mentiin treenihallille lajitutustumispäivään. Tarkoituksena oli viedä Tuksu "ihmisten ilmoille" ja totuttaa sitä tilanteeseen, missä on ihmisiä ja muita koiria ja siis piti keskittyä minuun kuitenkin. No eipä Tuksua haitannut ihmiset tai muut koirat sen kummemmin, ihmisiä morotteli tavalliseen varsin rakastavaan tapaansa kun joku tuli meitä morottamaan, muuten keskittyi minuun tosi hyvin silloin kun sitä halusin. Yhden sakusekoitusuroksen kanssa meni jutut tosi hyvin yksiin ja kaksikko olisi mielellään leikkinyt pitkäänkin, kultaisennoutajan kanssa myös leikit osuivat yksiin kunnes kultsu sai ihmeellisen hepulin ja pomppi vaan ympyrää, lisäksi vielä hieno ja isokokoinen puhdasrotuinen sakemanniuros hurmasi Tuksua ja nuoli neidin jokapuolelta puhtaaksi...Oltiin kyllä käyty lauantaina suihkussa, ettei olis ehkä tarvinnu... ;-)

Tuksun kanssa päätettiin hieman kokeilla agilityä eli putken suorittamista ja hienostihan neiti putkessa kipitteli pentukurssin vetäjän ja minun väliä. :)

Tämän jälkeen päätimme ottaa näyttelypöydän esille ja harjoitella sillä oloa ja kopelointia. Hienosti Tuksu seisoi ja neljä ihmistä sitä sai kopeloida ilman että neiti edes huomasi mitään. Auta armias vaan kun haluttiin katsoa hampaita, niin neitihän ihan kimpaantui asiasta. Ne kun ovat selkeästi neidin leegot eikä kenenkään muun niitä tarvitse katsoa. Eräskin mäyräkoirakasvattaja päätti sitten ottaa matsin Tuksun kanssa ja puoli tuntia siinä väännettiin ja käännettiin että Tuksu suostui rauhoittumaan ja olemaan paikallaan niin, että hampaat saatiin katsottua. Tosi hienoa, että jaksoi nähdä niin paljon vaivaa! :) Tässä on kyllä paljon tekemistä tässä Tuksun hampaiden katsomisessa ja operaation aloitin sitten eilen illalla ja jouduin itsekin ottamaan neidin kanssa matsia ennenkuin sain rauhassa katsoa hampaita. Joka ilta vaan lähiaikoina tulossa ilmeisesti matsia asian tiimoilta...Huhhuh, saas nähdä kauanko tämän asian kanssa menee aikaa!

Lopuksi Tuksun kanssa taas vaan hengailtiin ja harjoiteltiin katsekontaktia. Hienosti se osaa ottaa kontaktin ja pitää sen, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ei mitään häiriötä ota mistään ja sitä taas suuresti ihmettelin eilen. Hienoa! :) Pari tuntia sitten hallilla vierähti ja kotiin lähdin heti kun huomasin Tuksun alkavan toden teolla väsyä (alkoi siis kiukuttamaan). Kotimatkan neiti nukkuikin taas mukavasti ja kotonakin uni painoi silmäluomia pahasti :) Tuksu kyllä sai paljon huomiota hallilla, tosi monet tulivat juttelemaan siitä ja kyselemään lisää ja kummasti koiran nimi aiheutti hilpeyttä ihmisissä. ;-) Tuksuhan luonnollisesti hurmasi kaikki itsestään kiinnostuneet rohkeudellaan ja reippaudellaan. Kivasti tuli kyllä samalla tutustuttua moniin uusiin ihmisiin ja koiriin! :) Jäi oikein tyytyväinen fiilis siitä, että jaksettiin lähteä sinne! :) Mietittiin siellä myös Tuksun tulevaa "treeniohjelmaa" ja päädyttiin siihen, että pentukurssin loppumisen jälkeen Tuksu käy pentukurssin uudelleen, koska seuraavat kurssit ovat tarkoitettu yli 9 kk ikäisille koirille. Tällä menolla Tuksu tosin kerkeää pentukurssin käymään kolmeen kertaa ainakin. ;-) Pääasiahan ei kuitenkaan ole se, missä kurssilla Tuksun kanssa käydään vaan se, että käydään jossain, missä se näkee vieraita koiria ja ihmisiä. Sanoinkin kurssien vetäjille, että en ole tekemässä sitä mitä käskette vaan sitä mitä olen miettinyt tekeväni, ongelma ei ole siis se, mitä opettaisin koiralle tai miten, vaan se, että meidän pitää varsinkin talvisaikaan vaan käydä jossain ryhmässä, jotta koira sosiaalistuu ja tottuu tuollaisiin tilanteisiin.

Jännä oli taas huomata, että Tuksu leikki hallilla koirien kanssa tosi hienosti. Kotona kun sillä on tapana roikkua Reiskassa epämiellyttävän ja kipeän näköisesti. Ulkosalla puolestaan ei roiku Reinossa vaan leikkii hyvinkin nätisti. Tiedä sitten mistä johtuu.

Kuvasatoa vielä lauantain harjoitteluiltamasta.